On tämä myöskin niin hupaisaa

Elämme siis maassa, jossa myöskin…

65. populismin määritelmäksi katsotaan kaikki näennäisen monipuoluejärjestelmämme vastainen ajattelu. (ks. kohta 1)

66. yksityisautoilua pyritään verottamaan aina vaan kovemmin, vaikka noin puolet väestöstä elää alueilla, joissa omalla autolla liikkuminen on likimain ainoa järkevä vaihtoehto

67. myös maakuntalentojen kannattavuutta pyritään edistämään yksityisautoilun kustannuksella (oikein kirjaimellisesti). Tämä siis maassa, jossa etäisyydet ovat useimmiten vain joitain satoja kilometrejä

68. hallituksen seuraava suosikki verotuksen kiristämiskohteena autoilun jälkeen on energia. Varma tuloautomaatti maassa, jossa taloja on yksinkertaisen pakko lämmittää talvella ikävien paleltumiskuolemien välttämiseksi. (ks. tässä kohta nro. 40)

69. oli (onneksi) entisen pääministerimme vaalinumero

70. 2010-luvulla kutsutaan ”supertalveksi” parinkymmenen asteen pakkasta. Olen kai vanhanaikainen, mutta kutsuisin tuota normaaliksi suomalaiseksi talvisääksi.

71. on olemassa joukko ihmisiä, jotka talven ensimmäisten -20 Celsiuksen lämpötilojen tullen julistavat ilmastonmuutoksen olevan täyttä paskaa; epäilemättä sama joukko mylvii keskustelupalstoilla kesän ensimmäisten hellepäivien jälkeen, että ”nyt se ilmastonmuutos tulee ja tappaa kaikki!”

72. energiaverotuksen kiristämistä perustellaan sanonnalla, jonka mukaan suomalaisten energiankulutus asukasta kohden on huippuluokkaa Euroopassa. Olemme vain rohmuja, eikä kylmällä talvella tai maailmankuululla metalliteollisuuden osaamisellamme ole mitään tekemistä suuren energiankulutuksen kanssa.

73. loukkaantujat on oma ammattikuntansa, jotka loukkaantuvat ja nillittävät työkseen varsinkin naisten, homojen ja maahanmuuttajien puolesta. Edellä mainitut ryhmät kun ilmeisesti eivät osaa itse loukkaantua mistään, niin jonkun se on tehtävä.

74. rasistiselle sivustolle johtavan nettilinkin esittämistä kaavaillaan rikokseksi, ja sivuston ”rasistisuuden” määrittelyssä ylin valta annetaan virkamiehille. Haluan nähdä päivän, jolloin valtakunnansyyttäjämme haastaa esimerkiksi Googlen oikeuteen rasististen linkkien tarjoamisesta. (voitte itse kokeilla esim. hakusanoilla ”white power” tai ”aryan nations”)

75. edellisen kohdan lakiesityksestä vastaa oikeusministerimme ykkösnyrkki nimeltään Demla eli (kansan)Demokraattiset lakimiehet, jotka useimmilla mietinnöillään pyrkivät rakentamaan Suomesta uutta Stalinin ajan Neuvostoliittoa tai vähintään Myanmaria.

76. asiantuntijat valtiorahoitteisen kanavamme aamutelkkariin kaivetaan jostain tutkijakammion perältä, jonne he ovat unohtuneet joka kerta vähän liian pitkäksi aikaa. Kriteerit televisioon pääsylle ovat yksinkertaiset: haastateltavan tulee olla dosentti ja eri mieltä kaikesta (paitsi monikulttuurin ihanuudesta)

77. auton polttamista tutkitaan joko tavallisena tuhotyönä tai viharikoksena, riippuen auton omistajasta

78. kolmen sivullisen hengen vaatineen tuhopolton sytyttäjää luonnehditaan uutisissa sanoin ”on ainakin Facebook-päivitystensä perusteella sosiaalinen, huumorintajuinen, monen tuntema ja aktiivinen.”

79. varmin keino saada suurmellakka aikaiseksi on sulkea Alkot juhannuksen alla

80. on osattu juoda reippaasti viinaa jo 500 vuotta ennen ensimmäistäkään mainosta, mutta alkoholin mielikuvamainonnan kuvitellaan ehkäisevän tilannetta huomattavasti

81. käsite ”eurooppalaiset juomatavat” tarkoittaa eurooppalaisille ominaisia alkoholin nauttimisaikoja - ja suomalaisille ominaisia kerta-annoksia

82. alkoholin kohtuukäyttö viikolla mielletään juoppoudeksi. Kovan kännin vetäminen aina viikonloppuisin on sen sijaan aivan normaalia.

83. sivuvilkut ovat pakollinen varuste autossa. Ajovalojen pesimet sen sijaan eivät ole.

84. Keskustapuolue on (tai kuvittelee olevansa) jumala, ja Kekkonen oli hänen profeettansa

85. yliopistoissa hallinnon työmäärää vähennetään siirtämällä sen tehtäviä tutkijoille

86. suvaitsevaisuus on synonyymi kollektiiviselle alistumiselle

87. edellisen kohdan ulkoisena merkkinä maahanmuuttajia ”kotoutetaan” pakottamalla suomalaiset luopumaan heille ikiaikaisista tavoistaan, kuten kaikille yhteisistä uimahallivuoroista ja koulujen joulujuhlista. Suomalaisia siis sopeutetaan maahanmuuttajien lähtömaiden kulttuuriin, vaikka asian pitäisi olla päinvastoin.

88. blogin kirjoittaminen muodostaa uhan arjen turvallisuudelle. Ennen siihen sentään tarvittiin väkivaltaa sekä erilaisia lyömä-, terä- ynnä muita aseita, nykyään riittää terävä kieli, mieli ja kymmensormijärjestelmä.

89. tyypillisin kuolonkolari kesäaikaan koostuu seuraavista tekijöistä: iltayö, hiljainen sivutie, vauhtia noin 150 km/h sekä mahdollisesti kuski humalassa. Tähän parhaan avun ajatellaan olevan erityisesti noin 10 % ylinopeutta ajavien tehokas sakottaminen pääteillä.

90. automaattisen liikennevalvonnan tehokkuutta mitataan kirjoitettujen sakkojen ja rangaistusvaatimusten määrällä, liikenneonnettomuuksilla ei niinkään ole väliä. (ks. kohta 52)

91. maa(ha)nmuuttoministeri perustelee kansalaisuustestien käyttöönoton vastustamistaan siten, että se asettaisi tulijat eriarvoiseen asemaan. Äkkiseltään sitä kun luulisi, että testin tarkoitus on nimenomaan asettaa kansalaisuuden hakijat järjestykseen soveltuvuuden perusteella

92. Skandinavian ensimmäisen itsemurhapommittajan teosta, joka onneksi sattui naapurin tontilla, ollaan syvästi huolissaan. Huoli ei kuitenkaan ole ääri-islamilaisen terrorismin saapumisesta (ainakin ennen) niin rauhallisiin Pohjoismaihin vaan siitä, synnyttääkö terrorismi ennakkoluuloja islaminuskoisia kohtaan.

93. makeisveron korotus ulottuu myös ksylitolituotteisiin, vaikka niiden käytön yleistyminen pienentäisikin hammasterveydenhuollon kustannuksia. Ovela veto korottaa sekä ongelmia aiheuttavan että ehkäisevän tekijän veroja yhtä aikaa.

94. uuden 95E10-bensiinin käyttöönottoa kiirehdittiin siten, että Euroopan vanhin autokantamme pääsi koekaniiniksi bensiinilaadun yleiskäytölle. Uutta bensaa ei edes saa vielä asemilta, mutta lehdissä puhistaan jo yhä enemmän etanolia sisältävien bensojen käyttöönotosta.

95. osin valtiollinen öljy-yhtiömme ylpeilee ekologisella palmuöljydieselillään. Siitäkin huolimatta, että muun muassa palmuöljyn tuotannon vuoksi sademetsää tuhotaan ikiajoiksi, noin jalkapallokentän alaa vastaava läntti päivässä.

96. Pete Parkkonen tai Jonne Aaron olisi maan seuraava presidentti, mikäli yleistä äänestysikäraja oikeasti laskettaisiin kuuteentoista ikävuoteen

97. autoilijat eivät osaa kytkeä takasumuvaloa päälle, vaikka kova sade tai tielle satanut pöllyävä lumi tekisivätkin siitä edullisen tapaturmavakuutuksen. Etusumuvalot sen sijaan ovat päällä aina auton moottorin käydessä.

98. tietyllä puolueella (ks. kohta 5) on toivottavasti hyvä mieli hehkulamppukiellosta, kun pienoisloistelamppujen aiheuttamat ympäristöongelmat on ulkoistettu Kiinaan: tuhansia tehdastyöläisiä kuolee elohopeamyrkytykseen, kun lampputehtaat pannaan ylikierroksille Euroopan kysynnän täyttämiseksi.

99. opettajankoulutukseen pääsy halutaan estää ”sovinisteilta”, eli sukupuolten väliseen tasa-arvoon vähättelevästi suhtautuvilta. Aivan kuin kiihkofeministit tai rumat rekkalesbot eivät niin tekisi, ainakaan sovinisteina pidettyjä miehiä fanaattisemmin. (ks. kohdat 34 ja 35)

100. itsenäisyys tienattiin pakon edessä raudalla ja verellä 93 vuotta sitten; nykyään se annetaan vapaaehtoisesti pala palalta pois, paperilla ja musteella. (ks. kohta 64)

Toivon totisesti, että sata kohtaa olisi riittävästi. Näillä näkymin en aio esittää mainitsemiini ongelmiin mitään ratkaisuja tai parannusehdotuksia, vaan asiat jääköön lukijan pohdittaviksi ja mahdollisesti myös ajettaviksi; mikäli poliittinen puolueväki lukee tätä, niin olkaa hyvät puolestani. Ehdotuksia otetaan vastaan edelleen, hyviä sellaisia on luettavissa edellisten osien kommenttilaatikoista.

On tämä edelleenkin niin hupaisaa

No niin, edelliseen pätkääni on luvassa jatkoa toiset 32 kohtaa: näitä ei ollut vaikeaa keksiä – itse asiassa näitä ei edes tarvitse sanan varsinaisessa merkityksessä keksiä, riittää kunhan seuraa maansa ja lähiympäristönsä tapahtumia.

Elämme siis maassa, jossa niin ikään

33. poliisi soitetaan koululle pysäyttämään riehuva peruskoululainen, vaikka koulun henkilökunnassa on paikalla yleensä noin 30 aikuista ihmistä; heillä vaan ei ole laillista oikeutta napata kilahtanutta penikkaa poliisiotteeseen ja rauhoittumaan

34. valkoisella heteromiehellä ei ole oikeuksia, vain pelkkiä velvollisuuksia

35. sukupuolten välinen tasa-arvo tarkoittaa sitä, että ”miesten ja naisten töiden” sijaan tulisi puhua ”miesten töistä ja molemmille yhteisistä töistä”

36. rikollisen (esimerkiksi varkaan) omatoiminen kiinniottaminen johtaa oikeudessa siihen, että saat itse kovemman tuomion sekä maksat ”uhrille” korvauksia 10 kertaa alkuperäisen saaliin verran

37. edellisen kohdan laintulkinta pätee myös pahoinpitelijältä puolustautumiseen

38. junat ovat ajoissa aina silloin tällöin, paitsi talvella

39. edellisen kohdan junat on tilattu maasta, jossa Pohjolan talven ankaruudesta ei tiedetä vuoden 117 tasoa enempää vielä nykyäänkään

40. tuotetaan noin puoli prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä, mutta hallituksen mukaan ”meidän on tehtävä kaikkemme ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi”

41. biojäte kompostoidaan muun muassa metaanipäästöiksi ilmakehään, vaikka siitä voisi tuottaa kaasutusreaktoreiden avulla esimerkiksi pätevää liikennepolttoainetta

42. elämän tarkoitus

43. kasvihuoneissa kasvatetut tomaatit tuottavat kiloa kohden enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin Espanjasta tänne laivattavat, vaikka kotimainen on aina ekologinen vaihtoehto

44. sähköautoista maksetaan ”dieselveroa”

45. edellisen kohdan ”dieselvero” säädettiin väliaikaiseksi, mitä se on ollut 50 vuoden ajan

46. liikenteelle hankalia tieosuuksia selvitellään vaikeuttamalla autolla liikkumista entistä enemmän.

47. kannustetaan ihmisiä käyttämään julkista liikennettä, vaikka omalla autolla ajaminen on halvempaa kaikille muille paitsi eläkeläisille ja opiskelijoille (eikä aina edes heille)

48. edellisen kohdan ongelman nähdään olevan liian edullisessa autoilussa, eikä missään nimessä joukkoliikenteen tilassa (ks. kohta 38)

49. kohdan 14. mukaisesti suunniteltu jätevesilaki puhdistaa maaseudun typen ja fosforin sijaan Keskustapuolueen äänestäjistä

50. energiaomavaraisuus ei ole mikään peruste lisäydinvoimalle. Ainahan voimme ostaa itänaapurista sähköä, jota tuotetaan Tshernobyl-tyyppisillä reaktoreilla parinsadan kilometrin päässä rajalta (lähimpänä Sosnovyi Borin voimala)

51. Kiuruveden torilla ei kannata huudella perjantai-illan päätteeksi ”Elvis elää!”

52. sakkotulot on kirjattu valtion talousarvioon jo etukäteen

53. vanhuksia pidetään hoitokodeissa huonommin kuin luomukarjaa navetoissaan. Kohdan 4 asiantilaa kunnioittaen, julkista sektoria on kavennettu sentään jostain.

54. Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen sanotaan olevan lottovoitto kunnalle, koska se tuo paljon rahaa ja uusia työpaikkoja: lottovoitto kuntalaisille, kun valtio maksaa kaiken

55. ilmakaan ei ole aina ilmaista: osin valtion omistama Sonera osti sitä vuosisadan alussa Saksasta 4 miljardilla eurolla.

56. poikalapsen ympärileikkaus on ”vähäistä puuttumista lapsen fyysiseen koskemattomuuteen”. Samaan aikaan tukkapöllyn käyttäminen kurinpitokeinona on lapsen pahoinpitely, joka johtaa vähintään sakkorangaistukseen ja sosiaaliviraston selvityksiin

57. lähetyksen paketoinnin korkein taso tunnetaan termillä Itellankestävä

58. maanteitä suolataan kalenterin, ei niinkään sääolosuhteiden perusteella. 5-tiellä paras näkemäni suolaus tapahtui ulkolämpötilan ollessa +7 astetta

59. talvi yllättää autoilijat vuosi toisensa perään

60. palokunta soitetaan paikalle ajamaan huoneeseen lentänyt pikkulintu ulos

61. yliopistojen hallintoa pyritään yksinkertaistamaan yhdistämällä kaksi yliopistoa, joiden kampukset sijaitsevat 140 kilometrin päässä toisistaan

62. Olvin valmistamaa olutta kuljetetaan ensin 500 km Iisalmesta Viroon, josta kaljaturistit kantavat sen takaisin synnyinseuduilleen siksi, että niin se on halvempaa

63. paperijäte on edullisempaa kuljettaa Kuopiosta Kiinaan, koska päättäjien mielestä se olisi kai kestävän kehityksen mukainen ratkaisu

64. oikeuslaitos haluaa tehdä nationalismista eli kansallismielisyydestä rikollisen aatteen. Ja hallitus tarpeettoman.

Lisäehdotuksia otetaan edelleen vastaan, kommenttilaatikkoon nimittäin.

[Lisäys 17.12.2010: Kolmas osa löytyy täältä]

On tämä niin hupaisaa

Nyt kun vuosi 2010 alkaa olla loppusuorallaan ja ensi kevään vaalit lähestyvät, lienee paikallaan kerätä listaa asioista, joiden sävyä ainakin minun on vaikea ymmärtää. Vaikeaa ymmärtää siksi, ettei niiden takia tiedä, pitäisikö itkeä, nauraa, raivota vai surra. Jatkan sekaisessa järjestyksessä olevaa listaani vuoden loppuun asti sitä mukaa, kun mieleeni asioita tulee

Elämme siis maassa, jossa

1. valtaa pitää käytännössä kolme suurta sosialistipuoluetta

2. niin kutsuttu edustuksellinen demokratia muistuttaa kovasti tätä. Kansa valitsee päättäjät, mutta vaikutusmahdollisuudet loppuvat siihen kuin seinään.

3. kohdan 1 puolueet luulevat, että perustuslaissa lukee vallan kuuluvan kansan sijasta heidän muodostamalleen poliittiselle eliittijoukolle.

4. valtionvelka kasvaa miljardi euroa kuukaudessa, mutta yhdeksän näkyvää poliitikkoa kymmenestä sanoo, ettei julkista sektoria tarvitse kaventaa mistään

5. on yksi kaikkea vastustava puolue, joka vastustaa kaikkea vain vastustamisen ilosta

6. yksi puolue on noin viiden prosentin kannatuksella pitänyt koko maan kaksikielisenä viimeiset 100 vuotta

7. noin miljardi euroa eli yhden kuukauden velkarahat kipataan vuosittain suoraan paikkaan, jonne länsimaat ovat jakaneet rahaa jo 40 vuotta kovin heikoin tuloksin.

8. lisää velkarahaa syydetään Kankkulan kaivoon, jota matkailumainoksissa kutsutaan Kreikaksi.

9. lähitulevaisuudessa (velka)rahaa menee myös Irlannin sekä mahdollisesti Portugalin ja Espanjan kaivoihin

10. et maksa veroja säästääksesi eläkettä itsellesi, vaan maksaaksesi nykyisiä eläkkeitä

11. säädetään kuolleina syntyviä lakeja (1,2), joista ei seuraa rangaistusta tai vähintään niitä on täysin mahdotonta valvoa. Tätä perustellaan sillä, että laki voisi toimia viestinä kansalle.

12. kuitenkin rangaistusten koventamisen uskotaan estävän tietynlaisia rikoksia

13. laki ei määrittele edellisen kohdan tarkoittamia rikoksia millään tavalla

14. lakeja ja asetuksia säädettäessä kaikki valmistellaan salakähmäisesti suljettujen ovien takana ilman minkäänlaista kansalaiskeskustelua, ja noin kaksi viikkoa ennen lain voimaantuloa tieto tuodaan kansalle ilmoitusluonteisena asiana. Tyylillä, että ”tämä laki nyt vain tulee voimaan, ei siitä tarvitse keskustella.” (Ks. kohta 2)

15. laittomilla aseilla suoritettavia rikoksia pyritään vähentämään keräämällä lailliset aseet pois: kohta aseita ei ole enää kuin rikollisilla.

16. yli 80 % rattijuoppojen aiheuttamista vakavista liikenneonnettomuuksista ajetaan reippaasti yli 1,2 promillen humalassa, mutta tämän kuvitellaan muuttuvan rattijuopumuksen alarajan laskemisella. Törkeille tapauksille ei ilmeisesti tarvitse tehdä mitään (ks. kohta 11)

17. autojen nopeutta suunnitellaan rajoitettavaksi tiettyyn ylärajaan. Tämä tekee esimerkiksi asuinalueiden kaduista varmasti turvallisia, kun läpi ei pääsisi 120:ä kovempaa

18. ajatellaan, että matala rangaistusasteikko on merkki yhteiskunnan sivistyneisyydestä

19. edellisen kohdan perusteella toistuvasti väkivaltarikoksiin syyllistyviä ei tarvitse panna lukkojen taakse talteen, sekä

20. tyypillinen tuomio raiskauksesta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on sakko ja ehdollinen vankeusrangaistus

21. kuulemani mukaan vallitsee työvoimapula, vaikka työttömiä on vain noin 300 000 sekä syrjäytyneitä/syrjäytymisvaarassa olevia nuoria arvioiden mukaan 30–100 000.

22. edellisen kohdan työvoimapulaa on pyritty ehkäisemään tekemällä maahantulo mahdollisimman houkuttelevaksi pääasiassa luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomille ihmisille.

23. valtio maksaa matkat Suomeen edellisen kohdan kunniakansalaisten sukulaisille ja ”kasvattilapsille”, mukaan lukien kummin kaiman veljen vaimon pojat

24. työnantajalla on poliisia suuremmat valtuudet tutkailla työntekijöiden sähköpostia

25. jätteiden polttoa vastustetaan hiilidioksidipäästöjen vuoksi, mutta samaan aikaan poltetaan Puolasta vedätettyä kivihiiltä ilman kummempia vastalauseita

26. turpeen käyttöä energiantuotannossa vastustetaan, koska EU:n suuret maat eivät ymmärrä käytön päältä yhtään mitään ja haluavat kieltää sen

27. likipitäen ainoa mahdollisuus tuottaa lähes CO2-vapaata sähköä olisi ydinvoima, mutta sitäkin vastustetaan, kohta 5:n johdolla

28. poliisi puuttui kerjäämiseen ja irtolaisuuteen jo 200 vuotta sitten. Nyt siihen ei jostain syystä löydy uudelleen valtuuksia, vaikka kuulemani mukaan tarvetta olisi ainakin etelässä.

29. kaupunkialueelle leiriytyminen on lain mukaan kiellettyä, mutta oikeasta maasta tulleet saavat pitää karavaaniparkkiaan vapaasti, kaupungin kustantaessa kunniavieraiden sähköt

30. presidentti puhuu toistuvasti homoseksuaalien oikeuksista ja tasavertaisuudesta sekä tuomitsee jyrkästi muutaman sekopään suorittaman kaasuiskun homoja vastaan. Hän ei kuitenkaan uskalla sanoa mitään tietyissä maissa tapahtuvasta homojen systemaattisesta pahoinpitelystä ja tappamisesta, vaikka suurin osa turvapaikkaa hakevista onkin lähtenyt tällaisen ilmapiirin maista.

31. sananvapaus, jonka turvassa kuvittelen olevani tätä kirjoittaessani, ei poliittisen johdon mukaan suojaa asioista väärää (eli heidän kanssaan eriävää) mieltä olevia

32. päivän uutisia on vaikea lukea netistä törmäämättä Johanna Tukiaisen nimeen (ja pahimmassa tapauksessa kuvaan)

Jospa 32 kohtaa piisaisi alkuun. Tästä eteenpäin aion lisätä niitä satunnaisesti sitä mukaa, kunhan mieleeni tulee. Ehdotuksia otetaan vastaan, nimittäin kommenttilaatikkoon.

[Lisäys 23.11.2010: Jatko-osa löytyy täältä.]

Toivotonta ympäristönsuojelua

Heipä hei jälleen, edellisestä kirjoituksestani onkin kulunut jo reilun kuukauden verran. Jatkaakseni ympäristöteemalla aion esitellä kaksi vireillä olevaa ympäristömääräystä, jotka mielestäni ovat lähinnä virkamiesdiktatuurimme lyhytnäköisyyden hedelmiä. Varmaankin arvaatte jo, mistä kahdesta on kyse – yhteistä molemmille on, että ne on asetettu vireille, käsitelty ja hyväksytetty suljetuissa kabineteissa vailla kansalaisuuskeskustelua tai muuta suurempaa julkisuutta.

Aloitan lyhyemmästä, eli hehkulamppukiellosta. Lyhyemmästä siksi, että lähes sukunimikaimani Eija-Riitta Korhola on jo kirjoittanut siitä blogimerkinnän, joka on lähes kuin omasta näppäimistöstäni. Pidin muuten erityisesti otsikosta! Olisi turha käydä kirjoittamaan samat asiat uudelleen, eli suosittelen tutustumaan linkin takana olevaan kirjoitukseen. Kommentoin asiaa lisää parilla tekemälläni mietelmällä sekä havainnolla.

Hehkulamput kiellettiin ensimmäisenä Australiassa eli maassa, jossa huoneistojen lämmittäminen on ilmaston vuoksi useimmiten täysin turhaa touhua. Tämä on järkevää, sillä ilmastoiduissa kodeissa jouduttiin järjenvastaiseen tilanteeseen, jossa hehkulampuilla ensin lämmitetään ilmaa ja energiaa kuluu: heti perään samaa tilaa viilennetään ilmastointilaitteella, ja energiaa kuluu jälleen. Maissa, joissa huoneita täytyy lämmittääkin, tilanne on toinen: energia kun ei säilymislakinsa mukaisesti häviä. Vaikka lamppujen hukkaenergiaa ei saadakaan yhtä tehokkaasti käyttöön kuten lämpöpattereiden kautta, on jokainen talon sisälle tuotettu wattitunti pois muiden väylien tuonnista.

Toisekseen, elinkaaritarkastelussa pienoisloistelamppu on kaikkea muuta kuin ympäristöystävällinen: sen valmistus kuluttaa reilusti enemmän energiaa (ja siten myös fossiilisia polttoaineita) kuin hehkulampun, se sisältää raskasmetalleja (eli vakavia ympäristömyrkkyjä), ja vieläpä sen hävittäminen vaatii huomattavasti enemmän logistiikkaa ja energiaa (ja niitä fossiilisia). Vaikka lampun käyttö vaatii vähemmän energiaa kuin hehkulampun, tämä hyöty ulosmitataan valmistuksen ja hävityksen yhteydessä. Lisäksi käytetyt pienoisloistelamput ovat ongelmajätettä, joka kaatopaikalle päätyessään vapauttaa maaperään elohopeaa.

Kolmanneksi, suurin osa pienoisloistelampuista valmistetaan Kiinassa ja muissa Kaukoidän maissa. Näissä maissa työsuojelun taso on perinteisesti mitä on, eli virkamiesten puuhastelun ansiosta ympäristöongelmia vain siirretään maantieteellisesti. Monikohan kiinalainen työmies saa raskasmetallimyrkytyksen siksi, että täkäläiset vihreät haluavat epätoivoisesti suojella ympäristöä. Buumin alkaessa tehtaat pannaan tarkoituksella ylikierroksille, jolloin tuotannosta yhä suurempi osa on kelvotonta skeidaa: muun muassa isoisäni oli sangen pettynyt ostamiinsa säästölamppuihin, jotka kärysivät ostoiltana päästäen pirttiin mustaa ja kitkerää savua.

Muita ongelmia ovat lampun luvattua pienempi käyttöikä ja himmennettävyys, johon törmäsin viime viikolla sähköliikkeessä asioidessani. Hehkulampun tyypillinen käyttöikä on noin 1000 tuntia, pienoisloistajan 6000–10000. Tämä arvo ilmoitetaan jatkuvalle polttamiselle, mutta virran toistuva kytkeminen alentaa todellisen käyttöiän jopa alle puoleen (heikkolaatuisimmilla lampuilla): tämä on loistajien ongelma esimerkiksi vessan valaistuksessa, kun valoa sytytetään ja sammutetaan toistuvasti. Himmennettäviä, erikoismallisia lamppuja tulee sähköliikkeen edustajan mukaan käyttää hankalasti siten, että lamppu sytytetään ensin täydelle teholle ja vasta sen jälkeen himmentäen; tämän vuoksi halogeeni on mielestäni ainoa oikea valinta himmennintä käytettäessä.

Olen samaa mieltä Eija-Riitan kanssa, että tätä vihreiden valopäiden masinoimaa lyhytnäköistä virkamiesmääräystä tulisi vastustaa, ja vaatia siitä vähintään kansalaiskeskustelua tahi mieluiten kumoamista. Tämä on mielestäni täysin typerä ja hyödytön välivaihe ennen siirtymistä supertehokkaisiin LED-valaisimiin.

Toinen ongelma on tämä viime aikoina puhuttanut uusi jätevesiasetus, jonka järkevyydeltään vastaa lähinnä räkättirastaiden torjumista ilmantorjuntakonekiväärillä: kallista ja hintaansa nähden hyödytöntä. Asetuksen pahin ongelma on se, että siinä puututaan vesistöjen kokonaiskuormituksessa pieneen tekijään hyvin suurella rahalla – ja pakotetaan kansalaiset maksamaan koko lysti suoraan omasta pussistaan!

Vesistöjen pahimmat kuormittajat ovat maa- ja metsätalous, joiden piikkiin menee reippaasti yli puolet kokonaiskuormituksesta. Loput hajakuormituksesta, siis alle puolet, muodostuvat juuri asutuksen jätevesistä (8%), teollisuudesta, luonnollisesta huuhtoumasta ja vesistöjen pohjaan painuneen ravinneaineen vapautumisesta. Uusi jätevesiasetus määrää mm. kesämökkiläiset investoimaan suodatusjärjestelmiin: tämä koskee siis noin 800 000:a kiinteistöä, ja toteutumisen yhteiskustannuksiksi on arvioitu 2-6 miljardia eli 2-6 tuhatta miljoonaa euroa – suoraan kansalaisten kukkarosta.

Ensimmäinen kysymykseni on, miksi myös kesämökkiläisten pitää investoida 3000-15000 euroa jätevesipönttöihin? Jos asetus on kerta pakko tehdä loppuun, miksei sitä uloteta vain ympärivuotisesti asuttaviin rakennuksiin? Kesämökeillä, ainakin kuten minä sellaisen käsitän, vedenkulutus ajoittuu vain 3-5 kuukaudelle vuodesta ja on siten yleensä huomattavasti vähäisempää kuin ympärivuotisissa asuinrakennuksissa. Lisäksi vesistöjen pahimmat saastuttajat eli vesi-WC:t ovat huomattavasti harvemmassa: mikäli (kesä)asunnolla ei ole vesivessaa, kuormitus pienenee vain vähän absoluuttisena lukuna mitaten.

Kysymyksiin liittyen esittelen esimerkin eräästä kesämökistä, jossa on painevesi, muttei jätevesijärjestelmää sen enempää kuin vesivessaa. Veden kulutus on 6-9 kuutiometriä vuodessa, joka jakautuu seuraavasti: saunan kautta 1-2, keittiöstä yksi sekä loput painepesurin läpi nurmikolle. Kahden ensimmäisen kohteen jätevedet valutetaan pusikkoon kymmenien metrien päähän vesistöstä, eli enimmät ravinteet jämähtävät maaperään ennen järveen ehtimistään. Pieni kierros veneellä paljastaa, että rantaviivaa pitkin kulkien noin 10 km säteellä on ainakin kahdeksan viljelytilaa, joiden peltojen lannoitteet valuvat suoraan järveen nopeammin tai hitaammin: peltojen ja rantaviivan välissä ei ole merkittäviä suojavyöhykkeitä. Tapaus ei varmasti ole ainutlaatuinen, eikä mökkiläisen pakottaminen maksamaan tuhansia euroja jätevesilaitteista vaikuta järven rehevöitymiseen juuri mitenkään.

Jätevesiasetus ja puhdistamojen vaatiminen ei sinällään ole huono idea, mutta on kohtuutonta vaatia satunnaiselta kesämökkeilijältä jopa yli 10 000 euron kertainvestointia (plus huoltokustannukset) marginaalisen hyödyn saavuttamiseksi.

Paras keksimäni ilmaus näille kahdelle aloitteelle olisi ehdottomasti ”juosten kustu”, minkä lisäksi hehkulamppukielto ajettiin vaivihkaa läpi sen kummemmin kyselemättä: Suomi on vasta 15 vuoden ajan hyväksynyt idioottimaisimmatkin EU-direktiivit laput silmillä, vaikka määritelmänsä mukaan direktiivi on tarkoitukseltaan lähempänä ”ohjeistusta” kuin ”määräystä”.

PS. Suosittelen tutustumaan tähän linkkiin ja opettelemaan, miten yksinkertaisilla toimenpiteillä voit olla nykyisen poliittisen eliittiimme silmissä mallikansalainen.

Turvetta ja timantteja

Tähän asti kaksi uusinta kirjoituskokoelmani tuotetta ovat olleet ympäristöasioihin liittyviä. Ensimmäisessä osassa mainostin fysiikan sovellusten pelastavan remontoijan lompakon, kun käyttöön otetaan lämpökamera ja talo kuvataan sillä pakkaspäivänä: kyseinen laite paljastaa lämpöeristyksen vuodot auttamatta, kuten saimme hieman jälkeenpäin todeta. Olen erittäin hyvilläni, koska ajatukseni on saanut ainakin yhden ihmisen suunnittelemaan taloremontin uudesta, rahaa säästävästä näkökulmasta.

Toisen osan aikoihin jämäkät pakkaset olivat vielä voimissaan, joten jatkoin ympäristöaihettani pohtimalla, miten autoilija voi sekä säästää talven aikana huomattavasti euroja ja ilmakehää, että pidentää kulkuneuvonsa tekniikan käyttöikää. Mukavuus totta kai tulee hyvin heti näiden jälkeen, ja mikäs sen parempaa.

Nyt pakkaset ovat kadonneet ja kirjoitusintoni on ollut hieman alamaissa hetkisen ajan. Tämä johtuu siitä, että kirjoittaminen on loppujaan henkisesti vaativaa. Nykyajan informaatiotulva on aivan mahdoton, ja siksi uutisista ei saa millään yhtenäistä kuvaa edes kotimaansa asioista. Eri uutisten yhdistäminen mielessään edes jonkinlaisen (keskiarvoisen) todellisuuden kuvan saavuttamiseksi on yllättävän vaativaa. Siksi olen vähän aikaa tyytynyt olemaan kommentoimatta asioita; jatkan aloittamallani ympäristöasioiden linjalla.

Ensimmäisenä tahdon ilmaista alani opettaman asian, jonka myöntäminen on monelle käsittämättömän vaikeaa. Se on erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta monelle ympäristöasioistakin kiinnostuneelle poliitikolle.

Maailmassa ei ole olemassa yksiselitteisen hyvää ja kaikenkattavaa tapaa tuottaa energiaa. On vain huonoja tapoja, ja energiapolitiikkaa pohdittaessa on valittava kulloinkin vähiten huonoimmat vaihtoehdot.

Televisiossa on pyörinyt kuukauden verran ”2 prosenttia” –mainoskampanja, joka kertoo turpeen käytöstä energiantuotannossa. Tällä hetkellä soistamme on turve-energian tuotantoon käytetty vain noin yksi prosentti – tarkalleen ottaen luku oli 0,7 %, kun sen viimeksi tarkistin. Turve on ollut ydinvoiman jälkeen kiistellyin energiamuoto EU:n päästötavoitteita sorvattaessa, joten ajattelin esittää sekä puhdasta faktaa että oman mielipiteeni turpeen käytöstä suomalaisessa energiantuotannossa.

Ensimmäinen puhdas fakta on, että EU:n päästöpolitiikassa turvevoima on todella heikoilla jäillä. EU luokittelee turpeen fossiiliseksi polttoaineeksi, ja päästöluokituksissa sillä on suurempi päästökerroin kuin kivihiilellä, koska painoyksikköä kohden turve sisältää huomattavan paljon hiiltä. Hiili luonnollisesti vapautuu ilmakehään hiilidioksidina, mikäli palamisolosuhteet ovat optimaaliset: tämä siis tarkoittaa, että kilo turvetta päästää enemmän hiilidioksidia kuin esimerkiksi kilo kivihiiltä tai polttoöljyä. Fakta on faktaa, mutta onko asia niin yksioikoinen?

Fossiilisuudesta käydään kovaa keskustelua, koska turpeen uusiutumissykli on 3000-5000 vuotta. Tämä on toki reippaasti enemmän verrattuna biomassan eli esimerkiksi hakkeen uusiutumissykliin, joka on talousmetsissä noin 40 vuotta. Vastapainona aidosti fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyn ja kivihiilen uusiutumissyklit ovat sadoista tuhansista vuosista kymmeniin miljooniin, eivätkä ne uusiudu maapallon nykyisessä tilassa lainkaan. Turvetta kuitenkin syntyy jatkuvasti.

Maailmassa on tällä hetkellä vain noin viisi maata, jossa turve-energiaa käytetään laajalti: Suomi, Ruotsi, Viro, Latvia ja Liettua. Siitäkin huolimatta, että kaikki kuuluvat Euroopan unioniin, on niiden yhteenlaskettu väestömäärä mitättömän pieni: 21,6 miljoonaa, joka on noin neljäsosa yksistään Saksan väkiluvusta (ja kolmannes Ranskan vastaavasta). Eniten kokemusta turpeen käytöstä on siis pienillä valtioilla, joiden valta EU:ssa on lähes mitätön. Tämä johtaa väistämättä tilanteeseen, jossa suuret jyräävät pienet ja siten päättävät luokittelusta ja käytöstä.

Päästöluokituksessa turve on pahempi kuin kivihiili juuri korkean hiilipitoisuuden vuoksi, ja tämä on faktaa. Tämän faktan olen huomannut tulevan esille likimain jokaisessa nettikeskustelussa, joka käsittelee turpeen polttoa. Yli satakertaisen uusiutumisnopeuden vuoksi asiaa voisi tosin verrata esimerkiksi bensiinin ja dieselin päästöihin seuraavasti: yksi kilo bensiiniä tuottaa palaessaan 2350 g hiilidioksidia ja kilo dieseliä 2660 g. Tästä huolimatta pidän dieselautoja vähemmän haitallisina ympäristölle, vaikka pelkästään näitä lukuja tuijottamalla sille ei olisi perustetta. Bensiiniautoon verrattaessa nykyaikaisen, vastaavan kokoisen ja tehoisen dieselauton keskikulutus kun on 1-3 litraa vähäisempi sadalle kilometrille, joten kokonaishaitta on pienempi suuremmasta hetkittäisestä päästöstä huolimatta. Ajattelisin siis turpeen ja esimerkiksi kivihiilen välistä suhdetta samoin siten, että vaikka turve aiheuttaakin poltettaessa suuremmat päästöt on kokonaishaitta huomattavasti lyhytaikaisempi. Turpeen sisältämä hiili sitoutuu takaisin 3000-5000 vuodessa, kivihiilen ei käytännössä koskaan.

Suomessa turvekapasiteetista on käytössä alle yksi prosentti eli sadasosa, eli raaka-ainetta piisaa omassa maassa. Tosin mitä ilmaan pöllyävälle hiilidioksidille pitäisi tehdä?

Tällä hetkellä Suomessa turvetta sitoutuu enemmän kuin mitä poltetaan, eli turve-energian kansallinen kokonaisvaikutus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen on negatiivinen. Kerrostuvan turpeen vuosittaisen määrän voi tarkastaa halutessaan Geologian tutkimuskeskukselta, mistä voi laskea paljonko hiiltä soihimme sitoutuu joka tapauksessa; poltetun turpeen määrää voi laskeskella vaikkapa Tilastokeskuksen keräämien tietojen pohjalta. Tässä lienee syytä palata edellisen kappaleen bensa-diesel – esimerkkiin: vaikka toinen tuottaakin enemmän päästöjä poltettua painoyksikköä kohti, päästön viipymäaika ilmakehässä on lyhempi.

Edellisen kappaleen perusteella siis turve-energian käyttöä olisi edullista lisätä, mikäli sillä voitaisiin vähentää kivihiilen, öljyn ja muiden ”täysin” fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Niiden sisältämä hiili kun ei palaa lähtöpaikkaansa käytännössä koskaan ilman teknisiä keinoja (geoengineering), mutta turpeen hiilisisältö edes joskus. Korkea hiilisisältö tekee turpeesta huonon energiaratkaisun, mutta asian tilan alistaminen alussa esittämälleni väitteelle tekee siitä paremman kuin muut fossiiliset: tässä toki järkevä ajattelu on ehdottoman välttämätöntä, eli käyttöä ei missään nimessä pidä lisätä siten, että se kääntäisi kokonaisvaikutuksen positiiviseksi.

Hiilidioksidipäästöjä ajatelleen parasta tietenkin olisi korvata polttolaitokset ydinvoimaloilla, koska ne ovat polttoainekiloa kohden erittäin tehokkaita eikä prosessi tuota hiilidioksidia. Toki elinkaaritarkastelussa sekä uraanin tuotanto että soiden valjastaminen energiapelloiksi aiheuttavat huonoja ympäristövaikutuksia, mutta biomassaintoilijoille lienee pakko muistuttaa: eivät ne puutkaan kävele yksinään pois metsästä, pilko itseään ja heittäydy voimalan kattilaan pyhän hengen voimin. Pidän silti biomassan käyttöä hyvänä energiamuotona, mutta elinkaaritarkastelussa sitäkään ei voi pitää aivan täydellisesti hiilidioksidineutraalina tapana tuottaa energiaa.

Nyt, hieman ennen kuin saan komppaniallisen Vihreiden jäseniä ja muita ”aitoja” ympäristöihmisiä kotiovelleni, tahtoisin muistuttaa ajatukseni alkuperäisestä tarkoituksesta. Se ei siis ole lobata turvetta eikä mitään muutakaan energiamuotoa, vaan lukekaa lihavoidulla kirjoittamani hieman ylempää. Energiaa on joka tapauksessa tuotettava, mielellään vähiten huonoimman ratkaisun kautta.

Fysikaalinen ekovihje, osa 2

Edellinen kertomukseni kertoi hienosta fysiikan sovelluksesta eli lämpökamerasta, ja miten sen avulla voidaan määrittää talon kuin talon lämmöneristyksen kunto, sekä välttää turhaa remontointia. Nyt sitten kävikin niin, että Turusen Pasi innostui asiasta ja tilasi talolleen lämpökuvauksen. Kuvauksessa kävikin juuri kuten ounastelin noin 1,5 viikkoa sitten, ja selkeimmät tulokset ovat nähtävissä hänen blogissaan. Tulokset eivät siis poikkea esittelemistäni kuvauksen vaikutuksista, ja olen Pasin kanssa samaa mieltä: kuvauksen hinta, 200-300e, on murto-osa mahdollisen turhan remontoinnin kuluttamasta rahasta.

On erittäin hyvä, että tekniikan tehokkuus on tuttavapiirissä nyt todettu kokeellisesti, ja tulokset ovat hyviä. Silti täytyy ihmetellä, miksi kuvauksia suorittavat yritykset eivät pidä enemmän ääntä palvelustaan? Toistan mielipiteeni: kuvauspalvelusta tulisi varmasti suosittu, mikäli tekniikasta kerrottaisiin ymmärrettävällä tavalla. Se ei ole sci-fia.

Kuulin männä viikolla myös, että mikäli asut Kuopion alueella ja tahdot teetättää lämpökuvauksen kodillesi, ainakin Savonia-ammattikorkeakoulun tekniikan osasto suorittaa sellaisia. Tekulla hinta on kaupallisia yrityksiä edullisempi, koska oppilaitokset eivät lain mukaan saa tehdä voittoa toiminnallaan. Kaupallisen yrityksen kuvaus tosin järjestyy vaikka seuraavaksi päiväksi, ja tekijä on varmasti ammattilainen, mutta hinta on vastaavasti korkeampi. Toisaalta täytyy muistaa, ettei tässä maailmassa mikään ole ainakaan ilmaista.

Toinen ympäristölle ja omalle lompakolle edullinen ajatukseni on suunnattu autoilijoille, ja se liittyy enemmälti tekniikkaan. Autoiluahan pidetään ympäristön tarpeettomana kuormittajana, mitä se tietyissä tilanteissa onkin. Silti asumme maailmanlaajuisesti harvimpien väestötiheyksien maassa, joten kaikenkattavaa joukkoliikennettä on yhdellä sanalla sanoen mahdotonta järjestää kannattavaksi. Suuressa osassa maata on siis pakko liikkua omalla autolla. Tätä pohtiessani päätin näin savolaisittain räknätä, miten auton aiheuttamaa ympäristökuormitusta voisi yksinkertaisin toimin pienentää; toki samalla säästää selvää rahaa ja kone kestää pidempään ehjänä.

Käytän tästä eteenpäin sanaa keskivertoautoilija, jonka määrittelen vuodessa 20 000 km ajavana autoilijana. Esilämmitystä käsittelevän osion esimerkkinä on yleisellä 600 W lohkolämmittimellä varustettu auto; sisätilanlämmittimien tehot vaihtelevat välillä 700–2100 W, joten sellaista käytettäessä sähkönkulutuksen ja kustannuksien laskeminen onnistuu kertomalla esimerkkien luvut 2,2–4,5:llä, riippuen sisälämmittimen tehosta. Yleisimmin henkilöautojen sisätilanlämmittimet ovat teholtaan 700–1500 W. Bensiinin litrahintana on käytetty 1,35€ ja dieselin 1,05€ eli lukuja, jotka kirjoitushetkellä helottavat Kuopion asemien tolpissa.

Aloittaakseni yksinkertaisesti, tärkeintä on pitää auto kunnossa. Moottori on jo autotehtaalla suunniteltu toimimaan mahdollisimman optimaalisesti käyttötarkoituksessaan, joten kaikki sen toimintaa haittaavat tekijät vaikuttavat mainitsemiini seikkoihin. Esimerkiksi tukossa pihisevä ilmanpuhdistin estää riittävän paloilman saamisen, mikä aiheuttaa polttoaineen vain osittaista palamista ja siten lisää päästöjä. Samoin moottoriin joudutaan syöttämään enemmän polttoainetta (läheskään) vastaavan tehon saamiseksi, joten tukkoinen ilmansuodatin lisää myös polttoaineen kulutusta. Toinen esimerkki voisivat olla bensiiniauton sytytystulpat: viimeisiään vetelevät tulpat eivät sytytä polttoainetta kunnolla, joten vaikutus on aivan täysin sama kuin tukkeutuneella ilmansuodattimella. Tällaisen huollon suorittamatta jättäminen voi hyvinkin nostaa keskikulutusta mitättömältä tuntuvat 3 desilitraa sadalle kilometrille, mutta keskivertoautoilijan tapauksessa polttoainetta kuluu hukkaan vuodessa 60 litraa eli tankillinen. 141 ylimääräisen hiilidioksidikilon (diesel 160 kg) lisäksi tämä siis tarkoittaa vajaan 90 euron (diesel 63€) lisälaskua, jolla saa jo useamman satsin uusia tulppia bensiinimoottoria varten tai aika suuren läjän ilmansuodattimia.

Näin kylmien säiden vallitessa moottorin esilämmityksellä on merkittävä vaikutus niin päästöjen muodostumiselle, polttoainekuluihin, ajomukavuuteen kuin koneen käyttöikäänkin. Motiva onkin tiedotellut jo puoli vuosikymmentä sitten, miten asianmukainen lämmitys voi säästää talvikauden aikana noin 80 litraa polttoainetta, joka käytännössä tarkoittaa seuraavaa (bensiini/diesel): hiilidioksidissa 188/213 kg ja euroissa 108/84€, mikä tietysti vaihtelee suuresti moottorityypistä riippuen. Miten lämmitys sitten hyödyttää?

Moottorin normaali käyttölämpötila on 70–90 ^oC, eli -20 ^oC ulkolämpötilassa lämpötilaero on yön tai työpäivän yli seisseessä koneessa jopa sata Celsiusta käyttölämpötilaan nähden. Kylmäkäynnistyksen yhteydessä tärkeintä on onnistunut käynnistys, eli moottoriin syötetään vähintään riittävästi polttoainetta ensimmäisen minuutin-parin ajan. Lienee sanomattakin selvää, että varmuuden saavuttamiseksi kylmempään koneeseen tarvitaan enemmän polttoainetta. Onnistuneen kylmäkäynnistyksen jälkeen polttoaineen sisältämää energiaa tarvitaan sekä mekaaniseksi energiaksi eli auton liikuttamiseen, että moottorin lämmittämiseen käyttölämpötilaansa. Näistä jälkimmäisen vaikutusta voi havainnollistaa omatoimisesti saunassa: kylmän kiukaan päälle kytkemisen yhteydessä saunatilan ilma ei ala lämmetä merkittävästi, ennen kuin kiuaskivet ovat saavuttaneet ”käyttölämpötilansa”. Paikasta A paikkaan B pääsee siis sekä kylmällä että lämpimällä moottorilla, mutta matkalla lämpimän moottorin lämmittämiseen ei kulu ylimääräistä energiaa.

600 W lohkolämmitin lämmittää moottorin tehokkaasti noin +5 Celsius-asteeseen, sillä pakkaskeleillä sitä lämpimämpi moottori säteilee lämpöenergiaa ulos voimakkaammin, kuin mitä lämmitin siihen ehtii tuoda. Tämä +5 astetta on jo paljon enemmän kuin esimerkkinä käyttämäni -20, eli moottorin lämmittämiseen kuluu enää paljon vähemmän polttoainetta kuin kylmän koneen tapauksessa. Motivan laskelman mukaiset käyttöajat ovat mainiot tyypilliselle henkilöauton moottorille ainakin omien kokemusteni mukaan, joten lasken esimerkkini kahden tunnin lämmitysajan perusteella. Tämä ei siis tarkoita, että kiireen sattuessa jo puolen tunnin lämmitys siperialaismallin pakkasessa olisi hukkaan heitetty vaiva.

Kahden tunnin lämmitys kuluttaa sähköä 1,2 kWh, joka sähkön keskihinnan (0,1€/kWh) mukaan tarkoittaa 12c kulunkia, jolla saa ostettua bensiiniä 0,09 litraa ja dieseliäkin vain 0,11 litraa. Tämä yksi desilitra kuluu tuplana jo ensimmäisen minuutin aikana kylmän moottorin käynnin varmistamiseen, minkä jälkeinen ”lämmityskäynti” kuluttaa enemmän jo ensimmäisen ajokilometrin aikana. Vaikka uskon Motivan laskelmien olevan hyviä keskiarvioita, voisi peukalosääntönä ajatella lämmittämättömän moottorin kulutuksen -20 ^oC olevan litra kilometrille eli 100 l/100km ensimmäisellä ajokilometrillä, tai puolet tästä ensimmäisellä kahdella ajokilometrillä. Kaksi päivittäin toistuvaa kahden tunnin lämmitysjaksoa (esimerkiksi töihin lähdön ja sieltä paluun yhteydessä) aiheuttaa kustannuksia 29e marras-helmikuun aikana: mikäli onnistut säästämään lämmityksellä kaksi desiä polttoainetta jokaisella käynnistyskerralla, olet kuitannut lämmityskustannukset takaisin jo vuodenvaihteen tietämillä - eikä moottoria tietenkään aina tarvitse lämmittää täyttä kahta tuntia säästön saavuttamiseksi.

Rahan ja ympäristöasioiden lisäksi tärkeitä esilämmityksen tuomia etuja ovat käynnistysvarmuus, moottorin käyttöikä ja ajomukavuus. Esilämmitys parantaa etenkin dieselmoottorin käynnistysvarmuutta huomattavasti, koska siinä ei ole erillistä sytytysjärjestelmää. Lämmitetyssä koneessa polttoaineen syttyminen on todennäköisempää, minkä jokainen dieselauton paukkupakkasessa käynnistynyt tietää jo korvakuulon perusteella. Toimintavarmuuden ohella lämmitys vaikuttaa myös moottorin käyttöikään: pakkasessa kylmästartti kuluttaa moottoria saman verran kuin 1000–1500 km normaaliajoa lämpimällä koneella, mikä johtuu öljyn valumisesta pois voideltavilta pinnoilta ja lämpölaajenemisen aiheuttamista rasituksista. Moottorin voitelusta vastaava öljy on seisotuksen jälkeen luonnollisesti samassa lämpötilassa kuin muukin moottori, ja pakkaslukemissa moottoriöljy on huomattavasti jähmeämpää kuin plussan puolella: kovassa pakkasessa lämmittämätön moottori saattaa hyvinkin käydä 1-3 min vailla minkäänlaista voitelua, kun jähmeä öljy ei ehdi voitelukohteisiin. Erään tunnetun öljynvalmistajan mainoslause kertonee totuuden: aina, kun metalli koskettaa metallia, moottori kuluu. Esilämmityksen tuloksena myös moottoriöljy lämpenee, pääsee nopeammin kiertoon ja moottori käy vähemmän aikaa ilman voitelua. Samoin lämpölaajenemisen aiheuttamat rasitukset pienenevät, koska lämpölaajenemisen määrä on suoraan verrannollinen lämpötilan muutokseen.

Kuten totesinkin, Motivan laskemat lohkolämmittimen käyttöajat ovat omien kokemusteni mukaan mainiot. Vaikka pakkasta olisi 50 astetta, ei yli 2–3 h lämmittäminen muuta käynnistystilannetta miksikään: lämmitin on teholtaan vain noin 600 W, eli moottoria ei saa viittä Celsiusta lämpimämmäksi viikonkaan jatkuvalla lämmityksellä. Ainoiksi vaikutuksiksi jäävät siis sähkölaskun kasvu, turha energiankulutus ja lämmitinelementin käyttöiän kuluminen. Moottoriöljyn ja jäähdytinnesteen käyttöikään jatkuvakaan lämmitys ei vaikuta merkittävästi vaihtovälin aikana, joten tärkeimmät haittavaikutukset ovat juuri ensiksi mainitut. Mikäli tarvitsette varmuutta äkkilähtöihin kovilla pakkasilla, suosittelen jatkuvan lämmityksen sijaan soveltamaan itse käyttämääni menetelmää: se sisältää tavallisen kellokytkimen ohjelmoinnin siten, että ensin 1–2 h lämmitystä, tunnin tauko, jälleen tunti-pari lämmitystä jne. Tällöin moottori pysyy lämpimänä sen tuomine etuineen, mutta sähköä kuluu huomattavasti vähemmän ja lämmitinelementti ei rasitu turhaan.

Käyttämällä lohkolämmitintä asianmukaisesti säästät siis autoasi, polttoainetta, rahaa ja ympäristöäsi. Mikäli ulkoilu piuhan kytkemisen muodossa ½–2 h ennen suunniteltua lähtöä ei huvita varsinkaan vapaapäivinä, voitte tuoda elämään pientä luksusta hankkimalla kauko-ohjattavan kytkimen lämmittimelle ja ohjaamalla lämmitystä siten (kunhan muistaa kytkeä piuhan kiinni aina kotiin palatessaan). Hankintahintakaan ei vaadi pääministerin kuukausituloja…

Viimeisenä näkemyksenäni polttoaineen ja ympäristön säästämiseksi esittelen ikivanhan keinon, jota jo isoisäni käytti ajaessaan kuorma-autoa 1950-luvulla. Siihen aikaan oli yleistä peitellä auton jäähdyttimen etuosa tai koko maski talvisaikaan kankaalla, muovilla tai mitä saatavilla sattui olemaan. Nykyään ranskalaisissa autoissa on vakiovarusteena etusäleikön muovisuojus, jota ohjeistetaan käyttämään talvikuukausina; vastaavia suojia olen nähnyt valmistetun ainakin kanttimallin Volvoihin. ”Viimapahvin” asentaminen maskin ja jäähdyttimen väliin tosin piilottaa sen kätevästi ulkopuolelta: suojan valmistamiseen ei tarvita kvanttifysiikan tohtorin tutkintoa ja kalliita erikoismateriaaleja, vaan saksilla ja joutilaalla pahvilaatikolla pääsee hyvin alkuun. Vaikutus perustuu moottoria jäähdyttävän ajoviiman heikentämiseen, jolloin moottori lämpenee helpommin käyttölämpötilaansa ja siten myös ohjaamoon saadaan lämmintä nopeammin. Samoin lyhytaikaisen pysäköinnin (esim. kaupassa käynnin) aikana lämpöä säteilee ulkoilmaan vähemmän, joten moottori jäähtyy hitaammin. Kokemusteni mukaan paras ratkaisu on peittää jäähdyttimen etupuolesta noin 70 % pakkasen laskiessa kymmenen miinusasteen tuntumaan ja siitä alaspäin: tällöin ainakaan 1,6-litraiseni ei nosta lämpöjä liian korkealle pitkässäkään maantieajossa, mikä voisi hyvin tapahtua koko jäähdyttimen peittämisen seurauksena. Suojan valmistaminen ja käyttö edellyttävät hieman viitseliäisyyttä, ja se on muistettava ottaa pois kelien lämmetessä.

Tässä olivat itse käyttämäni keinot vähentää auton polttoaineen kulutusta ja käyttökustannuksia sekä parantaa auton käyttövarmuutta ja mukavuutta näin kylmien säiden vallitessa. Samoin moottorin hiilidioksidi-, hiilivety-, häkä- ja pienhiukkaspäästöt pienenevät. Toivottavasti savolaisista räknäilyistä oli jollekulle iloa. Palataan jälleen keväämmällä.

Fysikaalinen ekovihje

Vuoden ensimmäisen kirjoituksen syntyminen kesti useamman viikon, koska inspiraatio ympäristön tarkkailuun oli allekirjoittaneella hieman hukassa. Ensimmäisenä elinvuotenaan tämä blogi keräsi noin 16 500 lukijaa, mikä ylitti odotukseni huomattavasti. Kiitos kaikille tätä blogia lukeneille, ja tervetuloa lukemaan myös uusia tarinoita – kirjoitan toki lisää, kunhan ehdin.

Vaikka en ole profiloinut kirjoituskokoelmaani mihinkään kategoriaan, ovat ajatukseni liittyneet pääosin politiikkaan; etenkin maahanmuuttopolitiikka on ollut tarkasteluni kohteena useamminkin, samoin yleinen ilmapiiri rasisminpelkoineen. Olen myös pohtinut yleistä ajatusmaailmaa vanhojen tuttujen ”pahisten” eli aseiden ja liikenteen tiimoilta. Näiden asioiden seuraaminen ja kommentointi eivät tosin viime aikoina ole jaksaneet juuri kiinnostaa.

Kuluva talvi on ollut pitkästä aikaa ”oikea” sellainen, eli loskakelit ovat marraskuun jälkeen loistaneet poissaolollaan – onneksi, sillä ainakin allekirjoittaneella oli jo ikävä perinteistä talvea. Rapsakat pakkaset ovat tulleet takaisin uudenvuoden jälkeen, ja tälläkin hetkellä lämpötila näkyy olevan 24 Celsiusta nollan alapuolella täällä Kuopiossa: kylmät säät luonnollisesti nostavat lämmitys- ja sähköenergian kulutusta, mikä saa ihmisen pohtimaan aika ajoin keinoja vähentää niiden kulutusta sekä ympäristön että käyttäjän lompakon vuoksi. Opinahjollani käymäni lounastuntikeskustelun tuloksena sain ajatuksen, jolla tavalliset energian loppukäyttäjät voisivat helposti määrittää asuntojensa energiatalouden heikoimmat kohdat ja siten säästää vuosittain useita satoja euroja lämmitys- ja sähkölaskuissaan. Samalla polttoaineita, sekä fossiilisia että muita, kuluisi vähemmän.

Suomen pyrkimykset rakennusten energiansäästössä liittyvät voimakkaasti uudisrakentamiseen. Uuden pientalon rakentajalle on ehdoin tahdoin keksittävä uusia määräyksiä, jotta rakennus olisi vähintään yhtä energiatehokas kuin Helsingin musiikkitalo hehtaarin lasiseinineen. Energiatehokkuuskeskustelussa ilmeisesti sivuutetaan tosiasia, että Suomi on täynnä 1940-luvulla rakennettuja rintamamiestaloja, 1950- ja 1960-lukujen omakotitaloja ja 1970-luvun tasakattoisia hirvityksiä. Yhteistä näille kaikille on, että peruskorjauksen asteesta riippuen lämpöeristys ei varmasti ole ajan tasalla: kasvoin toiseksi mainitun kaltaisessa talossa, jossa ennen peruskorjausta seinät ja laipiot oli eristetty pinkopahvilla ja sanomalehdillä seinien välissä. Tämän lisäksi esimerkiksi ikkunoiden ja ovien tiivisteet alkavat vuotaa häiritsevästi noin kymmenen vuotta palveltuaan, eli on kohtuullista olettaa usean vanhan talon tiivisteiden olevan heikossa jamassa: mitä energian tuhlausta onkaan hehkuttaa lämpöpattereita talossa, jonka ikkunoiden äärellä ei tulitikkua saa palamaan tuulisena päivänä?

Mielestäni tällaiseen ongelmaan löytyy toimiva ratkaisu fysiikan maailmasta, tarkemmin sanoen lämpökameratekniikasta. Nykyiset lämpökamerat ovat tarkkoja, ja niiden hankinta- ja ylläpitokulut ovat jo pikkuhiljaa kohtuullisempia kuin 10 vuotta sitten: rautakaupoissa myydään jo hienon kuumemittarin tasoisia ”lämpökameroita”, joilla voi paikantaa seinistä esimerkiksi lämmitysjärjestelmän tai ilmanvaihdon kanavia ja niiden vuotoja. Laite siis paljastaa seinästä kohdan, jossa lämpötila on muuta seinää korkeampi: tätä ei siis huomaa käsin koskemalla, mutta lämpösäteilyä voi aina mitata siihen sopivalla laitteella. Kehittyneet lämpökamerat pystyvät havaitsemaan minkä tahansa kappaleen lämpötilaerot ympäristöön nähden Celsius-asteen kymmenyksien tarkkuudella, ja piirtämään jakaumasta tietokonekuvan. Tässä on siis yksityiskohta, jolla tekniikasta saa mahtavan työkalun taisteluun energiatehokkuuden puolesta.

Suurissa teollisuuslaitoksissa on nykyisellään jo omiakin työntekijöitä, joiden toimenkuva on tarkkailla kiinteistön energiataloutta lämpökameran avulla jatkuvasti. Pientalossa vuotava ikkunantiiviste voi tuntua kovin mitättömältä seikalta, mutta useiden satojen neliömetrien laajuisessa teollisuuskiinteistössä tarpeeton lämmönhukka tuntuu varmasti kuluissa välittömästi. Miksipä siis ei samaa tekniikkaa tulisi kehittää siten, että sitä voisi soveltaa myös pienempiin rakennuksiin kohtuullisin kustannuksin?

Talon kuvaaminen ulkopuolelta kehittyneellä lämpökameralla kunnon pakkaspäivänä siis paljastaa aukottomasti paikat, joista lämpöenergia virtaa ulos voimakkaimmin. Tietokonekuvan piirtäminen siis antaa asukkaalle loistavaa tietoa siitä, mistä kohti rakasta kotiaan voisi käydä parantamaan. Lämpövuotojen kuvaaminen paljastaa talon seinien, ikkunoiden ja kattorakenteiden eristyksen heikkoudet, ja kuvien avulla on helppo suunnitella remontointia energiakustannusten pienentämiseksi. Vertailun vuoksi voisin sanoa lapsuudenkotini vaatineen aikanaan huomattavan laajan remontin lämmöneristyksen parantamiseksi: ennen remonttia lämmitysöljyä saattoi kulua kovana pakkaspäivänä yli kaksikymmentä litraa vuorokaudessa, mutta eristyksen parantaminen pudotti kulutuksen likimain puoleen. Remontin aikana kevyt polttoöljy maksoi noin 25 senttiä litralta, mutta päivän hinta on kohonnut jo yli 70 sentin. Tämän perusteella kovan pakkaspäivän lämmityskuluissa voitiin siis saavuttaa jopa viiden euron vuorokausisäästöjä nykyisillä energian hinnoilla, mikä varmasti riittää herättämään ympäristöasioista kiinnostumattomankin mielenkiinnon kotinsa kunnon tarkistamiseksi.

Nykyisellään Suomessa on erilaisiin lämpökamerakuvauksiin erikoistuneita tahoja, mutta toiminnan tulisi olla kohtuuhintaista ja ennen kaikkea ”kansantajuisempaa” suuremman suosion saavuttamiseksi. Suurelle osalle kansalaisista talon tutkiminen lämpökameralla on ”nykyajan” hienoa tekniikkaa, jota osin ehkä myös kammoksutaan. Pientaloasukkaalle valmiin tuotteen tulee olla yksinkertainen pakettiratkaisu, joka sisältää lämpökamerakuvat talon ulkoseinistä, katolta ja sisäpuolella esimerkiksi laipioista. Kuvien perusteella asiakas voi suunnitella kotinsa eristyksen täsmäremonttia, joka maksaa itsensä takaisin parhaimmillaan alle kymmenessä vuodessa. Samalla hän kantaa myös vastuunsa ympäristön tilasta pienentämällä talonsa energianhukkaa ja siten myös energiantuotannosta syntyviä hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöjä. Näin karkeana esimerkkinä totean, että kahdenkymmenen euron ikkunantiivisterullalla saa aikaan huomattavaa jälkeä, kunhan ensin tietää minne se tulee asentaa.

Olen luottavainen siihen, että mahdollisen yleistymisen ja palvelun hintojen alenemisen myötä tällaisella palvelulla olisi rutkasti kysyntää, koska energian hinta kilowattituntia kohden ei enää koskaan tule halpenemaan. Mainonnassa on kaksi kovaa valttia, eli ympäristötietoisuus ja oma lompakko. Asuinmukavuus eli kylmien lattioiden tai seinänvierten poistuminen tulisi hyvänä kolmosena. Mikäli talosi on viileä ja vetoinen lämmönsyöjä, ongelman selvitys onnistuu fysiikan sovellusten avulla.