Alppilan koulussa tapahtunut välikohtaus ja siitä opettaja A. Korhoselle seuranneet potkut ovat
valitettava farssi siitä, mihin yhteiskunta luisuu teoreettisten humanistien
päästessä päättämään asioista, joihin heillä ei yleensä ole minkäänlaista
kosketuspintaa tosielämän kanssa. Esimerkiksi Ykä on kirjoittanut hyvän analyysin tästä, suosittelen.
Mitä asialle pitäisi tehdä, jottei meno kouluissa muutu
täysin pelleilyksi ellei se sitä jo ole? Pitäisikö kouluihin palkata
järjestyksenvalvojia? Millä rahalla?
Oma ehdotukseni asiantilan korjaamiseksi kohtuullisilla
kustannuksilla on lyhykäisyydessään seuraava:
1.
Järjestyksenvalvojakurssi osaksi ammatillista
opettajankoulutusta. Tämän kurssin käyneitä henkilöitä löytyy runsaasti
muistakin ammateista, joissa kurssi on käyty niin sanotusti pahan päivän
varalle.
2.
Opettajille mahdollisuus käydä vapaaehtoisesti
järjestyksenvalvojakurssi, mahdollisesti työnantajan kustantamana.
3.
Järjestyksenvalvojakurssin suorittaneille opettajille
laajennetut oikeudet käyttää pahassa tilanteessa pakkokeinoja kurssilla
opetettavia toimenpiteitä käyttäen.
Ensisijaisesti toivoisin, että perusopetuslakia alettaisiin
noudattaa. Tästä opettaja Korhonen mainitsi 45 minuuttia – ohjelman haastattelussaan: laissa on oikeutettu voimakeinojen käyttö viimeisenä
vaihtoehtona, mutta silti oppilaille kerrotaan heidän olevan koskemattomia ja
oikeutettuja hyppimään opetushenkilökunnan nenille miten huvittaa.
Voimia eloon opettaja Korhoselle, uskon että uusi työpaikka
löytyy nopeasti koulusta, jossa esimiehistö ei ole menettänyt talonpoikaisjärkeään. Yleisesti ottaen poliisitutkinnan ja potkujen
käyttö fyysisiä vammoja aiheuttamattoman välikohtauksen ensisijaisina selvittelykeinona ja seuraamuksena kertoo heikentyneestä tilanteiden
hahmotuskyvystä (tai -halusta), josta uskoakseni voi parantua.
Kaksiosainen haire. Ensinnäkin opettajistosta häviävän pieni osa on oikeasti kyvykäs tulokselliseen voimankäyttöön, mutta tuo voisi hyvinkin olla osa ratkaisua. Pitäisi koulun oman vahtimestarin valintaa asiaa silmälläpitäen ja järjestyksenvalvojan oikeuksia hälle ensisijaisena vaihtoehtona. Sieltä voisi ensi hätään löytyä se vanha puukässän ope joka retuuttaa ulos kyselemättä jos ei homma toimi. Itsekkin raapustelin lyhyesti voimakeinoista jos maistuu lukaista.
VastaaPoistaSen mitä olen ollut opetuspuolen työntekijöiden (ja opiskelijoiden) kanssa tekemisissä, niin ehdotuksesi on nähty kovasti viisaana sielläkin ja se on otettu esille jo aikaisemmin.
VastaaPoistaMutta epäilen, että ehdotuksesi, vaikka se erittäin järkevä onkin, ei tule koskaan toteutumaan, johtuen siitä, että puhtaaseen humanistiseen teoriaan perustuva nykyinen koulukäytäntö jouduttaisiin kyseenalaistamaan.
Ja siinähän ei ole enää kyse siitä, että homma toimisi parhaalla mahdollisella tavalla, vaan siitä, että ihmiset eivät menetä kasvojaan. No, inhimillistähän se.
Vaitiolija: kävin lukemassa, hyvää settiä!
VastaaPoistaToki on totta, ettei suurin osa opettajista ole kyvykkäitä tulokselliseen voimakeinojen käyttöön, mutta kaikkien ei tarvitsisi ollakaan: uskoisin, että muutama järkkärin tehtävään kyvykäs opettaja rauhoittaisi keskikokoisen koulun ilmapiiriä jo pelkällä läsnäolollaan. Järkkärikurssista olisi hyötyä joka tapauksessa siten, että siellä opetetaan kuinka tunnistaa uhkaava käytös, sen kehittyminen joukossa ja sanallinen käskyttäminen.
Ykä: tarvittaisiin jokin sananvaltaa omistava taho (esim. OAJ) ajamaan asiaa, uskoisin että poliittisesti se saataisiin läpi suht iisisti.
Uskon itsekin että uudistus aiheuttaisi hirvittävän kanalauman kaakatuksen raivohullujen järkkäreiden tuomisesta pedagogiseen ympäristöön tai muuta vastaavaa sontaa; systeemin tuohon tilaan junailleet eivät kestäisi sitä, että joku saattaa tietää käytännön kautta miten asiat saadaan toimimaan todellisuudessa.