Heipä hei jälleen, edellisestä kirjoituksestani onkin kulunut jo reilun kuukauden verran. Jatkaakseni ympäristöteemalla aion esitellä kaksi vireillä olevaa ympäristömääräystä, jotka mielestäni ovat lähinnä virkamiesdiktatuurimme lyhytnäköisyyden hedelmiä. Varmaankin arvaatte jo, mistä kahdesta on kyse – yhteistä molemmille on, että ne on asetettu vireille, käsitelty ja hyväksytetty suljetuissa kabineteissa vailla kansalaisuuskeskustelua tai muuta suurempaa julkisuutta.
Aloitan lyhyemmästä, eli hehkulamppukiellosta. Lyhyemmästä siksi, että lähes sukunimikaimani Eija-Riitta Korhola on jo kirjoittanut siitä blogimerkinnän, joka on lähes kuin omasta näppäimistöstäni. Pidin muuten erityisesti otsikosta! Olisi turha käydä kirjoittamaan samat asiat uudelleen, eli suosittelen tutustumaan linkin takana olevaan kirjoitukseen. Kommentoin asiaa lisää parilla tekemälläni mietelmällä sekä havainnolla.
Hehkulamput kiellettiin ensimmäisenä Australiassa eli maassa, jossa huoneistojen lämmittäminen on ilmaston vuoksi useimmiten täysin turhaa touhua. Tämä on järkevää, sillä ilmastoiduissa kodeissa jouduttiin järjenvastaiseen tilanteeseen, jossa hehkulampuilla ensin lämmitetään ilmaa ja energiaa kuluu: heti perään samaa tilaa viilennetään ilmastointilaitteella, ja energiaa kuluu jälleen. Maissa, joissa huoneita täytyy lämmittääkin, tilanne on toinen: energia kun ei säilymislakinsa mukaisesti häviä. Vaikka lamppujen hukkaenergiaa ei saadakaan yhtä tehokkaasti käyttöön kuten lämpöpattereiden kautta, on jokainen talon sisälle tuotettu wattitunti pois muiden väylien tuonnista.
Toisekseen, elinkaaritarkastelussa pienoisloistelamppu on kaikkea muuta kuin ympäristöystävällinen: sen valmistus kuluttaa reilusti enemmän energiaa (ja siten myös fossiilisia polttoaineita) kuin hehkulampun, se sisältää raskasmetalleja (eli vakavia ympäristömyrkkyjä), ja vieläpä sen hävittäminen vaatii huomattavasti enemmän logistiikkaa ja energiaa (ja niitä fossiilisia). Vaikka lampun käyttö vaatii vähemmän energiaa kuin hehkulampun, tämä hyöty ulosmitataan valmistuksen ja hävityksen yhteydessä. Lisäksi käytetyt pienoisloistelamput ovat ongelmajätettä, joka kaatopaikalle päätyessään vapauttaa maaperään elohopeaa.
Kolmanneksi, suurin osa pienoisloistelampuista valmistetaan Kiinassa ja muissa Kaukoidän maissa. Näissä maissa työsuojelun taso on perinteisesti mitä on, eli virkamiesten puuhastelun ansiosta ympäristöongelmia vain siirretään maantieteellisesti. Monikohan kiinalainen työmies saa raskasmetallimyrkytyksen siksi, että täkäläiset vihreät haluavat epätoivoisesti suojella ympäristöä. Buumin alkaessa tehtaat pannaan tarkoituksella ylikierroksille, jolloin tuotannosta yhä suurempi osa on kelvotonta skeidaa: muun muassa isoisäni oli sangen pettynyt ostamiinsa säästölamppuihin, jotka kärysivät ostoiltana päästäen pirttiin mustaa ja kitkerää savua.
Muita ongelmia ovat lampun luvattua pienempi käyttöikä ja himmennettävyys, johon törmäsin viime viikolla sähköliikkeessä asioidessani. Hehkulampun tyypillinen käyttöikä on noin 1000 tuntia, pienoisloistajan 6000–10000. Tämä arvo ilmoitetaan jatkuvalle polttamiselle, mutta virran toistuva kytkeminen alentaa todellisen käyttöiän jopa alle puoleen (heikkolaatuisimmilla lampuilla): tämä on loistajien ongelma esimerkiksi vessan valaistuksessa, kun valoa sytytetään ja sammutetaan toistuvasti. Himmennettäviä, erikoismallisia lamppuja tulee sähköliikkeen edustajan mukaan käyttää hankalasti siten, että lamppu sytytetään ensin täydelle teholle ja vasta sen jälkeen himmentäen; tämän vuoksi halogeeni on mielestäni ainoa oikea valinta himmennintä käytettäessä.
Olen samaa mieltä Eija-Riitan kanssa, että tätä vihreiden valopäiden masinoimaa lyhytnäköistä virkamiesmääräystä tulisi vastustaa, ja vaatia siitä vähintään kansalaiskeskustelua tahi mieluiten kumoamista. Tämä on mielestäni täysin typerä ja hyödytön välivaihe ennen siirtymistä supertehokkaisiin LED-valaisimiin.
Toinen ongelma on tämä viime aikoina puhuttanut uusi jätevesiasetus, jonka järkevyydeltään vastaa lähinnä räkättirastaiden torjumista ilmantorjuntakonekiväärillä: kallista ja hintaansa nähden hyödytöntä. Asetuksen pahin ongelma on se, että siinä puututaan vesistöjen kokonaiskuormituksessa pieneen tekijään hyvin suurella rahalla – ja pakotetaan kansalaiset maksamaan koko lysti suoraan omasta pussistaan!
Vesistöjen pahimmat kuormittajat ovat maa- ja metsätalous, joiden piikkiin menee reippaasti yli puolet kokonaiskuormituksesta. Loput hajakuormituksesta, siis alle puolet, muodostuvat juuri asutuksen jätevesistä (8%), teollisuudesta, luonnollisesta huuhtoumasta ja vesistöjen pohjaan painuneen ravinneaineen vapautumisesta. Uusi jätevesiasetus määrää mm. kesämökkiläiset investoimaan suodatusjärjestelmiin: tämä koskee siis noin 800 000:a kiinteistöä, ja toteutumisen yhteiskustannuksiksi on arvioitu 2-6 miljardia eli 2-6 tuhatta miljoonaa euroa – suoraan kansalaisten kukkarosta.
Ensimmäinen kysymykseni on, miksi myös kesämökkiläisten pitää investoida 3000-15000 euroa jätevesipönttöihin? Jos asetus on kerta pakko tehdä loppuun, miksei sitä uloteta vain ympärivuotisesti asuttaviin rakennuksiin? Kesämökeillä, ainakin kuten minä sellaisen käsitän, vedenkulutus ajoittuu vain 3-5 kuukaudelle vuodesta ja on siten yleensä huomattavasti vähäisempää kuin ympärivuotisissa asuinrakennuksissa. Lisäksi vesistöjen pahimmat saastuttajat eli vesi-WC:t ovat huomattavasti harvemmassa: mikäli (kesä)asunnolla ei ole vesivessaa, kuormitus pienenee vain vähän absoluuttisena lukuna mitaten.
Kysymyksiin liittyen esittelen esimerkin eräästä kesämökistä, jossa on painevesi, muttei jätevesijärjestelmää sen enempää kuin vesivessaa. Veden kulutus on 6-9 kuutiometriä vuodessa, joka jakautuu seuraavasti: saunan kautta 1-2, keittiöstä yksi sekä loput painepesurin läpi nurmikolle. Kahden ensimmäisen kohteen jätevedet valutetaan pusikkoon kymmenien metrien päähän vesistöstä, eli enimmät ravinteet jämähtävät maaperään ennen järveen ehtimistään. Pieni kierros veneellä paljastaa, että rantaviivaa pitkin kulkien noin 10 km säteellä on ainakin kahdeksan viljelytilaa, joiden peltojen lannoitteet valuvat suoraan järveen nopeammin tai hitaammin: peltojen ja rantaviivan välissä ei ole merkittäviä suojavyöhykkeitä. Tapaus ei varmasti ole ainutlaatuinen, eikä mökkiläisen pakottaminen maksamaan tuhansia euroja jätevesilaitteista vaikuta järven rehevöitymiseen juuri mitenkään.
Jätevesiasetus ja puhdistamojen vaatiminen ei sinällään ole huono idea, mutta on kohtuutonta vaatia satunnaiselta kesämökkeilijältä jopa yli 10 000 euron kertainvestointia (plus huoltokustannukset) marginaalisen hyödyn saavuttamiseksi.
Paras keksimäni ilmaus näille kahdelle aloitteelle olisi ehdottomasti ”juosten kustu”, minkä lisäksi hehkulamppukielto ajettiin vaivihkaa läpi sen kummemmin kyselemättä: Suomi on vasta 15 vuoden ajan hyväksynyt idioottimaisimmatkin EU-direktiivit laput silmillä, vaikka määritelmänsä mukaan direktiivi on tarkoitukseltaan lähempänä ”ohjeistusta” kuin ”määräystä”.
PS. Suosittelen tutustumaan tähän linkkiin ja opettelemaan, miten yksinkertaisilla toimenpiteillä voit olla nykyisen poliittisen eliittiimme silmissä mallikansalainen.
