Savolaista hulluutta

Ja rattia kanssa, vieläkin

2012-01-09T21:42:00.004+02:00

Olen kirjoittanut kaksi kertaa aiemmin rattijuopumuksista ja mitä ongelman ratkomisesksi pitäisi mielestäni tehdä. Pohdiskeluni ovat edelleen kaikkien luettavissa, joten samaa asiaa on turha käydä jankuttamaan kolmessa laajassa tekstissä: siksi näin alkuun tarjoan linkit niin pari vuotta vanhaan kuin uudempaan viimevuotiseen kirjoitukseni, joissa käsittelen aihetta laajemmin.

Rattijuopumuskeskustelu sai taas uutta pontta, kun rattijuoppo ajoi 11-vuotiaan tytön ylitse Helsingin Viikissä 3.1.12. Olen hyvin harmissani tapahtuneesta, mutta samalla harmissani myös siitä, että aiheesta noussut poliittinen keskustelu on jälleen sitä samaa – no en sano mitä. Ikävä kyllä ratkaisuina tarjotaan jälleen näennäisiä räpeltelyjä, joiden ainoa lopputulos olisi hyvä mieli ja päteminen, miten asialle on ainakin yritetty tehdä jotain.

Toistan itseäni vanhojen kirjoitusten pohjalta sen verran, että kestosuosikkina tarjottava promillerajan lasku ei vaikuta tilanteeseen mitenkään. Ensinnäkin Viikin yliajaja oli tekohetkellä 2,25 promillen humalassa, joka ylittää törkeän rattijuopumuksen rajan liki kaksinkertaisesti. En usko edelleenkään, että tuollaisessa kunnossa ratin taakse istuva ajattelee mitään promillerajoja, sillä tuollaisten lukujen saavuttamiseksi alkoholia on kulunut jo enemmän kuin se ”pari kaljaa”. Toisekseen sälli oli moninkertainen uusija, joten uskoisin, ettei hän aja humalassa kortilla vaan autolla.

Suorastaan ”yllättävä” kannanotto tuli jälleen liikenneministeri Kyllöseltä (vas.), jonka ratkaisu oli (promillerajaklisheen ohella) taas vaihteeksi lisätä autoihin teknisiä valvontalaitteita. Alkolukon säätämisessä pakolliseksi kaikkiin uusiin autoihin tuottaisi varmasti välittömästi hyviä tuloksia – nimittäin laitteiden valmistajille ja valtuutetuille asennuskorjaamoille.

Ongelma kun on sellainen, että Suomessa autokannan uudistumissykli on joltisenkin 20 vuotta. Mikäli alkolukko määrättäisiin uusiin autoihin pakolliseksi vaikka huomenna, saisimme sen edes valtaosaan autoistamme jossain vuoden 2020 tienoilla; ilmeisesti välillä surmansa saavat rattijuoppojen uhrit voisi hyväksyä siirtymävaiheen vuoksi?

Toisikseen, mikä tahansa tekninen ajonestolaite voidaan kiertää. Nykymuotoiset alkolukot eivät estä mitään muuta kuin käynnistyksen, ja kerran käyntiin saatua autoa ei rattijuopon käsistä pysäyttäisi edelleenkään muut kuin poliisi ja eteen sattuva puu. Laitteen tyypin muuttaminen ajon katkaisevaksi todennäköisesti aiheuttaisi vain huomattavasti lisää liikenneonnettomuuksia järkevien ja lainkuuliaisten autoilijoiden keskuudessa, jos autot alkaisivat sammahdella esimerkiksi keskelle moottoritietä normaalissa päiväliikenteessä.

Kaikkiin autoihin alkolukkoa ei voi asentaa. Tahtoisin kovasti nähdä sellaisen virityksen esimerkiksi vanhassa Ladassa, jonka saa tarvittaessa väännettyä tulille vaikka veivillä. Samoin vanhemmat dieselkoneet, jotka eivät tarvitse edes akkuvirtaa käydäkseen voisi heittää alkolukkoasian ulkopuolelle vaikka heti.

Siitäkin huolimatta, että teknologian kehitys tuo ratkaisuja moneen ongelmaan, en usko asian olevan niin tässä. Alkolukkojen määräämisen suurin hyöty olisi ministeri Kyllösen hyvä mieli, että edes jotain on saanut ajettua läpi pakolla ja pika-aikataululla. Rattijuopumus on tälläkin hetkellä yksi halveksituimmista rikoksista, joten uskoisin sen viimevuotisen tekstini idean toimivan asiassa näin alkuun - ainakin .

Ratkaisuja sähkönjakelun haavoittuvuuteen?

2012-01-06T14:47:00.002+02:00

Vielä männä viikolla, näin savolaisittain ilmaistuna, uutisissa pyörivät otsikot Fortumin ja paikallisten sähköyhtiöiden haavoittuvuudesta luonnonvoimien edessä. Ongelmat siis alkoivat Tapani- ja Hannu-myrskyt pyyhkäisivät maan yli 26. ja 27.12 viime vuonna. Pahimmilleen päälle 300 000 mökkiä oli pimeänä, ja tuhojen korjaus jatkuu vielä tällä päivämäärällä, vajaa pari viikkoa tapahtuneen jäljiltä.

Radiossa oli jopa järjestetty oma ohjelmansa, jonne sai soittaa ja kertoa omia ideoitansa ongelman ratkaisemiseksi. Ihmiset soittelivat ahkerasti, ja ideoita tuli paljon. Olin noihin aikoihin tien päällä enkä viitsinyt soitella ajon aikana, joten esitän yhden idean tässä.

Myrskytuhojen välttämiseksi tietysti viisainta olisi kaivaa joka ikinen voimalinja kulkemaan syvällä maan sisällä, jotta puiden kaatuminen ei katkoisi linjoja. Tämä olisi totta kai tehokkain, mutta samalla kallein tapa: ensinnäkin kaapelit pitäisi kaivaa todella syvään routarajan alapuolelle, tai sitten suojata paksulla ja kalliilla eristeellä. Toinen keino olisi luonnollisesti raivata metsän keskellä kulkevien sähkölinjojen ympärille 5-20 m leveät ja puuttomat suojavyöhykkeet, mikä varmasti vähentäisi sähköttömien kotitalouksien määrää pienten tuuleksimisten jälkeen.

Ennen varsinaista ideaa täytyy ihmetellä sähköyhtiöiden logiikkaa: heidän mielestään on ilmeisesti edullisempaa soittaa paikalle pataljoonan verran raivaajia Tapaninpäivän iltana, kuin raivauttaa sähkölinjoja uhkaavat puut pois ”päivätöinä” ennen tositilannetta. Uskoakseni tässä(kin) asiassa ennaltaehkäisevä työ tulisi pitkällä aikavälillä huomattavasti halvemmaksi ja helpommaksi meille kaikille.

Varsinainen ideani koski sähkölinjoille vaarallisten puiden katkomista hyvissä ajoin ja mahdollisesti suojavyöhykkeiden raivaamista metsien keskelle. Ideana varmasti hyvä, mutta kukas tuon sitten tekisi?

Entä jos antaisimme mahdollisuuden pitkäaikaistyöttömille tulla mukaan tekemään jotain? Epäilen, että huutavasta työvoimapulastamme huolimatta tekemisen puutteesta kärsiviä reippaita ihmisiä löytyisi erityisesti Lapista, Kainuusta ja Pohjois-Karjalan pienistä kunnista. Noilta alueilta kun vielä saattaisi löytyä vielä sellaisiakin ihmisiä, joille puiden kaataminen ym. käytännön työt olisivat jo ennestään tuttua. Jos ei, niin moottorisahan ja kaatoraudan oikeaoppinen käyttö ei vaadi tohtorintutkintoa tekniikasta; se kun onnistuu jopa allekirjoittaneelta, korkeakouluopinnoista huolimatta.

Eli tiivistettynä: tarjottaisiin työttömälle mahdollisuus tulla tekemään töitä, ja yhtiö järjestäisi koulutuksen. Uskoakseni 2-3 päivän perusperehdyttäminen riittäisi alkuun, annetaanhan pieniä metsähommia kesätyöksi opiskelijoillekin: tämä nimittäin on sellaista hommaa, jota ei todellakaan opi kuin tekemällä. Työparit/-ryhmät jaettaisiin toki ammattilaisten ja apumiesten kesken, jolloin paikalla olisi aina joku valvomassa. Paikallisten sähköyhtiöiden palvelukseen pestautuville ei välttämättä tarvitsisi edes kustantaa majoitusta.

Tässä voisi olla idea, jonka saa puolestani toteuttaa ihan kuka parhaaksi näkee. Tarjotkaa työtä vailla oleville mahdollisuus kurssiin ja töihin sekä katsokaa, olisiko reippaisiin ulkotöihin vapaaehtoisia.

Lisää suvaitsevaista logiikkaa

2011-10-24T20:34:00.006+03:00

Raapustelin kokoelmaani reilut parisen viikkoa sitten, mutta tämän päivän uutisvuo toi eteeni varsinaisen suvaitsevaisen aarteen sisältävän uutisen, jota on ihan pakko kommentoida lyhyesti. Seuraavien takaa siis löytyy niin Hesarin kuin Iltapulunkin kertomukset asiasta.

Jätän parhaan palan viimeiseksi, joten aloitan kommentoimalla Hannu Niemen antia.

Optulan erikoissuunnittelija Hannu Niemen mielestä ero selittyy osittain sillä, että ulkomaalaisten tekemät raiskaukset viedään helpommin poliisille, koska niissä tekijä on uhrille tuntematon. Tuttujen kesken tapahtuneissa raiskauksissa saattaa esiintyä painostusta ja sopimista, Niemi arvioi.

Yleensäkin ottaen, ilmoituskynnys mistä tahansa rikoksesta on korkeampi, mikäli tekijä on entuudestaan tuttu ja siten edes teoreettinen sopimismahdollisuus asiasta on. Jos taasen tekijä on entuudestaan tuntematon, viranomaisille ilmoittaminen on varmin ja yleensä ainoa tapa saada asia kuin asia selvitettyä. Tuttujen kesken tapahtuneiden töppäilyjen tapauksissa keskinäinen sovittelu on mielestäni suotavaa ainakin omaisuuteen kohdistuvissa töppäilyissä; näitä rikoksia ei voi eikä saa tietenkään verrata suoraan fyysiseen koskemattomuuteen kohdistuviin rikoksiin, mutta oikaiskaa, mikäli käsitykseni on väärä.

Käsitykseni nimittäin on, että toisilleen ennestään tuttujen henkilöiden välillä sattuneissa raiskaus(syyte)tapauksissa kyse on todella harvoin niin kutsutusta puskaraiskauksesta, ja näiden kahden tyypin välille olisi mielestäni tehtävä selkeä ero tapausten tilastoinnissa. Ensimmäisen tyypin motiivi kun voi olla niinkin yksinkertainen, että naisosapuolta sattuu kaduttamaan alkoholipitoisen illanvieton päätteeksi sattunut kaveriporukan pelimiehen matkaan lähteminen. Siitäkin huolimatta, että esimerkiksi tiedottoman kanssa makaileminen on joka tapauksessa väärin, pidän puskaraiskausta erittäin paljon julmempana tekona uhrin fyysistä koskemattomuudensuojaa vastaan.

Niemen mielestä maahanmuuttajajärjestöjen kannattaisi aktivoitua ja tuomita näkyvästi tämänkaltainen rikollisuus, koska sen avulla helposti leimataan kaikkia maahanmuuttajia ja ulkomaalaisia.

Bingo! Erityisesti juuri niiden maahanmuuttajajärjestöjen, jotka edustavat noista tilastoista negatiivisesti erottuvien ryhmien jäseniä, tulisi ottaa näkyvämmin kantaa asiaan. Tällainen yhteisön sisäinen kontrolli varmasti helpottaisi tilannetta ainakin pitkällä aikavälillä tarkasteltuna.

Sitten parempiin paloihin:

- Alle kymmenen prosenttia oikeasti tapahtuneista raiskauksista viedään poliisille. Mitä läheisempi tekijä on, sitä korkeampi ilmoituskynnys on. Esimerkiksi omasta aviomiehestä ilmoituskynnys on jo todella korkea, sanoo raiskauksia tutkinut Kainulainen.

Tahtoisin kovasti tietää, mistä ihmeestä tuo ”alle kymmenen prosenttia” oikein tulee?! Satunnaislukugeneraattoristako? Sopivan pyöreä luku uutiseen? Ainakin minun on joltisenkin vaikea uskoa tätä: Suomessa tuli poliisin tietoon 822 raiskausta viime vuonna, eli Kainulaisen väittämän mukaan oikeasti raiskauksia tapahtuisikin vähintään 8220 kappaletta vuodessa. Prosenttiosuuden ollessa esimerkiksi 7,5 raiskausten ”oikea” määrä olisi 10960 kpl vuodessa, mikä tarkoittaisi sitä, että Suomessa keskimäärin 30 naista raiskattaisiin vuoden joka ikinen päivä. Tämä ei kuulosta realistiselta esimerkiksi siihen nähden, että viime vuonna maassamme poliisi kirjasi 21000 kpl rattijuopumuksia sekä ryöstöjä 1500 kpl: Kainulaisen mukaan siis raiskaus olisi ”oikeasti” liki kymmenen kertaa ryöstöä yleisempi rikos, ja samassa kertaluokassa poliisin tietoon tulleiden rattijuopumusten määrän kanssa.

Säästin varsinaisen kukkasen loppuun:

- Suomalaiset ovat niin väkivaltaista kansaa, että siinä eivät ulkomaat helposti meitä ohita. Jokainen voi itse miettiä, miksi ulkomaalaisten rikollisuudesta tai seksuaalisesta väkivallasta on niin helppo lähteä puhumaan.

Tässä en oikeasti tiennyt, pitäisikö itkeä vai nauraa. Naurahdin hieman, vaikka kyse on oikeasti erittäin vakavasta asiasta. Suomalaisten perusteeton syyllistäminen suoranaisilla valheilla, ja vielä luetuimpien lehtien sivuilla on jo mielestäni törkeää. Jos sanan ”suomalaisten” tilalla olisi mikä tahansa muu kansanryhmä (ehkä turkulaisia lukuun ottamatta), kirjoittaja saisi pikakutsun valtakunnansyyttäjä Kalskeen leivättömän pöydän ääreen.

Miksi tämä on sitten mielestäni valhetta? Asian selvittäminen on suht helppo homma: valitkaa mikä tahansa Afrikan, Balkanin alueen tai Etelä-Amerikan maa; Venäjä, Yhdysvallat tai vaikka Iso-Britannia, ja selvittäkää paljonko siellä tapahtuu henki- ja väkivaltarikoksia per vuosi per asukas. Epäilen, että sen tehtyänne suomalaiset eivät enää olekaan niin väkivaltaista kansakuntaa, kuin mitä tutkija Kainulainen meidän antaa ymmärtää. Pieni lisätutkimus saattaisi jopa osoittaa suomenniemeläisten olevan viimeisten joukossa maailman 194 väkivaltaisimman kansan joukossa.

Suvaitsevaista logiikkaa

2011-10-07T22:03:00.007+03:00

Palaan pitkästä aikaa vanhaan suosikkiaiheeseeni, eli niin kutsuttuun suvaitsevaiseen ajattelutapaan. Vanhaan siksi, että tälle ajattelutavalle on käynyt ”pahkasiat” jo vähintäänsä yli kolme vuotta sitten; aiheesta ei voi tehdä parodiaa, koska se on sitä jo itsestään. Tämän vuoksi ajattelin lisätä muutamia mieleeni jääneitä kukkasia vuosien varrelta.

Väitepari numero 1:

”Afrikan jatkuvat heimosodat ja epävakaus ovat siirtomaa-ajan perua, kun siirtomaaisännät piirsivät valtioiden rajat mielivaltaisesti (luoden keinotekoisesti monietnisiä valtioita).”

”(Eurooppalaisen) yhteiskunnan kulttuurillisen ja etnisen monimuotoisuuden lisääntyminen hälventää ennakkoluuloja ja siten opettaa ihmisiä suvaitsevaisemmiksi.”

Eli Afrikkaa vaivaava krooninen nujakointi johtuu sinne keinotekoisesti luoduista monietnisistä yhteiskunnista, mutta Euroopassa sellaisten luominen opettaisi ihmisiä suvaitsevimmiksi? On kovin kummallista, etteivät älykkäinä itseään mainostavat ihmiset ymmärrä miten keinotekoisen monietnisen valtion voi luoda usealla eri tavalla. Tulos on sama, tehtiinpä se piirtämällä rajat mielivaltaisesti alueen väestörakenteesta välittämättä, tai vaihtamalla valtion väestörakenne jo olemassa oleviin rajoihin kajoamatta.

Luotiinpa keinotekoinen monietninen valtio miten tahansa, tulos on kaikkea muuta kuin mihin jälkimmäinen väite tähtää. Tästä olemme nähneet jo useampia näytöksiä muun muassa ranskalaisittain, englantilaisittain sekä ruotsalaisittain.

Väitepari numero 2:

”Kulttuureja ei saa asettaa paremmuusjärjestykseen, koska kaikki ovat yhtä hyviä ja arvokkaita”

”Vieraat (eli yleensä afrikkalaiset ja lähi-itäläiset) kulttuurivaikutteet tuovat uutta henkeä ummehtuneeseen suomalaiskulttuuriin”

Jos suomalainen kulttuuri on jonkun mielestä ummehtunutta ja sisäänpäin kääntyvää, niin eivätkö nämä piirteet silloin ole yksiselitteisesti huonompia kuin sitä ”pelastamaan” tulevan kulttuurin vastaavat? Jos ovat, niin eiväthän silloin molemmat kulttuurit voi olla yhtä hyviä. Uskoisin, että monen länsimaisen on hyvin vaikea pitää oman kulttuurinsa arvoisena esimerkiksi patriarkaalista kunniakulttuuria, jossa perheenisän tulisikin surmata raiskauksen uhriksi joutunut tyttärensä tai avioliiton voi solmia aikuisen miehen ja 12-vuotiaan tytön välille.

Oman kulttuurinsa arvostaminen ja siten muita parempana pitäminen on mielestäni aivan normaalia. Toki kompromisseja voidaan tehdä ja pitääkin, kunhan sitoumus periksi antamiseen ei jää yksipuoleiseksi.

Väitepari numero 3:

”Nopea kotoutuminen ehkäisee segregaatiota ja maahanmuuttajien joutumista yhteiskunnan ulkopuolelle.”

”Maahanmuuttajia tulee tukea oikeuksissaan omaan äidinkieleensä ja oman kulttuurinsa harjoittamiseen”

Ottamatta kantaa väitteiden totuusarvoihin yksittäisinä totean, että yhtäaikaisesti ne ovat ristiriidassa toistensa kanssa. Esimerkiksi kielitaitovaatimusten höllääminen toiseen väitteeseen nojaten ei edistä yhdenkään ulkomaalaisen kotoutumista, mikäli hänen osaamansa kielet ovat mitä tahansa muita kuin suomi, ruotsi tai englanti. Karkeasti sanottuna, toisen väitteen totuusarvon painottaminen on pois ensimmäisen vastaavasta.

Maahanmuuttajien oman kulttuurin tukeminen taasen edistää kotoutumista, jos ja vain jos heidän kulttuurinsa on riittävän samankaltaista omamme kanssa. Länsimaisesta kulttuurista täysin poikkeavien arvojen tukeminen taas on omiaan luomaan useampaa rinnakkaista yhteiskuntaa, eli suomeksi sanoen ajamaan eri kulttuurien edustajat omiin porukoihinsa.

Väitepari numero 4:

”Maahanmuuttajia tulee kohdella kuten muitakin, eli he ovat yksiä meistä.”

”Vastuu kotoutumisesta on kokonaan vastaanottavalla yhteiskunnalla.”

Ensimmäinen väite itsessään on mielestäni totta, pyrin siihen parhaani mukaan päivittäin, ja mielestäni tähän todellakin pitäisi kaikkien pyrkiä; ongelma tulee vasta yhdistettäessä se samassa ajattelumaailmassa toisen kanssa.

Miksi näin on? Vastaus on vastuu, niin kotoutumisesta kuten paljosta muustakin. Täysi-ikäisyyden saavutettuaan jokaisella suomalaisella on vastuu todella monesta asiasta, kuten omasta toimeentulostaan, koulutuksestaan ja ennen kaikkea teoistaan. Miksi vastuu muualta tulleen kotoutumisesta ja tavoille oppimisesta olisi sitten pelkästään yhteiskunnalla, eli suomalaisilla? Tämä muodostaa ristiriidan lauseparin välille: yhteiskunta toki voi tarjota apua esimerkiksi järjestämällä kielikursseja tai yhteiskuntaopin koulutusta, mutta vastuu kursseille osallistumisesta tai osallistumatta jättämisestä tulisi olla yksilöllä itsellään. Jos maahanmuuttajia kerran kohdellaan kuin muitakin suomalaisia, tulisi yhteiskunnan jakaa vastuuta täysi-ikäisille yksilöille saman verran kaikille.

Väitepari numero 5:

”Pakolaiset ja turvapaikanhakijat ovat tulevia työntekijöitämme”

”Meidän ei tule katsoa sotaa ym. pakenevia kylmästi tulevina työläisinä, koska ihmisoikeudet”

Ei kai kellekään tarvitse erikseen selittää, miksi nämä lauseet ovat ristiriidassa toistensa kanssa?

Jospa viisi keskenään riidassa olevaa väiteparia riittäisivät. Esitettyjen väitteiden ohella ajattelumaailman keskinäisiin ristiriitoihin kuuluu myöskin sellainen tosiasia, että mahdollisimman rajoittamattoman maahanmuuton kannattajat omistavat usein ns. vihreän ajattelumaailman – juuri sellaisen, jossa ollaan myös naisten ja seksuaalivähemmistöjen asialla. Niin ja sekin, että useimmat tällaisten asioiden kannattajat ovat naisia.

Miksi sitten tällaisen ajattelumaailman kannattajat pitävät maahanmuuttoa avoimesti naisen oikeuksia polkevien ja homoja vihaavien kulttuurien maista asiana, jota Suomi tarvitsee rikastuakseen? Muuttuuko tulijoiden ajattelutapa automaattisesti ja välittömästi profeministiseksi ja homomyönteiseksi, kun he ylittävät maan rajan ja mahdollisesti saavat kansalaisuudenkin? No ei muutu, eihän nyt savolainenkaan lopeta viäntämistä sen enempää kuin ala vastata kysymyksiin suoraan, vaikka miten Etelä-Pohjanmaalle muuttaisi.

Jos joku haluaa elää keskellä hänelle vierasta kulttuuria, miksi hän ei muuta keskelle vierasta kulttuuria vaan epätoivoisesti vaatii sen tuomista tänne? Jos haluaa elää keskellä afganistanilaista tai somalialaista kulttuuria, niin mikä estää muuttamasta Afganistaniin tai Somaliaan? Tunne siitä, että voit baari-illan jälkeen kävellä turvallisin mielin yksin kotiisi? Et vissiin halua ajaa maamiinaan kauppareissullasi? Miksi suomalaista kulttuuria (olipa se kenen tahansa lukijan mielestä pelkkää paskaa tai ei) haluavilla ei olisi ihan samanlaista oikeutta elää keskellä sellaista siellä, missä sitä luonnostaan esiintyy?

Eikä voi kuin ihmetellä, miksi suomalaiset feministit olivat hiljaa Nasima Razmyarin aiheuttamasta reaktiosta television tanssiohjelmassa esiinnyttyään. Tässä kun kohtasivat kaksi virallista totuutta, nimittäin naisten oikeuksien edistäminen sekä erään patriarkaalisen kulttuurin kritiikitön ihailu. Kuten Helena totesi, elämme yhden totuuden Suomessa: tällä kertaa kaksi virallista totuutta joutuivat kilpailemaan keskenään, ja jälkimmäinen voitti.

Loppuun vastuuvapauslause: Tämän tekstin ainoa tarkoitus oli osoittaa epäkohtia nykyaikana kovin paljon kaikkialla mehustellusta ajattelumallista, siis ei esittää asioihin mitään parannuksia. Jokainen miettiköön itse, onko kyseisessä ideologiassa tolkkua.

Highway to 1984

2011-09-08T17:30:00.004+03:00

Päivän uutisvuo toi luettavakseni mielenkiintoisen uutisen, olkaa hyvä:

YLE: Liikenneministeriö suunnittelee kaikkien autoilijoiden tiemaksua

Jostain kumman syystä en ollut yhtään ihmeissäni, kun esityksen äidin puoluekanta (vas.) selkisi. Kyseinen esityshän kuulostaa hypyltä George Orwellin dystopiaan ”Vuonna 1984”.

Ei tarvitse olla aerosolifysiikan tohtori tajutakseen, että tässä yhteydessä autoverotuksen oikeudenmukaisuus on täydellinen tekosyy toteuttaa kunnon vasemmistolaisen politrukin unelma. Toisin sanoen rakentaa miljoonia euroja maksava systeemi, jotta viranomaisten jatkuvaan seurantaan saataisiin jokaisen ajoneuvon sijainti minuutin tarkkuudella, sekä mahdollisesti ajon aikana käytetyt nopeudet. Rahakaan ei olisi ongelma, sillä autoilijoillahan koko lysti maksatettaisiin – ”osta GPS-boksi tai autoilusi loppuu siihen”.

Jos verotusta siirretään auton omistamisesta kohti sen käyttöä, niin eikö esimerkiksi polttoaineveron nosto ja käyttömaksun (eli autoveron) vastaava keventäminen ajaisi saman asian, aivan yhtä oikeudenmukaisesti kuin tässä kaavailtu jatkuva viranomaisseuranta? Silloinhan enemmän ajava maksaisi enemmän veroja? Eikä tarvitsisi tärvätä miljoonia, riistää autoilijoiden yksityisyyttä tai valaa perustuksia järjestelmälle, joka pienten laajennusten (reaaliaikainen nopeusvalvonta, "satunnaiset" poliisitarkastukset ajoneuvon sijaintitiedon perusteella ym.) jälkeen olisi valmiiksi purtu pala poliisivaltiota?

Loppuun sopinevat englanninkielisestä 1984-kirjasta kopioidut lauseet:

WAR IS PEACE
FREEDOM IS SLAVERY
IGNORANCE IS STRENGTH

BIG BROTHER IS WATCHING YOU

Muumilaakson vasemmistolaistarinoita (kevennys)

2011-08-08T15:39:00.006+03:00

Kirjoitin tämän tekstin alun perin nelisen vuotta sitten, mutta yleisön pyynnöstä siirrän sen myös tänne lähes alkuperäisessä kuosissaan.

Kaikki rakastavat Muumeja. Erityisesti perhepäivähoitajat, jotka saavat ansaitun kahvitaukonsa asettamalla hyperaktiivisen ja huutavan pentulaumansa ruudun ääreen, nappaamalla videon (no nykyisin DVD:n) pyörimään ja häipymällä keittiöön ennenkuin porukan ensimmäinen poikalapsi kyllästyy noihin ihanan rakastettaviin pyöriäisiin.

Itsekin sain päivähoidossa vähintään tarpeeksi tuota Muumiterapiaa, kiitos ”demokraattisesti” toimineen äänestyssysteemin ja sangen naisvaltaisen työpaikan. Vaikkakin mokomasta pakkokatsottamisesta on kulunut jo kohta kolmatta vuosikymmentä, eivät muistot ole haihtuneet ilmaan.

Muumilaakso asukkaineen on kuin nykyaikaisen vihervasemmistolaisen unelmayhteiskunnan mallimaa: ensinnäkin Muumit ovat kasvissyöjiä eivätkä tee juurikaan mitään tuottavaa työtä.

Mamma edustaa perinteistä "nyrkin ja hellan välissä" -stereotyyppiä touhuamalla keittiössä jaksot pitkät. Papan työhön kuuluu kalastuksen ja pikkunikkaroinnin ohella muistelmien kirjoittaminen: koska hän ei käy ansiotöissä, hänen on kaiketi elätettävä perheensä sosiaalituilla. Muistelmien raapustaminen heijastaa vihreää näkemystä taiteilijanvapaudesta, eiväthän taloudelliset näkökohdat saa kenenkään luovaa työtä haitata – valtionhan sen tulee maksaa viulut kaiken maailman boheemeille räppirunonrustaajille sekä suihkukoppien sulokurkuille, minkä lisäksi Pappa kai kuvittelee ennen pitkää saavansa kirjoituksillaan Finlandia-palkinnon.

Muumipeikko alkaa olla jo miehen iässä, ainakin madaltuneesta äänestä päätellen. Lisäksi hän aika ajoin osallistuu Papan puolivillaisiin maailmanvalloitussuunnitelmiin, mutta kesätöihin mokomasta ei ole edes yhden jakson ajaksi. Muumipeikko viettää mieluummin kesänsä uiden, heilastellen tyttönsä kanssa ja etsien uusia luovuutta edistäviä seikkailuja. Mistä hän rahansa siihen repii, on arvoitus...

Pikku Myy on kaikkien räkänokkaisten ongelmakakaroiden perikuva. Hän rääkyy jatkuvalla soitolla, keljuilee kaikille vastaantulijoille ja uhkaa tovereitaan puremisella - ja myöskin toteuttaa sen aika ajoin. Hänen jatkuvasta huonosta käytöksestään huolimatta kukaan ei edes uhkaile antaa hänelle selkään, vaan lääkkeeksi tarjotaan ymmärrystä ja aikaa kehittyä henkisesti. Aivan kuten nykyäänkin, koulukiusaajaa tulee ymmärtää, sillä hänellä on varmasti ollut alkoholisti-isä, raivohullu äiti ja mielenvikaisia sisaruksia: ennen kaikkea syy on pahassa autoilijassa, joka ajoi hänen lapsuutensa ensimmäisen lemmikkirotan ylitse. Kaiken tämän ymmärryksen ja hyssyttelyn keskellä kiusaaja jatkaa heikompiensa sortamista kaikessa rauhassa - ensin alaluokilla, sitten yläluokilla, sitten toisella asteella ja niin edelleen. Pikku Myyn käytöksen hyväksymisellä Muumit opettavat, ettei kiusaajaa saa rangaista; pitää suvaita ja ymmärtää, miksi hän välitunnilla pistää porukan heikoimmat itkemään. Aivan samoin, kuin koulukuraattorit kautta maan...

Nipsu edustaa vasemmistolaisen yhteiskunnan luomaa väestöluokkaa, eli siipeilijöitä. Hän haluaa kaiken heti ja nyt, muttei osoita minkäänlaista halukkuutta ponnistella päämääriänsä kohti: joka toisessa jaksossa hän keksii helpon keinon ansaita rahaa, usein harmaan talouden avulla. Mikäli häntä pyydetään tekemään jotain oikeaa työtä, hän takuuvarmasti keksii keinon luistaa velvollisuudestaan, tai ainakin tekee hommansa juuri niin huonosti kuin osaa. Tunaroinnistaan huolimatta Muumineuvostojen liitto ei rankaise luistajaa, vaan jatkaa hänen elättämistään muumitalossa toisten tehdessä Nipsunkin työt. Klassinen soskupummi.

Muumilaakson oma nuorisoanarkisti käyttää maihareita, vihreää tunikaa ja huopahattua. Hän asuu teltassa metsän laidassa: raha on kaiken pahan alku ja juuri - siitäkin huolimatta, että sillä saisi itselleen säällisen asunnon. Anarkistimme polttaa piipussaan jotain, mitä vissiin lapsille ei voi kertoa. Hän elättää itsensä kalastamisen lisäksi Teosto-maksuilla, joita hän perii kaikilta, jotka sattuvat kuulemaan hänen yksinkertaisen huuliharppusävelmänsä – ennen Lex Karpelaahan se ei olisi onnistunutkaan. Talveksi hän anoo kaupungin vuokra-asuntoa, vuokraa sen edelleen juoppoporukalle ja katoaa omien sanojensa mukaan "etelään": tästä voisimme päätellä, että Muumilaakso sijaitsee Amsterdamin pohjoispuolella. Lisäksi nimi Nuuskamuikkunen viittaa tupakkatuotteeseen, jonka myynti on Suomessa kiellettyä. Ja mikäpä ollakaan, naisethan rakastuvat renttuihin: yleensä "vaihtoehtoelämää" viettäviin muusikoihin, koska "he tietävät elämästä niiiiin paljon".

Yhteiskunnassamme elävät vähemmistönä homoseksuaalit, joita on noin 6 % (1/16) koko väestöstä. Koska Muumilaakson tarinoissa on noin 15 päähenkilöä, mukaan mahtuu yksi Hemuli, joka harrastaa kasvien ja perhosten keräilyä sekä kirmailee violetissa mekossaan rasvaletti ei ihan liehuen pitkin Muumilaakson aakeita laakeita. Hemuli on uuden ajan poikamies, jonka asuntoa eivät korista perinteiset myrkynvihreät tapetit, vaan kaikki on verhoiltu kauniiseen Marimekon kukkakuosiin. Hemuli ei tiettävästi juo eikä polta, mutta ilmeisen varmasti imppaa perhosten nukuttamisessa käytettävää kloroformia - olemuksestaan ja jutuistaan päätellen. Hemuli ei ajan tyylin mukaisesti pidä hirveää melua suuntautumisestaan, vaikka elegantisti korostaa kaikkia siitä kieliviä ykstyiskohtia. Liittyisivätköhän poliisi-Hemulin satunnaiset "eksymiset" Muumilaaksoon mitenkään asiaan, sillä tiettävästi muumitalossa ei tapahdu juurikaan rikoksia, ja poliisin näkyvään partiointiin käyttämät määrärahathan on jo hyvän aikaa sitten minimoitu.

Omaa äärilaitaansa edustaa Vilijonkka, tuo kärttyinen telaketjutantta, joka suuttuu naurettavan helposti, pieksää ihmisiä sateenvarjollaan ja kiljuu kuin hinaaja. Riistetyn lapsuutensa traumatisoimana hän on päättänyt tehdä samoin myös omille lapsilleen, pukemalla heidät samanlaisiin vaatteisiin ja kävelyttämällä heitä jonossa. Lapsilta on kaikenlainen leikkiminen ja hauskanpito kielletty, samoin kuin omien mielipiteiden esittäminen muun puhumisen ohella: lapset eivät siis saa pukeutua eivätkä muutenkaan toimia yksilöllisesti. Vilijonkka on yksinhuoltaja, joka on elämässään pettynyt sekä ex-mieheensä että miehiin yleensäkin, hankkinut räikeät vaatteet ja ryhtynyt rekkalesboksi, joka ei epäile vetää sateenvarjoaan esiin ihmisiä hakatakseen.

Haisuli on tunaroiva pikkurikollinen, joka Pikku Myyn tavoin ansaitsee vain ymmärrystä rangaistusten sijaan. Kukaan ei oikeastaan tiedä missä Haisuli asuu, koska hän piileksii metsässä ja ilmaantuu aika ajoin Muumilaaksoon rötöstelemään. Haisuli elättää itsensä varastelemalla ruokaa kasvimailta, ja kiinni jäätyään selviää pyytämällä anteeksi rikostensa uhreilta; koskaan he eivät vaadi korvauksia menetyksistään.

Haisuli edustaa myös Muumilaakson omaa rappioalkoholistia, joka on juonut autonsa, asuntonsa ja akkansa, lapset eivät pidä enää yhteyttä isäänsä ja kaveritkin ovat jo kuolleet maksakirroosiin. Yltiösosialistisen politiikan mukaan myös näitä rantojemme miehiä tulee ymmärtää, ja sosiaalivirasto maksaakin densalle 353,67 euroa kuukaudessa käteisrahana. Koska Haisulilla on alkoholiongelma ja hän käyttää tukiaisensa pääasiallisesti viinaan, Muumilaakso saa hänen toimeentulotukensa 60-prosenttisesti takaisin erilaisina alkoholin haittaveroina, joiden korotus halventaa spurguista aiheutuvia kustannuksia entisestään.

Muumilaaksossa on jopa kolme henkilöä, jotka tekevät työtä: poliisi, postinkantaja ja Noita. He siis edustavat vaiennettua ja tukahdutettua keskiluokkaa, joiden veroista muiden muumitalon asukkaiden ja Haisulin toimeentulo kustannetaan. Postinkantaja esiintyykin vain muutamassa jaksossa, silloinkin yleensä kiireisenä: duunarilla on aina kiire ansaita edes vähän, ennen kuin valtio verottaa ne nenän edestä.

Noidan panoksesta työelämään ei tiedetä muuta kuin, että Aliisa suorittaa työharjoitteluaan hänen firmassaan: Muumit ymmärtävät opiskelija-Aliisaa ihmisenä, mutta varoittavat hänen joutuvan pahuuden valtaan opiskelemalla porvarillisen yksityisyrittäjän opissa itselleen hyväpalkkaista ammattia. Aliisan tulisi opiskelun sijaan siirtyä mahdollisimman äkkiä työelämään ja tulla osaksi keskiluokkaa, joka kovalla työllään rahoittaa Muumien ynnä muun roskasakin hurvittelun ja Papan taiteilijanavustuksen. Muumien varoitteluista huolimatta Aliisa on päättänyt käydä korkeakoulun ja tulla osaksi elitististä yläluokkaa, joka ajaa aamulla Volvolla töihin eikä maksa sikamaisia tuloveroja, koska on siirtänyt ansiotulonsa pääomatuloksi ennen kuin köyhien asialla olevat vasurit ovat iskeneet hänen palkkapussiinsa.

Työläisille yhteistä on, ettei heistä puhuta: he menevät töihin kahdeksaksi, tulevat kotiin neljältä iltapäivällä ja ovat ainakin näennäisesti tyytyväisiä. He eivät tee kovaa työtä, vaan "tuottavat hyvinvointia", jonka valtio sitten verotuksellaan tasaa niin, että jokainen saa osansa: saman verran kaikille, teki työtä tai ei.

(Viher)vasemmistolaista ihannenuorisoa edustavat Hattivatit: kaikki samanäköisiä, tuijottavat jonnekin kaukaisuuteen eivätkä varmasti saa ensimmäistäkään älykästä ajatusta suustaan. Musiikin värähtelyt aistivat lakananaamat alkavat heilua päättömän näköisesti edestakaisin ja heilutella käsiään, jolloin näkymä muistuttaa hiphopvideota. Vasemmistolaisihanteena tällaisesta mitäänsanomattomasta nuorisojoukosta tulee pääasiallisesti hiljaa kärsiviä keskiluokan duunareita, joiden työn hedelmät valtio voi verottaa itselleen lähestulkoon lyhentämättöminä. Mikäli nuoret osaisivat ajatella itsenäisesti, ennen pitkää hehän tajuaisivat tällaisen politiikan mahdottomuuden ja alkaisivat äänestää esimerkiksi pelottavaa ”äärioikeistoa” (eli Perussuomalaisia)!

Mörkö on epäilemättä tv-lupatarkastaja, sillä hänen ilmaantuessaan paikalle Muumit piiloutuvat taloonsa eivätkä tule ulos ennen kuin se on lähtenyt matkoihinsa.

Monty Pythonin hengessä tämmöistä tänään: älkää pakottako poikalapsia katsomaan päiväkodissa Muumeja, elleivät he itse sitä halua.

P.S. Muumeissa käsiteltiin myös talonvaltausaatetta, kun Pikku Myyn 20 sisarusta valtasivat muumitalon: Muumit totesivat, ettei heitä voi ajaa poiskaan, joten he rakensivat mutisematta uuden talon. Kunnes ne hiivatin riiviöt valtasivat senkin.

Jani Toivola, huono huumori ja Streisandin ilmiö

2011-07-19T02:07:00.007+03:00

Päivän iltalehdistön uutisvuo toi tietoomme jotain ei-välttämättä-niin-yllätyksellistä: Kansanedustaja Jani Toivola on loukkaantunut huonosta huumorista. Eihän tuosta ole vielä paria kuukauttakaan, kun Hakkaraisen Teukka järkytti neekeriukkopuheillaan.

Jos en olisi lukenut uutisvirtaa, en koskaan tietäisi jonkun tuiki tuntemattoman avustaja Pyysalon heittäneen huonoa läppää. Jos olisin lukenut uutiset, mutta niissä ei olisi reposteltu Toivolan julkisella loukkaantumisella, en niin ikään tietäisi jonkun avustaja Pyysalon heittäneen huonoa läppää.

Sikäli kun luin uutisvirrasta Toivolan loukkaantuneen julkisesti hänen ihonväristään heitetystä huonosta huumorista, tiedän jonkun tuiki tuntemattoman avustajan heittäneen huonoa läppää. Ja tahtoisin aivan mahdottoman uteliaasti tietää, millainen vitsi järkytti Toivolaa niin anteeksiantamattomasti: kävin jopa katsomassa Facebookista Pyysalon profiilin, mutta hänen profiilinsa ei valitettavasti ollut julkinen.

Wikipedia määrittelee Streisandin ilmiönä tunnetun tapahtumaketjun näin:

Streisandin ilmiöllä tarkoitetaan tapauksia, joissa yritykset vaientaa tai poistaa internetissä julkaistua informaatiota – esimerkiksi valokuvia, videoita tai tekstiä – johtavatkin informaation saaman julkisuuden räjähdysmäiseen kasvuun.

Toivolan näkyvän julkiloukkaantumisen ansiosta jokainen Iltalehden verkkopalvelua tänään käyttänyt tietää kuka avustaja Pyysalo on ja sen, että hän on kertonut loukkaavan vitsin. Tämä on siis johtanut huonon vitsin saaman julkisuuden räjähdysmäiseen kasvuun, ja epäilen verkon onnistuvan sen levittämiseen myös Pyysalon yksityisen Facebook-profiilin ohitse. Odotan uteliaana, jos joku tietää kyseisen vitsin niin kommenttilaatikkoonhan sen saa kirjoittaa.

[Lisäys 19.7.2011 klo 16]

Eipä mennyt aikaakaan, kun epäilyni vitsin leviämisestä osui oikeaan ja se päätyi kommenttilaatikkoon – kiitokset nimettömänä pysytelleelle kommentoijalle.

Luettuani vitsin olen samaa mieltä Janin kanssa, että se oli huonoa ja ala-arvoista huumoria. Yleisellä tasolla, eli ilman kenenkään henkilön nimeltä mainitsemista, vitsi olisi vielä ollut paremmin kestettävissä (joskin edelleen huonoa huumoria).

Luin Toivolan vastineen, ja se oli mielestäni hyvä. Totta on, että myös esimerkiksi perussuomalaisista lasketaan todella raakaa ja henkilökohtaisuuksiin menevää huumoria, mutta ne eivät jostain syystä päädy ”tiedostaviin” lehtiin lainkaan.

Vastineesta sain käsityksen, että koko huumorikohu menee Toivolan loukkaantumisen sijasta toimituksen piikkiin:

Hän pahoitteli jo etukäteen ja kuulosti vaivautuneelta. Kaikkea toimittajatkin joutuvat tekemään, ajattelin. Välittää törkeitä viestejä puhelimitse asianosaisille.

Eli Toivola(kaan) ei olisi tiennyt koko vitsistä yhtään mitään ilman tuota toimittajan soittoa? Kaikkea toimittajatkin joutuvat tekemään, ajattelen. Välittää muuten mitättömiksi jääneitä huonoja vitsejä päästäkseen repimään kohuotsikoita perussuomalaisten loputtomasta pahuudesta.

Mikä tämän tarinani tarkoitus sitten oli? Havainnollistaa, miten nopeasti ehdottoman ansaitsematonta julkisuutta saavat typerät jutut ovat hetkessä koko kansan silmien edessä – vaikka siltään ne jäisivät suurelta yleisöltä täydelliseen pimentoon.

Viharikoksen ABC

2011-07-02T03:02:00.012+03:00

Lueskelin Scriptaa, jossa oli ajatuksia herättävä pohdinta nykyajan muotisanasta eli viharikollisuudesta. Teksti itsessään löytyy täältä, joten suosittelen jokaisen lukemaan sen ajatuksen kanssa – myös silloinkin, vaikka nimen Halla-aho kuuleminen (Hesarin ansiosta) säpsähtämään saisikin. Itse tekstiä en aio kommentoida tämän enempää, vaan käydä omien ajatusteni selvittämiseen.

Sekä edellä mainitun kirjoituksen että yleisesti seuraamani uutisvuon annista päätellen uutisoitujen viharikosten kohteiksi on tähän mennessä joutunut vain maahanmuuttajia (maahanmuuttajataustaisia) tai homoseksuaaleja. Sellaisten tekijöiksi taasen on aina mainittu miehet; kummallista, eivätkö naiset muka koskaan syyllisty sellaiseen, vai onko heillä jonkinlainen erityissuoja viharikosepäilyiltä? Mene ja tiedä…

Jo termi ”viharikos” tuo väistämättä mieleeni George Orwellin mainion kirjan ”Vuonna 1984”, jonka suosittelen jokaisen lukemaan ajatuksen kanssa. Olen lukenut sen vain alkuperäiskielellä, joten en tiedä millaisia termit käännöksessä ovat. Kirjassa mainitaan sanat ajatusrikos (thoughtcrime) ja ilmerikos (facecrime), joten miksi viharikos eli hatecrime ei menisi samaan syssyyn. Katsotaanpa.

Lukaisin pätkän PolAMK:n raportista nimeltään ”Poliisin tietoon tullut viharikollisuus vuonna 2009”, koska minua erityisesti kiinnosti mikä se sellainen viharikos oikein on. Määritelmä alkaa todella lupaavasti sanoin:

Viharikokselle ei ole yhtä yleisesti hyväksyttyä määritelmää, jonka vuoksi käytetyn määritelmän perusteita täytyy kuvailla kussakin yhteydessä erikseen.[…]Viharikoksen määrittelyyn on vaikuttanut myös se, mikä on mahdollista tehdä käytännössä, eli minkälaisia viharikostilastoja on saatavilla olevan tiedon perusteella mahdollista tuottaa.

Tämä ei ainakaan hälvennä epäilyksiäni suomalaiseen uudiskieleen (newspeak) pesiytyneestä sanasta. Viharikosta ei siis ole määritelty missään, vaan rikoksen määrittely joko ”tavalliseksi” tai viharikokseksi riippuu virkamiehen mielialasta. Lisäksi viharikosten (väitettyyn) yleisyyteen on vaikuttanut myös se, millainen määrä viharikoksia esimerkiksi kaikista tapahtuneista pahoipitelyistä saadaan (määritelmää tarpeen mukaan liu’uttaen) määriteltyä viharikoksiksi. Ei hyvää päivää sentään.

Miksi Suomessa sitten kohistaan viharikosten muka nopeasta yleistymisestä, jos termille ei ole edes vedenpitävää määritelmää? Yhtä järkevää olisi poistaa poikkeuksellisten sääilmiöiden yksiselitteinen määritelmä ja sitten uutisoida niiden kasvaneen räjähdysmäisesti. Palaan tähän vielä.

Raportti jatkaa uutisoinnin epämielekkyyden osoittamista, ja homma alkaa tuntua tarkoitushakuiselta propagandalta viimeistään tämän lauseen nojalla:

Vuosien 2008 ja 2009 luvut eivät ole vertailukelpoisia aikaisempiin vuosiin nähden menetelmän muutosten vuoksi.

Jos ette viitsineet lukea raporttia, maininta löytyy sivun 32 alareunasta, ihan siitä kuvan alta. Jos luvut eivät keskenään ole vertailukelpoisia, niin miksi helvetissä viharikosten määrän julistetaan räjähdysmäisesti kasvaneen viime vuosina – ja sillä perusteella, että "räjähdys" on tapahtunut menetelmän muutoksen ansiosta? Onhan metrin pituinen kakkosnelonenkin selvästi toista metriä pitkä, jos kutsut kääpiön mittaamaan sitä perinteisellä askelmitalla.

Palatakseni määritelmän joustavuuden mukanaan tuomiin ongelmiin, mietin asiaa pidemmälle asti. Olen toki sitä mieltä, että Suomessa tapahtuu useita viharikoksia joka ikisellä viikolla, varsinkin viikonloppuisin. Oma ehdotukseni viharikoksen yksiselitteiselle määritelmälle olisi: mikä tahansa rikos, joka tarkoituksellisesti tehdään toisen henkilön terveyttä, fyysisen koskemattomuuden suojaa tai kunniaa vastaan.

Tämä väistämättä johtaisi viharikosten räjähdysmäiseen kasvuun, aivan juuri siihen mitä vihervasemmisto jo nykyiselläänkin hakeekin. Tämä ei likimain varmasti kuitenkaan sopisi heidän ajatusmaailmaansa, koska heidän mielestään kaikkihan ovat tasa-arvoisia – jotkut nyt vain ovat tasa-arvoisempia, että voivat saada heitä kohtaan rikoksen tehneille kovemman tuomion (ja itselleen reippaammat vahingonkorvaukset) vetoamalla viharikokseen.

Rattia kanssa

2011-05-30T21:26:00.005+03:00

Hesarin mukaan jokakesäinen vitsaus on tullut takaisin: aamukaljoissaan ajelijat. Tämä ikävä tosiasia kirvoittaa väistämättä jälleen keskustelun aikaiseksi, että jotain tarttis tehrä – mutta mitä? Heti ensimmäisenä tarjotaan vanhaa patenttivastausta, kun poliitikot ja aivan kujalla oleva Paatero alkaa vaatia promillerajojen laskua, vaikken näe sitä mitenkään tehokkaana keinona rattijuopumusten seurausten vähentämisessä.

Kirjoitin asiasta päälle kaksi vuotta sitten tähän blogiini, eikä mielipiteeni ole tuossa ajassa muuttunut mihinkään. Pidän edelleen promillerajoilla kikkailua lähinnä näennäisenä asiaan puuttumisena. Aiemmassa tekstissä lähteenä käyttämässäni STM:n raportissa todettiin, että 8/10 rattijuoppojen aiheuttamista onnettomuuksista ajetaan yli 1,2 promillen humalassa: vaikka raportti on jo vanha, en usko tilanteen muuttuneen mihinkään.

Olen sitä mieltä, ettei normaalisti ajatteleva ihminen mieti enää mitään promillerajaa kerran ratin taakse istuttuaan, mikäli pinnat alkavat olla jo hyvän matkaa törkeän rajan yli. Ongelman purkaminen tulisi aloittaa nimenomaan vakavimmasta päästä. Toisin sanoen promillerajan lasku saattaisi tepsiä satunnaiseen saunakaljoittelijaan, mutta onnettomuuksien vähentämisessä sillä tuskin olisi suurta vaikutusta.

Oma ehdotukseni rattijuopumuslainsäädännön muuttamisessa olisi, että lakiin tulisi määritellä selkeä raja auton menettämiselle rikoksentekovälineenä. Vastaavaa käytäntöä sovelletaan jo ajo-oikeuden peruuttamiselle toistuvista ylinopeuksista: kolme rikettä vuodessa tai neljä kahdessa johtaa ajo-oikeuden menettämiseen 1-6 kuukaudeksi, riippuen henkilön liikennerikosmenneisyydestä ja tekojen vakavuudesta.

Rattijuopumuksiin samaa käytäntöä voisi soveltaa siten, että tietty määrä rikkomuksia johtaisi auton takavarikointiin, mikäli tekijä on rikoksentekohetkellä kuljettamansa ajoneuvon omistaja tai haltija. Laina-autoihin tämä ei vaikuttaisi, mutta laki kieltää jo nykyisellään ajoneuvon luovuttamisen päihtyneelle.

Rajan tulisi erottaa törkeät tapaukset, eli se voisi olla esimerkiksi toinen törkeä rattijuopumus ensimmäisestä langetetun ajokiellon aikana tai kuuden kuukauden sisällä sen päättymisestä / kolme kahden vuoden sisällä.

Alle törkeän rajan olevissa tapauksissa sopiva raja voisi olla esimerkiksi kolme vuodessa / neljä kahdessa, aivan kuten ylinopeuksissa. Tämä hillitsisi samalla myös näitä satunnaisia saunakaljoittelijoita, ainakin ensimmäisen lipsahduksen jälkeen.

Uskoisin tällaisen lakimuutoksen tehoavan ongelmaan paljon promillerajoilla kikkailua paremmin.

Muistakaahan ottaa kohtuudella: sekä yleensä että etenkin silloin, jos seuraavana päivänä on lähtö tien päälle. Hyvää alkanutta kesää kaikille!

Irti rasismiparanoiasta, osa 2

2011-05-19T15:22:00.003+03:00

Kirjoitin maanantaina sarjan ykkösosan rasismista, sekä oikeasta että kuvitellusta, ja etenkin sen vastuukysymyksistä. Aihe siis lyhyesti koski Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton (ViNO) puheenjohtajan reipasta ylireagointia sekä kaoottista vastuun sälyttämistä: nainenhan vaati jääkiekkojoukkuetta sanoutumaan irti rasismista sen perusteella, että sunnuntai-iltana joku juhlijoista oli mennyt aukomaan päätään ulkomaalaisille – aivan kuin Leijonilla olisi jotain tekemistä asian kanssa! Liiton lyhenne sopii kyllä hyvin tällaiseen ajatusmaailmaan.

En ihan heti osaisi yhdistää jääkiekkoa rasismiin, koska ainoa musta jota koko turnauksessa lyötiin, oli kiekko.

Tiistain uutisvuo ilmoitti Jääkiekkoliiton antaneen pirulle pikkusormen ja sanoutuneen irti rasismista aivan syyttä. Irtisanoutuminen kun edelleenkin vaatii kytköksiä asiaan, josta irtisanoudutaan.

Kun nyt kerran irtisanoutumisen tielle on lähdetty, on Leijonien aika irtisanoutua ainakin seuraavista asioista:

Perheväkivalta. Suomessa poliisille ilmoitetaan vuodessa noin 10 000 perheväkivaltaan liittyvää kotihälytystä (Lähde: Poliisi), eli keskimäärin 27 kappaletta päivässä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että pudotuspelien päivinä poliisi sai 108 perheväkivaltaan liittyvää kotikeikkaa. Tarpeeksi vinolla ajattelutavalla jääkiekkoilijoiden on nyt siis ehdottomasti irtisanouduttava perheväkivallasta. Erityisen pahoillaan heidän on oltava tapauksista, joissa humalainen Leijonafani on täräyttänyt nalkuttavaa akkaa päin näköä, kyllästyttyään valitukseen siitä miten teeveestä ei tule muuta kuin jääkiekkoa (olipa tällaisia tapauksia sitten sattunut tai ei, pahoillaan on kuitenkin oltava).

Prostituutio. Vaikkei asiasta liiemmin uutisoida, mikä tahansa merkittävä massatapahtuma vilkastuttaa alueen bordellitarjontaa: olympialaiset, yleisurheilukisat, formuloiden GP, mäkiviikonloppu – niin miksi ei myös jääkiekon MM-turnaus? Nyt kaikki vinot: äkkiä kyhäämään addressia, jossa vaaditaan Leijonia sanoutumaan irti prostituution tukemisesta! Jääkiekkoliiton on otettava tiukka kanta asiaan, ettei huorissa käyminen kuulu jääkiekkoon.

Katujen roskaaminen. Käväisin juhlien jälkeen Kuopion torilla seuraamassa voitonjuhlan meininkiä, ja voittoa iloitsevat fanit valitettavasti roskasivat aluetta melkoisesti. Samaa varmasti tapahtui Helsingissä, Espoossa, Tampereella ja joka ikisessä suomalaisessa kaupungissa. Aivan samaan tapaan kuin känniääliö uhosi Leijonien kultajuhlissa, jopa sadat ihmiset roskasivat kaunista toriamme. Leijonien siis olisi ehdottomasti sanouduttava irti julkisten paikkojen roskaamisesta.

Kulkukoirat. Varmasti Bratislavan kadulla vaelteli satoja kodittomia koiria sillä aikaa, kun Leijonat antoivat finaalissa sveduille pataan 6-1. Nyt siis jääkiekkoilijoiden on ehdottomasti sanouduttava irti kulkukoirista ja kerrottava yleisölle, ettei koirien hylkääminen kadulle kuulu jääkiekkoiluun.

Uskoisin tämän olevan riittävä määrä ironista kuittailua, jotta saisin lukijan ymmärtäneen tarkoitukseni. Kirjoittaja Vasarahammeria lainatakseni (ja toista asiaa koskevaa merkintää suositellakseni), voisin sanoa sen esimerkiksi näin:

Enää ei riitä, että itse käyttäytyy moitteettomasti, vaan pitää myös ottaa kantaa hyvän asian puolesta.

Eli ikävistä asioista pitäisi irtisanoutua siitäkin huolimatta, ettei itse edistäisi, kannattaisi tai edes ajattelisi niitä. Tarkoitukseni oli esimerkkien avulla osoittaa, että mikäli tälle tielle kerran lähdetään, on edessä pohjaton suo vailla peruskalliota alla. Tilanne kun ei lopu ennen kuin siihen, että kaikki ihmiset on pakotettu sanoutumaan irti kaikesta; vaikka tämä joskus saavutettaisiinkin, maailma jatkaisi pyörimistään seuraava päivänä ihan entiseen malliinsa.

Irti rasismiparanoiasta

2011-05-16T20:28:00.009+03:00

Kaksi viime aikoina uutisissa ollutta pätkää saivat allekirjoittaneen avaamaan Wordin ja kirjoittamaan ylös ajatuksiaan. Yhteistä näille kahdelle uutiselle on se, että rasismin – sekä oikean että kuvitellun - esiintyminen sekä etenkin vastuukysymykset ilmiöiden johtumisesta alkavat muistuttaa jo koululaisvitsejä hulluista. Välillä olisi paikallaan todeta: soittakaa Paranoid!

Aluksi täytyy onnitella Leijonia eilisillan huikeasta näytelmästä! Tärkeintähän ei voitto vaan se, että Ruotsi häviää – ja eilen tulivat molemmat. Maailmanmestaruus lätkäkisoissa on aina maailmanmestaruus lätkäkisoissa, mutta kun voitto tulee nimenomaan ottelusta Ruotsia vastaan, on fiilis entistä korkeammalla.

Aiheessa pysyäkseni, jopa Suomen MM-kullasta on saatu aikaan rasismivöyhötystä. Olkaa hyvä:

Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton (ViNO) puheenjohtaja Paloma Hannonen vaatii Suomen jääkiekkomaajoukkuetta irtisanoutumaan rasismista.

Hannonen törmäsi MM-kisojen loppuottelun jälkeen Helsingissä rasistiseen käytökseen ja on huolissaan tästä.

– Bussipysäkille kuului ensin huutoa, että uskaltaako joku täällä tunnustaa olevansa ruotsalainen, ja hieman myöhemmin toinen porukka möykkäsi, että tänään saa kaikki ulkomaalaiset pataan, Hannonen kirjoittaa avoimessa kirjeessä maajoukkueelle.

Meno jatkui raitiovaunussa, jossa mies uhkaili kahta tummaa poikaa, haukkui näitä terroristeiksi ja huusi Suomen jääkiekkojoukkueen näyttävän kaikille.

Puolestani saatte soittaa Hannoselle Paranoidia. Vaikka uutisessa ei kerrota enempää huutelijasta, kuvattu käytös on mielestäni hyvin tyypillistä suomalaisen känniääliön höpinää, koska vastaavaa sontaa voi viikonloppuiltaisin kuulla harva se viikko. Onko jääkiekkojoukkueemme muka jollain tapaa joko 1) näyttänyt esimerkkiä tapahtumalle tai 2) muuten vastuussa ilmeisestä känniuhoamisesta? Ovatko Leijonat jollain tapaa kiinni rasismissa?

Vastaisin ensimmäisen molempiin kohtiin kieltävästi. Tietääkseni kumilätyn lätkiminen mailalla ei näytä minkäänlaista esimerkkiä rasismille, eikä peleissä taklausten kohteeksikaan joutunut muita kuin samanvärisiä ihmisiä. Toiseen kohtaan ei auta kuin todeta, että vastuu sanomisista on viime kädessä jokaisella itsellään, ja välillä itse keltäkin suusta pääsee ulos sammakoita. Aivan kuten tässäkin tapauksessa on mitä ilmeisimmin käynyt.

Jospa Paloma ajattelisit, että kuulemasi möläytys on yksittäistapaus, jota ei saa yleistää? Aivan samaan tapaan kuin miten te ”suvaitsevat” kutsutte kaikkia maahanmuuttajien tekemiä rikoksia.

Toki törkeyksien huutelu julkisella paikalla sekä uhkailu ovat typerää käytöstä, olipa alkoholilla osuutta tapahtuneeseen tai ei. Silti tämän tapauksen perusteella: Leijonien vaatiminen sanoutumaan irti rasismista kuulostaa likimain yhtä järkevältä kuin vaatia hämäläisiä sanoutumaan irti savolaisuudesta. Mikäli yksilöä tai ryhmää vaaditaan sanoutumaan irti mistä tahansa asiasta, sen edellytyksenä luonnollisesti ovat yksilön tai ryhmän kytkökset tähän asiaan. Hannonen siis väittää Leijonilla olevan kytköksiä rasismiin, mitä pidän osoituksena vainoharhasta: en itse asiassa tiedä yhtäkään jääkiekkoilijaa, joka aktiivisesti olisi ihannoinut rasistista käytöstä tai ajattelutapaa.

Se jääkiekosta. Toinen, lyhyempi havaintoni koskee Iltalehteä, jonka sivulla en ole vähään aikaan nähnyt kirjoitetun tätä pidempää uutista. Tässä kyse ei ole varsinaisesta paranoiasta eli vainoharhaisuudesta, mutta toimittaja Mari Mäkisen käsialasta paistaa lävitse tietynlainen tarkoituksenhakuisuus.

Nimittäin. Edellisen kerran näin vastaavaa uutisointia, eli uutista jossa uhri ja silminnäkijät kertoivat kokemuksistaan, Kauhajoen koulusurman yhteydessä. Lienee sanomattakin selvää, että tapahtumien painoarvo kansallisessa mittakaavassa on tyystin erilaisilla kertaluokilla.

Miksi otsikossa mainitaan tekijän ammatti? Itse teksti antaa selvästi ymmärtää, ettei pahoinpitelijä ollut tapahtuman aikaan töissä, vaan muuten vain ammatiltaan järjestysmies. Otsikko kuitenkin antaa kuvan, että järjestysmies olisi syyllistynyt rikokseen työajallaan; toki tässä ammatissa irtisanominen seuraa helposti myös vapaa-ajalla tehdyistä väkivaltarikoksista, aivan samoin kuin esimerkiksi poliiseilla. Tämäkin tapaus vaikuttaa jälleen vahvasti risteilyvieraan humalapäissään tekemältä emätöppäykseltä.

Julkaisisikohan toimittaja Mari Mäkinen tai Iltalehti ylipäätään uutisen, jossa ulkomaalaisten ryöstämä tai raiskaama suomalainen kertoisi tuntemuksistaan noin? Epäilen, että yksikään suomalainen tiedonvälittäjä ei julkaisisi – tai jos julkaisisi, niin JSN vaatisi päätoimittajan julkista lynkkaamista.

Loppukaneetti ensimmäisenä esiteltyyn uutiseen viitaten: mikäli väität näkeväsi pieniä vihreitä ukkoja kaikkialla, olet mielisairas ja tarvitset hoitoa; mikäli sen sijaan väität näkeväsi rasismia kaikkialla, olet ilmeisen avoin sekä suvaitsevainen nykyajan mallikansalainen. Näillä mennään, mutta mihin suuntaan?

[Lisäys 19.5.2011: Jatko-osa tämän linkin takana.]

Elämää vaalien jälkeen

2011-04-19T21:02:00.011+03:00

Maailmanloppu ei vielä ole tullut, vaikka toteutunutta vaalitulosta on sellaiseksi mediarummutuksessa kovasti kutsuttukin. Ainakin allekirjoittanut on jo kahtena aamuna saanut herätä aamulla edelleen sängystään, juoda mukillisen kahvia, kävellä autolleen ja lähteä töihin: aika perusaamuja siis.

Pari päivää riittänee tasoittamaan myllerrystä niin paljon, että uskallan analysoida hieman vaalien tulosta ja mahdollisesti jopa syitä siihen. Itse tuloshan ei ole varmasti jäänyt kenellekään epäselväksi, ellei aivan tynnyrissä ole viime viikonlopusta asti majaillut.

Kirjoitin vaalien alla kaksikin asiaa käsittelevää merkintää, ja aion edelleen pysyä mielipiteessäni. Tämän vuoksi tiivistän tuloksen merkityksen yhteen virkkeeseen näin: Tärkeintä ei ollut Persujen voitto vaan se, että Kepu hävisi. Toki Vihreiden ehdottoman ansaittu menestys lämmitti mieltäni: sinnemäkeläisen epävarmuuden sekä kaiken mahdollisen vastustamiseen ja kieltämiseen perustuvan linjan seurauksena paikkalukukin läheni pikkuhiljaa sopivaa.

Vaalivoittajien lisäksi on paikallaan onnitella kaikkia, jotka eivät nukkuneet vaalipäivänä. Te piditte sääntöjä rikkomalla huolen siitä, että vaalivalvojaisillan jännitys säilyi yllä ääntenlaskun valmistumiseen saakka. Sekä osoititte, ettei Kehä 3:n ulkopuolella Kepun jäsenkirjaa jaeta jokaiselle konfirmaation yhteydessä.

Voittajista aloittaakseni, oikea puolue pääsi piikkipaikalle ja pääsee aloittamaan hallitusneuvottelut. Kokoomuksen tapauksessa ”torjuntavoitosta” puhuminen on mielestäni oikeutettua, vaikka puolue menettikin paikkoja: kokkarit kuitenkin olivat hallituksessa laman aikoihin, jolloin hallituspuolueen suosio on herkästi katkolla. Kolmesta suuresta tämä on mielestäni pienin paha, vaikka Kataisen palava into EU-tukipakettia kohtaan sekä Stubbin liittovaltiofanatismi ovat pahasti omaa ajatusmaailmaani vastaan.

Vaalien suurin voittajapuolue, Perussuomalaiset, osoitti vihdoinkin, että äänestämällä voi vaikuttaa asioihin. Uskon vahvasti etteivät he sentään pistä koko maata mullin mallin neljässä vuodessa, mutta tärkeintä heidän suurvoitossaan on ns. psykologinen vaikutus: PS osoitti Tupulle, Hupulle ja Lupulle ettei paikka kolmen suurimman joukossa (ja hallituksessa) ole aina taattu, vaikka miten sooloilisi ja katsoisi alamaisiaan nenänvarttaan myöten. Jussi Halla-ahon ja useiden hänen listallaan olleiden läpipääsy toivottavasti riittää vaikuttamaan tulevaisuuteen niin, etteivät lähiömme palaisi ruotsalaistyyliin vielä useisiin vuosiin.

Voittajien ja häviäjien välissä täytyy kommentoida RKP:tä, joka valitettavasti menee kuitenkin hallitukseen ihan äänimäärästä riippumatta: kanske borde dom koppla av och försöka vara ett oppositionsparti, bara för omväxlingens skull.

Sitten suosikkiini, eli Kepun mittaamattomaan tappioon. Voittajiin tämä liittyy siten, että Vanhasen Matti oli ehdottomasti parasta, mitä Perussuomalaisille vain saattoi 2000-luvulla tapahtua. Kehittyvien Maakuntien Suomi, Nuorisosäätiön rahat, vaalirahoitus yleensäkin, miehen nurkissa lojuvat lautakasat ja kaiken päälle vähintäänkin sekavat naisseikkailut – jostakin ne Persujen paikat oli otettava, ja mikäpä tuon listan ohella paremmin saisi äänestäjät vaihtamaan leiriä.

Toisikseen Kepulla ei ole ollut järkevää ja yhdenmukaista linjaa enää pitkään aikaan. Puolue, joka ennen tunnettiin nimellä Maalaisliitto, sai valtaosan kannatuksestaan maaseudulta – aivan kuten viime sunnuntaina. Linjan johdonmukaisuus kompastuikin pahasti siihen, että sen säilyttääkseen Kepun olisi pitänyt pysyä maaseutupuolueena. Kun kuulin ensimmäistä kertaa termin ”citykepulaisuus”, oli ensimmäinen ajatukseni ”WTF?”, noin teinityyliin ilmaistuna. Puolue siis yritti ajaa kaikkien asiaa profiloitumatta mihinkään, ja näin siinä kävi. Mikäli Keskusta ei seuraavan neljän vuoden aikana keksi mitään uutta sanottavaa, se kutistuu ensi vaaleissa 6-7 paikan marginaalipuolueeksi.

Vihreiden tappiosta voisin esimerkiksi olla samaa mieltä entisen puheenjohtajan Tarja Cronbergin kommentin kanssa:

"Helsinki-keskeisyyttä, sisäänpäin kääntyneisyyttä, tiettyä ylimielisyyttä ja tahatonta taitamattomuutta", Cronberg listaa vaalitappion syitä.

Puoluehan pyrkii tekemään esimerkiksi omakotiasumisesta osapuilleen rikollista toimintaa – tai vähintään verouudistuksen avulla niin helvetillisen kallista, ettei siihen ole varaa enää pirullakaan. Tämä tietysti on eräänlaista Helsinki-keskeisyyttä, eli koko väestön tulisi asua betonikuutioissa Kehä 3:n sisällä, kukin omassa kaukolämmitetyssä kaninkopissaan.

Cronbergin ironista kommenttia sisäänpäin kääntyneisyydestä ei voi olla arvostamatta: jokin puoluehan kun oli etunenässä syyttämässä Perussuomalaisia sellaisiksi, samalla mainostaen itseään avoimuuden ja suvaitsevaisuuden malliesimerkkinä. Tosiasia kuitenkin on, että vihreän ajatusmaailman omaksunut ihminen on tyypillisesti kaikkea muuta kuin mitä mainostaa olevansa. Avoimia ja suvaitsevaisia ollaan sellaisille ihmisille ja vain sellaisille ihmisille, jotka ajattelevat samoin kuin vihreä itse. Jos ajattelet toisin esimerkiksi energia-asioista, maahanmuuttopolitiikasta tai vaikkapa yksityisautoilun välttämättömyydestä yhdessä maailman harvimmin asutussa maassa, et ajattele samalla tavalla ja olet siten rasisti tai muuten paha ali-ihminen. Lienekö tämä myös Cronbergin mainitsemaa ”tiettyä ylimielisyyttä”?

Yhteenvetona täytyy sanoa (Soinin tavoin), että älkää hyvät ihmiset hötkyilkö. Vaikka katsoin kahden päivän lievittäneen vaalijärkytystä tarpeeksi analyysin julkaisemiselle, on tilanne vielä liian – sanoisinko vaikka sekava – lopullisten johtopäätösten tekoon. Uutta hallitusta ei ole vielä muodostettu, joten odottakaa toukokuuhun ennen meuhkaamisen aloittamista.

P.S. Jos joku oikeasti harkitsee muuttoa ulkomaille vaalituloksen vuoksi, suosittelen lämpimästi lähtöä Pohjois-Koreaan: siellä vaalien tuloksesta ei tarvitse enää yllättyä, järkyttyä, eikä pettyä. Tai jos se ei miellytä, poismuuttoakaan ei tarvitse suunnitella.

P.P.S. Karhunen Oulusta on listannut hassunhauskoja asioita vaalien tuloksesta. Suosittelen.

Vaaliajatuksia, vol. 2

2011-04-01T15:17:00.006+03:00

Kirjoitin helmikuun päätteeksi ylös ajatuksia vaaleista, siis muistakin vaaleista kuin naisista. Toveri Turunen löysi parikymmentä vuotta sitten päivänvalon nähneen kappaleen, jonka sanoitus sopii ajatukseen protestivaaleista ja nykyisestä poliittisesta ilmastosta. Siltä varalta ettei musiikin tyyli uppoa, kopion sanat alle, ja linkki itse kappaleeseen löytyy tästä.

Everything Is Wrong, Yet They All Deny It
But The Time Will Come, When They Can't Hide It
Somebody Says Hey Man - What's Up With You
I Say Just Make Way Cause I'm Sick Of You

Sick An Tired Of No Good Two Faced Liars
Buck Here - Buck There, That's Their Sole Desire
Leaders Always Put Your Life In Fear
I Don't Wanna See The World Disappear

You Got To Burn It Up - Burn It Up Tonight
'Cause The Time Has Come For Us - To Put It Right

You Gotta Break The Rules
So Keep The Aces High
Break The Rules - Break The Rules
Burn 'Em Down With Fire

No Good Thinking You Don't Have The Power
'Cause It's Coming Soon It's Gonna Be Our Finest Hour
All I Do Is Smile Because I've Been Through This Before
I Know Just How To Play This Game - I'm Kicking Down Your Door

You Got To Burn It Up - Burn It Up Tonight
'Cause The Time Has Come For Us - To Put It Right

You Gotta Break The Rules
So Keep The Aces High
Break The Rules - Break The Rules
Burn 'Em Down With Fire

You Gotta Break The Rules
So Keep The Aces High
Break The Rules - Break The Rules
Burn 'Em Down With Fire

You Gotta Break The Rules, ...

Muistakaa nämä vaaliuurnilla 17.4.2011. Sekä se, ettemme enää elä Suomessa, jossa Kepun jäsenkirja jaetaan jokaiselle konfirmaatiotilaisuudessa. Ääntäsi tarvitaan yllä kuvattuun "sääntöjen" rikkomiseen, eli älä nuku vaalipäivänä.

P.S. Jos blogini fontin koko häiritsee: olen koittanut korjata asiaa entiselle mallilleen, mutta kohtalaisen huonoin tuloksin.

Hysteriaa keskisuomalaisittain

2011-03-18T23:53:00.012+02:00

Jyväskylän yliopistolla ovat ilmeisesti olleet kaikki kouluammuskelun ainekset ilmassa. Tai eihän sitä tiedä kun kukaan ei nähnyt mitään, kuuli vain ”pistoolin lataamista muistuttavan äänen” vessan kopista. Paikalle tilattiin 10 poliisipartiota luotiliivit päällä pysäyttämään aseen latailija, eikä mitään löytynyt.

Ensimmäinen ajatukseni uutista lukiessa oli: voi kyynel, millaisessa hysteerikkojen yhteiskunnassa elämme. Mistä seuraavaksi tilataan Karhuryhmä paikalle? Joku tulee kouluun musta nahkatakki päällä ja tukka pystyyn kammattuna? Sanoo olevansa huonolla tuulella? Saa tentistä hylätyn ja kiroilee siksi käytävällä?

Vaikka lukiessani pidinkin case Mattilanniemeen johtanutta ilmoitusta lähinnä vilkkaan mielikuvituksen tuotteena, ajatus ”pistoolin lataamista muistuttavasta äänestä” innosti minua kovasti. Nimittäin pohtimaan ja mahdollisuuksien mukaan kokeilemaan, kuinka monella erilaisella tavalla sellaisen voi tuottaa.

1. Puoliksi avatun Leatherman-työkalun nopea kiinni napsauttaminen tuottaa metallisen kilahduksen, joka varmasti muistuttaa pistoolin lataamisesta syntyvää ääntä.

2. Aivan tavallisten kärki- tai siirtoleukapihtien auki-kiinni nakuttelu luo myös metallisia kilahduksia (kokeiltu Leathermanin kärkipihdeillä).

3. Metallinen silmälasikotelo naksahtaa erehdyttävästi, kun sen napauttaa kiinni yliopiston WC:ssä.

4. Edellisen kohdan kotelolla voi napauttaa myös WC:n seinällä olevaa, metallista valmistettua säilytyskaappia käsipyyhepapereille. Tai asettaa sen varomattomasti kaapin päälle esim. silmälasien puhdistuksen ajaksi.

5. WC:n oven jousipalautteisen kahvan painaminen alas ja vapauttaminen saa sen rämpsähtämään takaisin, mikä varmasti tepsii hysteerisimpiin kanssaopiskelijoihin.

6. Useimmissa WC:n kopeissa ei tosin ole ”oikeaa” lukkoa, vaan pyöritettävän nupin varteen kiinnitetty metallilätkä toimittamassa säpin virkaa. Tämänkin lätkyttely saattaisi kuulostaa aseen lataamiselta, ainakin jos kuulija omistaa kuusivuotiaan mielikuvituksen.

7. Jos aina paskalla käydessäsi pelaat kännykän pelejä tai tekstaat, älä napsauta läppäpuhelinta liian kovaa kiinni. Sarana voi särkyä, tai Karhuryhmä hakea puhelimesi pois.

8. Jos omistat kankaisen vyön, sen metallisolki naksahtaa kiinnitettäessä. Hyvä muistaa puhelimen käytön lisäksi.

9. Esimerkiksi käsi- tai pientavaralaukun jousilukon avaaminen

Hetken pohdittuani muistin, ettei kilahduksen tarvitse välttämättä olla edes puhtaan metallinen: maailmassa valmistetaan useita muovirunkoisia pistoolimalleja, esimerkiksi ominaisuuksiltaan mainiota Glock 17:a. Toki koneisto on siinäkin metallia, mutta latausääni varmasti ”muovisempi”. Täten:

10. edelleen se läppäpuhelin

11. muovinen silmälasikotelo

12. WC-istuimen rengas ja kansi

13. WC-paperiteline

14. siivoajan työvälineet

15. mikä tahansa ääni, kunhan äänen kuulijalla on tarpeeksi voimakas mielikuvitus

Pois ei tietenkään voi sulkea sitäkään vaihtoehtoa, että soittaja oikeasti tiesi miltä aseen lataaminen kuulostaa ja osasi erottaa sen esimerkiksi yllä mainituista äänistä. Omasta mielestäni tämä on täysin mahdotonta, koska aseen voi ladata suhteellisen äänettömästi missä tahansa. Koska asetta eikä äänen aiheuttanutta henkilöä ei koskaan löydetty, näyttää juttu vahvasti joko huonolta vitsiltä (kiusanteolta) tai ylivilkkaan mielikuvituksen hedelmältä.

Poliisin toiminnasta en löydä huomautettavaa, hehän tekivät aivan oikein suhtautumalla hälytykseen asianmukaisella vakavuudella. Sen sijaan ilmoittaja voisi puolestani miettiä, onko mitään tolkkua hälyttää paikalle 10 partiota poliiseja rynnäkkövarusteissaan siksi, että on mitään näkemättä kuullut äänen joka voi olla peräisin mistä tahansa metallisesta esineestä. Epäilen ettei ilmoittaja arvannut soittaessaan, miten suuri operaatio on luvassa.

Yleisestikin informaatiotulvassa näkyy säännöllisesti uutisia poliisioperaatioista, joissa etsitään ”aseen näköisen esineen kanssa liikkunutta henkilöä”, kuitenkaan ketään tai mitään löytämättä. Mieleni tekisi etsiä kaikki ”aseen näköiset esineet” ympäriltäni: nurkasta löytyy esimerkiksi kuumailmapuhallin, koska suunnittelen keittiöni uudelleen maalaamista. Jätän loppujen etsimisen kuitenkin seuraavan merkinnän aiheeksi ja tyydyn toteamaan: jotain rajaa sentään tässä asehysteriassakin, kiitos.

P.S. Lähdin ulos tämän kirjoittamisen jälkeen, ja kotioveni lukon avaaminen kieltämättä muistutti hieman rynnäkkökiväärin latausliikkeestä kuuluvaa metallista naksahdusta. Kukaan ei kuitenkaan soittanut poliisia kuultuaan ”aseen lataamista muistuttavaa ääntä”, joten jätän lukon öljyämisen tuonnemmaksi.

Vaaliajatuksia

2011-02-26T22:46:00.002+02:00

Eduskuntavaalit lähestyvät, ja niitä odotetaan mielenkiinnolla varmasti jokaisessa puolueleirissä. Jotkut odottavat innolla voittoa ja suurta nousua, jotkut taas pelonsekaisin tuntein vääjäämätöntä tappiota. Siksipä päätinkin kirjoitella, millaisia ajatuksia tulevat vaalit ovat päähän tuoneet.

Kellekään uutisia lukevalle ei liene yllätys se, että tulevia Ek-vaaleja voidaan kutsua protestivaaleiksi. Tämä on mielestäni hyvä asia, sillä maamme monipuoluejärjestelmä on vain näennäinen. Kolme suurta muodostavat Tupu-Hupu-Lupu – ketjun, jossa yhden aloittaessa lauseen muut täydentävät sitä vailla minkäänlaista erimielisyyttä. Kolmen suuren koplasta kaksi on hallituksessa ja yksi aina vuorollaan niin kutsutussa oppositiossa. Silti eduskunnan äänestyksissä esimerkiksi lähestulkoon jokainen aloite menee läpi yksimielisesti, ja kaikkien kolmen suuren puolueen edustajat äänestävät samoin ilman pelkoa erimielisyydestä. Siksi protestivaalit ovat vähintäänkin paikallaan.

Tiivistän edellisen kohdan yhteen virkkeeseen samoin, kuin miten totesin viime kunnallisvaaleista: Tärkeintä ei ole kenelle äänesi menee, vaan keneltä se on pois.

Likimain päivittäin uutisissa kohistaan perussuomalaisen puolueen hurjasta nousukiidosta gallupkannatuksessa. Toki tiedotusvälineet ovat reagoineet asiaan välittömästi aloittamalla kuran heittelyn PS:n silmille, ilmeisesti tavoitteenaan saada ihmiset takaisin ruotuun. Vahinko vain, etteivät journalistit tajua toimintaketjun tulosta: mitä enemmän kuraa heitetään, sen enemmän se tuo julkisuutta ja mahdollisesti samalla kannatusta puolueelle.

Vanhat puolueet ovat kovin puolustuskannalla väittäessään, ettei PS:lla ole mitään konkreettisia ratkaisuja ongelmiin. Olipa tämä totta tai ei, näkisin politiikan nykytilan olevan kuin suonsilmäkkeeseen uppoava metsätyömies: siinä tilanteessa kun ei mietitä mitä tapahtuu ensi viikolla, vaan ensisijainen tavoite on päästä pois suosta. Samoin maan hallinto on sen verran syvässä suossa Tupu-Hupu-Lupu – ketjuineen, että ensisijaisesti olisi tärkeintä näpäyttää kolmea suurta päin näköä ja muistuttaa, ettei heidän asemansa poliittisena eliittijoukkona ole kirjattu perustuslakiin.

On tämä myöskin niin hupaisaa

2010-12-17T17:34:00.006+02:00

Elämme siis maassa, jossa myöskin…

65. populismin määritelmäksi katsotaan kaikki näennäisen monipuoluejärjestelmämme vastainen ajattelu. (ks. kohta 1)

66. yksityisautoilua pyritään verottamaan aina vaan kovemmin, vaikka noin puolet väestöstä elää alueilla, joissa omalla autolla liikkuminen on likimain ainoa järkevä vaihtoehto

67. myös maakuntalentojen kannattavuutta pyritään edistämään yksityisautoilun kustannuksella (oikein kirjaimellisesti). Tämä siis maassa, jossa etäisyydet ovat useimmiten vain joitain satoja kilometrejä

68. hallituksen seuraava suosikki verotuksen kiristämiskohteena autoilun jälkeen on energia. Varma tuloautomaatti maassa, jossa taloja on yksinkertaisen pakko lämmittää talvella ikävien paleltumiskuolemien välttämiseksi. (ks. tässä kohta nro. 40)

69. oli (onneksi) entisen pääministerimme vaalinumero

70. 2010-luvulla kutsutaan ”supertalveksi” parinkymmenen asteen pakkasta. Olen kai vanhanaikainen, mutta kutsuisin tuota normaaliksi suomalaiseksi talvisääksi.

71. on olemassa joukko ihmisiä, jotka talven ensimmäisten -20 Celsiuksen lämpötilojen tullen julistavat ilmastonmuutoksen olevan täyttä paskaa; epäilemättä sama joukko mylvii keskustelupalstoilla kesän ensimmäisten hellepäivien jälkeen, että ”nyt se ilmastonmuutos tulee ja tappaa kaikki!”

72. energiaverotuksen kiristämistä perustellaan sanonnalla, jonka mukaan suomalaisten energiankulutus asukasta kohden on huippuluokkaa Euroopassa. Olemme vain rohmuja, eikä kylmällä talvella tai maailmankuululla metalliteollisuuden osaamisellamme ole mitään tekemistä suuren energiankulutuksen kanssa.

73. loukkaantujat on oma ammattikuntansa, jotka loukkaantuvat ja nillittävät työkseen varsinkin naisten, homojen ja maahanmuuttajien puolesta. Edellä mainitut ryhmät kun ilmeisesti eivät osaa itse loukkaantua mistään, niin jonkun se on tehtävä.

74. rasistiselle sivustolle johtavan nettilinkin esittämistä kaavaillaan rikokseksi, ja sivuston ”rasistisuuden” määrittelyssä ylin valta annetaan virkamiehille. Haluan nähdä päivän, jolloin valtakunnansyyttäjämme haastaa esimerkiksi Googlen oikeuteen rasististen linkkien tarjoamisesta. (voitte itse kokeilla esim. hakusanoilla ”white power” tai ”aryan nations”)

75. edellisen kohdan lakiesityksestä vastaa oikeusministerimme ykkösnyrkki nimeltään Demla eli (kansan)Demokraattiset lakimiehet, jotka useimmilla mietinnöillään pyrkivät rakentamaan Suomesta uutta Stalinin ajan Neuvostoliittoa tai vähintään Myanmaria.

76. asiantuntijat valtiorahoitteisen kanavamme aamutelkkariin kaivetaan jostain tutkijakammion perältä, jonne he ovat unohtuneet joka kerta vähän liian pitkäksi aikaa. Kriteerit televisioon pääsylle ovat yksinkertaiset: haastateltavan tulee olla dosentti ja eri mieltä kaikesta (paitsi monikulttuurin ihanuudesta)

77. auton polttamista tutkitaan joko tavallisena tuhotyönä tai viharikoksena, riippuen auton omistajasta

78. kolmen sivullisen hengen vaatineen tuhopolton sytyttäjää luonnehditaan uutisissa sanoin ”on ainakin Facebook-päivitystensä perusteella sosiaalinen, huumorintajuinen, monen tuntema ja aktiivinen.”

79. varmin keino saada suurmellakka aikaiseksi on sulkea Alkot juhannuksen alla

80. on osattu juoda reippaasti viinaa jo 500 vuotta ennen ensimmäistäkään mainosta, mutta alkoholin mielikuvamainonnan kuvitellaan ehkäisevän tilannetta huomattavasti

81. käsite ”eurooppalaiset juomatavat” tarkoittaa eurooppalaisille ominaisia alkoholin nauttimisaikoja - ja suomalaisille ominaisia kerta-annoksia

82. alkoholin kohtuukäyttö viikolla mielletään juoppoudeksi. Kovan kännin vetäminen aina viikonloppuisin on sen sijaan aivan normaalia.

83. sivuvilkut ovat pakollinen varuste autossa. Ajovalojen pesimet sen sijaan eivät ole.

84. Keskustapuolue on (tai kuvittelee olevansa) jumala, ja Kekkonen oli hänen profeettansa

85. yliopistoissa hallinnon työmäärää vähennetään siirtämällä sen tehtäviä tutkijoille

86. suvaitsevaisuus on synonyymi kollektiiviselle alistumiselle

87. edellisen kohdan ulkoisena merkkinä maahanmuuttajia ”kotoutetaan” pakottamalla suomalaiset luopumaan heille ikiaikaisista tavoistaan, kuten kaikille yhteisistä uimahallivuoroista ja koulujen joulujuhlista. Suomalaisia siis sopeutetaan maahanmuuttajien lähtömaiden kulttuuriin, vaikka asian pitäisi olla päinvastoin.

88. blogin kirjoittaminen muodostaa uhan arjen turvallisuudelle. Ennen siihen sentään tarvittiin väkivaltaa sekä erilaisia lyömä-, terä- ynnä muita aseita, nykyään riittää terävä kieli, mieli ja kymmensormijärjestelmä.

89. tyypillisin kuolonkolari kesäaikaan koostuu seuraavista tekijöistä: iltayö, hiljainen sivutie, vauhtia noin 150 km/h sekä mahdollisesti kuski humalassa. Tähän parhaan avun ajatellaan olevan erityisesti noin 10 % ylinopeutta ajavien tehokas sakottaminen pääteillä.

90. automaattisen liikennevalvonnan tehokkuutta mitataan kirjoitettujen sakkojen ja rangaistusvaatimusten määrällä, liikenneonnettomuuksilla ei niinkään ole väliä. (ks. kohta 52)

91. maa(ha)nmuuttoministeri perustelee kansalaisuustestien käyttöönoton vastustamistaan siten, että se asettaisi tulijat eriarvoiseen asemaan. Äkkiseltään sitä kun luulisi, että testin tarkoitus on nimenomaan asettaa kansalaisuuden hakijat järjestykseen soveltuvuuden perusteella

92. Skandinavian ensimmäisen itsemurhapommittajan teosta, joka onneksi sattui naapurin tontilla, ollaan syvästi huolissaan. Huoli ei kuitenkaan ole ääri-islamilaisen terrorismin saapumisesta (ainakin ennen) niin rauhallisiin Pohjoismaihin vaan siitä, synnyttääkö terrorismi ennakkoluuloja islaminuskoisia kohtaan.

93. makeisveron korotus ulottuu myös ksylitolituotteisiin, vaikka niiden käytön yleistyminen pienentäisikin hammasterveydenhuollon kustannuksia. Ovela veto korottaa sekä ongelmia aiheuttavan että ehkäisevän tekijän veroja yhtä aikaa.

94. uuden 95E10-bensiinin käyttöönottoa kiirehdittiin siten, että Euroopan vanhin autokantamme pääsi koekaniiniksi bensiinilaadun yleiskäytölle. Uutta bensaa ei edes saa vielä asemilta, mutta lehdissä puhistaan jo yhä enemmän etanolia sisältävien bensojen käyttöönotosta.

95. osin valtiollinen öljy-yhtiömme ylpeilee ekologisella palmuöljydieselillään. Siitäkin huolimatta, että muun muassa palmuöljyn tuotannon vuoksi sademetsää tuhotaan ikiajoiksi, noin jalkapallokentän alaa vastaava läntti päivässä.

96. Pete Parkkonen tai Jonne Aaron olisi maan seuraava presidentti, mikäli yleistä äänestysikäraja oikeasti laskettaisiin kuuteentoista ikävuoteen

97. autoilijat eivät osaa kytkeä takasumuvaloa päälle, vaikka kova sade tai tielle satanut pöllyävä lumi tekisivätkin siitä edullisen tapaturmavakuutuksen. Etusumuvalot sen sijaan ovat päällä aina auton moottorin käydessä.

98. tietyllä puolueella (ks. kohta 5) on toivottavasti hyvä mieli hehkulamppukiellosta, kun pienoisloistelamppujen aiheuttamat ympäristöongelmat on ulkoistettu Kiinaan: tuhansia tehdastyöläisiä kuolee elohopeamyrkytykseen, kun lampputehtaat pannaan ylikierroksille Euroopan kysynnän täyttämiseksi.

99. opettajankoulutukseen pääsy halutaan estää ”sovinisteilta”, eli sukupuolten väliseen tasa-arvoon vähättelevästi suhtautuvilta. Aivan kuin kiihkofeministit tai rumat rekkalesbot eivät niin tekisi, ainakaan sovinisteina pidettyjä miehiä fanaattisemmin. (ks. kohdat 34 ja 35)

100. itsenäisyys tienattiin pakon edessä raudalla ja verellä 93 vuotta sitten; nykyään se annetaan vapaaehtoisesti pala palalta pois, paperilla ja musteella. (ks. kohta 64)

Toivon totisesti, että sata kohtaa olisi riittävästi. Näillä näkymin en aio esittää mainitsemiini ongelmiin mitään ratkaisuja tai parannusehdotuksia, vaan asiat jääköön lukijan pohdittaviksi ja mahdollisesti myös ajettaviksi; mikäli poliittinen puolueväki lukee tätä, niin olkaa hyvät puolestani. Ehdotuksia otetaan vastaan edelleen, hyviä sellaisia on luettavissa edellisten osien kommenttilaatikoista.

On tämä edelleenkin niin hupaisaa

2010-11-23T19:25:00.006+02:00

No niin, edelliseen pätkääni on luvassa jatkoa toiset 32 kohtaa: näitä ei ollut vaikeaa keksiä – itse asiassa näitä ei edes tarvitse sanan varsinaisessa merkityksessä keksiä, riittää kunhan seuraa maansa ja lähiympäristönsä tapahtumia.

Elämme siis maassa, jossa niin ikään

33. poliisi soitetaan koululle pysäyttämään riehuva peruskoululainen, vaikka koulun henkilökunnassa on paikalla yleensä noin 30 aikuista ihmistä; heillä vaan ei ole laillista oikeutta napata kilahtanutta penikkaa poliisiotteeseen ja rauhoittumaan

34. valkoisella heteromiehellä ei ole oikeuksia, vain pelkkiä velvollisuuksia

35. sukupuolten välinen tasa-arvo tarkoittaa sitä, että ”miesten ja naisten töiden” sijaan tulisi puhua ”miesten töistä ja molemmille yhteisistä töistä”

36. rikollisen (esimerkiksi varkaan) omatoiminen kiinniottaminen johtaa oikeudessa siihen, että saat itse kovemman tuomion sekä maksat ”uhrille” korvauksia 10 kertaa alkuperäisen saaliin verran

37. edellisen kohdan laintulkinta pätee myös pahoinpitelijältä puolustautumiseen

38. junat ovat ajoissa aina silloin tällöin, paitsi talvella

39. edellisen kohdan junat on tilattu maasta, jossa Pohjolan talven ankaruudesta ei tiedetä vuoden 117 tasoa enempää vielä nykyäänkään

40. tuotetaan noin puoli prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä, mutta hallituksen mukaan ”meidän on tehtävä kaikkemme ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi”

41. biojäte kompostoidaan muun muassa metaanipäästöiksi ilmakehään, vaikka siitä voisi tuottaa kaasutusreaktoreiden avulla esimerkiksi pätevää liikennepolttoainetta

42. elämän tarkoitus

43. kasvihuoneissa kasvatetut tomaatit tuottavat kiloa kohden enemmän hiilidioksidipäästöjä kuin Espanjasta tänne laivattavat, vaikka kotimainen on aina ekologinen vaihtoehto

44. sähköautoista maksetaan ”dieselveroa”

45. edellisen kohdan ”dieselvero” säädettiin väliaikaiseksi, mitä se on ollut 50 vuoden ajan

46. liikenteelle hankalia tieosuuksia selvitellään vaikeuttamalla autolla liikkumista entistä enemmän.

47. kannustetaan ihmisiä käyttämään julkista liikennettä, vaikka omalla autolla ajaminen on halvempaa kaikille muille paitsi eläkeläisille ja opiskelijoille (eikä aina edes heille)

48. edellisen kohdan ongelman nähdään olevan liian edullisessa autoilussa, eikä missään nimessä joukkoliikenteen tilassa (ks. kohta 38)

49. kohdan 14. mukaisesti suunniteltu jätevesilaki puhdistaa maaseudun typen ja fosforin sijaan Keskustapuolueen äänestäjistä

50. energiaomavaraisuus ei ole mikään peruste lisäydinvoimalle. Ainahan voimme ostaa itänaapurista sähköä, jota tuotetaan Tshernobyl-tyyppisillä reaktoreilla parinsadan kilometrin päässä rajalta (lähimpänä Sosnovyi Borin voimala)

51. Kiuruveden torilla ei kannata huudella perjantai-illan päätteeksi ”Elvis elää!”

52. sakkotulot on kirjattu valtion talousarvioon jo etukäteen

53. vanhuksia pidetään hoitokodeissa huonommin kuin luomukarjaa navetoissaan. Kohdan 4 asiantilaa kunnioittaen, julkista sektoria on kavennettu sentään jostain.

54. Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksen sanotaan olevan lottovoitto kunnalle, koska se tuo paljon rahaa ja uusia työpaikkoja: lottovoitto kuntalaisille, kun valtio maksaa kaiken

55. ilmakaan ei ole aina ilmaista: osin valtion omistama Sonera osti sitä vuosisadan alussa Saksasta 4 miljardilla eurolla.

56. poikalapsen ympärileikkaus on ”vähäistä puuttumista lapsen fyysiseen koskemattomuuteen”. Samaan aikaan tukkapöllyn käyttäminen kurinpitokeinona on lapsen pahoinpitely, joka johtaa vähintään sakkorangaistukseen ja sosiaaliviraston selvityksiin

57. lähetyksen paketoinnin korkein taso tunnetaan termillä Itellankestävä

58. maanteitä suolataan kalenterin, ei niinkään sääolosuhteiden perusteella. 5-tiellä paras näkemäni suolaus tapahtui ulkolämpötilan ollessa +7 astetta

59. talvi yllättää autoilijat vuosi toisensa perään

60. palokunta soitetaan paikalle ajamaan huoneeseen lentänyt pikkulintu ulos

61. yliopistojen hallintoa pyritään yksinkertaistamaan yhdistämällä kaksi yliopistoa, joiden kampukset sijaitsevat 140 kilometrin päässä toisistaan

62. Olvin valmistamaa olutta kuljetetaan ensin 500 km Iisalmesta Viroon, josta kaljaturistit kantavat sen takaisin synnyinseuduilleen siksi, että niin se on halvempaa

63. paperijäte on edullisempaa kuljettaa Kuopiosta Kiinaan, koska päättäjien mielestä se olisi kai kestävän kehityksen mukainen ratkaisu

64. oikeuslaitos haluaa tehdä nationalismista eli kansallismielisyydestä rikollisen aatteen. Ja hallitus tarpeettoman.

Lisäehdotuksia otetaan edelleen vastaan, kommenttilaatikkoon nimittäin.

[Lisäys 17.12.2010: Kolmas osa löytyy täältä]

On tämä niin hupaisaa

2010-11-18T18:29:00.005+02:00

Nyt kun vuosi 2010 alkaa olla loppusuorallaan ja ensi kevään vaalit lähestyvät, lienee paikallaan kerätä listaa asioista, joiden sävyä ainakin minun on vaikea ymmärtää. Vaikeaa ymmärtää siksi, ettei niiden takia tiedä, pitäisikö itkeä, nauraa, raivota vai surra. Jatkan sekaisessa järjestyksessä olevaa listaani vuoden loppuun asti sitä mukaa, kun mieleeni asioita tulee

Elämme siis maassa, jossa

1. valtaa pitää käytännössä kolme suurta sosialistipuoluetta

2. niin kutsuttu edustuksellinen demokratia muistuttaa kovasti tätä. Kansa valitsee päättäjät, mutta vaikutusmahdollisuudet loppuvat siihen kuin seinään.

3. kohdan 1 puolueet luulevat, että perustuslaissa lukee vallan kuuluvan kansan sijasta heidän muodostamalleen poliittiselle eliittijoukolle.

4. valtionvelka kasvaa miljardi euroa kuukaudessa, mutta yhdeksän näkyvää poliitikkoa kymmenestä sanoo, ettei julkista sektoria tarvitse kaventaa mistään

5. on yksi kaikkea vastustava puolue, joka vastustaa kaikkea vain vastustamisen ilosta

6. yksi puolue on noin viiden prosentin kannatuksella pitänyt koko maan kaksikielisenä viimeiset 100 vuotta

7. noin miljardi euroa eli yhden kuukauden velkarahat kipataan vuosittain suoraan paikkaan, jonne länsimaat ovat jakaneet rahaa jo 40 vuotta kovin heikoin tuloksin.

8. lisää velkarahaa syydetään Kankkulan kaivoon, jota matkailumainoksissa kutsutaan Kreikaksi.

9. lähitulevaisuudessa (velka)rahaa menee myös Irlannin sekä mahdollisesti Portugalin ja Espanjan kaivoihin

10. et maksa veroja säästääksesi eläkettä itsellesi, vaan maksaaksesi nykyisiä eläkkeitä

11. säädetään kuolleina syntyviä lakeja (1,2), joista ei seuraa rangaistusta tai vähintään niitä on täysin mahdotonta valvoa. Tätä perustellaan sillä, että laki voisi toimia viestinä kansalle.

12. kuitenkin rangaistusten koventamisen uskotaan estävän tietynlaisia rikoksia

13. laki ei määrittele edellisen kohdan tarkoittamia rikoksia millään tavalla

14. lakeja ja asetuksia säädettäessä kaikki valmistellaan salakähmäisesti suljettujen ovien takana ilman minkäänlaista kansalaiskeskustelua, ja noin kaksi viikkoa ennen lain voimaantuloa tieto tuodaan kansalle ilmoitusluonteisena asiana. Tyylillä, että ”tämä laki nyt vain tulee voimaan, ei siitä tarvitse keskustella.” (Ks. kohta 2)

15. laittomilla aseilla suoritettavia rikoksia pyritään vähentämään keräämällä lailliset aseet pois: kohta aseita ei ole enää kuin rikollisilla.

16. yli 80 % rattijuoppojen aiheuttamista vakavista liikenneonnettomuuksista ajetaan reippaasti yli 1,2 promillen humalassa, mutta tämän kuvitellaan muuttuvan rattijuopumuksen alarajan laskemisella. Törkeille tapauksille ei ilmeisesti tarvitse tehdä mitään (ks. kohta 11)

17. autojen nopeutta suunnitellaan rajoitettavaksi tiettyyn ylärajaan. Tämä tekee esimerkiksi asuinalueiden kaduista varmasti turvallisia, kun läpi ei pääsisi 120:ä kovempaa

18. ajatellaan, että matala rangaistusasteikko on merkki yhteiskunnan sivistyneisyydestä

19. edellisen kohdan perusteella toistuvasti väkivaltarikoksiin syyllistyviä ei tarvitse panna lukkojen taakse talteen, sekä

20. tyypillinen tuomio raiskauksesta tai lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä on sakko ja ehdollinen vankeusrangaistus

21. kuulemani mukaan vallitsee työvoimapula, vaikka työttömiä on vain noin 300 000 sekä syrjäytyneitä/syrjäytymisvaarassa olevia nuoria arvioiden mukaan 30–100 000.

22. edellisen kohdan työvoimapulaa on pyritty ehkäisemään tekemällä maahantulo mahdollisimman houkuttelevaksi pääasiassa luku-, kirjoitus- ja kielitaidottomille ihmisille.

23. valtio maksaa matkat Suomeen edellisen kohdan kunniakansalaisten sukulaisille ja ”kasvattilapsille”, mukaan lukien kummin kaiman veljen vaimon pojat

24. työnantajalla on poliisia suuremmat valtuudet tutkailla työntekijöiden sähköpostia

25. jätteiden polttoa vastustetaan hiilidioksidipäästöjen vuoksi, mutta samaan aikaan poltetaan Puolasta vedätettyä kivihiiltä ilman kummempia vastalauseita

26. turpeen käyttöä energiantuotannossa vastustetaan, koska EU:n suuret maat eivät ymmärrä käytön päältä yhtään mitään ja haluavat kieltää sen

27. likipitäen ainoa mahdollisuus tuottaa lähes CO2-vapaata sähköä olisi ydinvoima, mutta sitäkin vastustetaan, kohta 5:n johdolla

28. poliisi puuttui kerjäämiseen ja irtolaisuuteen jo 200 vuotta sitten. Nyt siihen ei jostain syystä löydy uudelleen valtuuksia, vaikka kuulemani mukaan tarvetta olisi ainakin etelässä.

29. kaupunkialueelle leiriytyminen on lain mukaan kiellettyä, mutta oikeasta maasta tulleet saavat pitää karavaaniparkkiaan vapaasti, kaupungin kustantaessa kunniavieraiden sähköt

30. presidentti puhuu toistuvasti homoseksuaalien oikeuksista ja tasavertaisuudesta sekä tuomitsee jyrkästi muutaman sekopään suorittaman kaasuiskun homoja vastaan. Hän ei kuitenkaan uskalla sanoa mitään tietyissä maissa tapahtuvasta homojen systemaattisesta pahoinpitelystä ja tappamisesta, vaikka suurin osa turvapaikkaa hakevista onkin lähtenyt tällaisen ilmapiirin maista.

31. sananvapaus, jonka turvassa kuvittelen olevani tätä kirjoittaessani, ei poliittisen johdon mukaan suojaa asioista väärää (eli heidän kanssaan eriävää) mieltä olevia

32. päivän uutisia on vaikea lukea netistä törmäämättä Johanna Tukiaisen nimeen (ja pahimmassa tapauksessa kuvaan)

Jospa 32 kohtaa piisaisi alkuun. Tästä eteenpäin aion lisätä niitä satunnaisesti sitä mukaa, kunhan mieleeni tulee. Ehdotuksia otetaan vastaan, nimittäin kommenttilaatikkoon.

[Lisäys 23.11.2010: Jatko-osa löytyy täältä.]

Toivotonta ympäristönsuojelua

2010-09-26T12:51:00.005+03:00

Heipä hei jälleen, edellisestä kirjoituksestani onkin kulunut jo reilun kuukauden verran. Jatkaakseni ympäristöteemalla aion esitellä kaksi vireillä olevaa ympäristömääräystä, jotka mielestäni ovat lähinnä virkamiesdiktatuurimme lyhytnäköisyyden hedelmiä. Varmaankin arvaatte jo, mistä kahdesta on kyse – yhteistä molemmille on, että ne on asetettu vireille, käsitelty ja hyväksytetty suljetuissa kabineteissa vailla kansalaisuuskeskustelua tai muuta suurempaa julkisuutta.

Aloitan lyhyemmästä, eli hehkulamppukiellosta. Lyhyemmästä siksi, että lähes sukunimikaimani Eija-Riitta Korhola on jo kirjoittanut siitä blogimerkinnän, joka on lähes kuin omasta näppäimistöstäni. Pidin muuten erityisesti otsikosta! Olisi turha käydä kirjoittamaan samat asiat uudelleen, eli suosittelen tutustumaan linkin takana olevaan kirjoitukseen. Kommentoin asiaa lisää parilla tekemälläni mietelmällä sekä havainnolla.

Hehkulamput kiellettiin ensimmäisenä Australiassa eli maassa, jossa huoneistojen lämmittäminen on ilmaston vuoksi useimmiten täysin turhaa touhua. Tämä on järkevää, sillä ilmastoiduissa kodeissa jouduttiin järjenvastaiseen tilanteeseen, jossa hehkulampuilla ensin lämmitetään ilmaa ja energiaa kuluu: heti perään samaa tilaa viilennetään ilmastointilaitteella, ja energiaa kuluu jälleen. Maissa, joissa huoneita täytyy lämmittääkin, tilanne on toinen: energia kun ei säilymislakinsa mukaisesti häviä. Vaikka lamppujen hukkaenergiaa ei saadakaan yhtä tehokkaasti käyttöön kuten lämpöpattereiden kautta, on jokainen talon sisälle tuotettu wattitunti pois muiden väylien tuonnista.

Toisekseen, elinkaaritarkastelussa pienoisloistelamppu on kaikkea muuta kuin ympäristöystävällinen: sen valmistus kuluttaa reilusti enemmän energiaa (ja siten myös fossiilisia polttoaineita) kuin hehkulampun, se sisältää raskasmetalleja (eli vakavia ympäristömyrkkyjä), ja vieläpä sen hävittäminen vaatii huomattavasti enemmän logistiikkaa ja energiaa (ja niitä fossiilisia). Vaikka lampun käyttö vaatii vähemmän energiaa kuin hehkulampun, tämä hyöty ulosmitataan valmistuksen ja hävityksen yhteydessä. Lisäksi käytetyt pienoisloistelamput ovat ongelmajätettä, joka kaatopaikalle päätyessään vapauttaa maaperään elohopeaa.

Kolmanneksi, suurin osa pienoisloistelampuista valmistetaan Kiinassa ja muissa Kaukoidän maissa. Näissä maissa työsuojelun taso on perinteisesti mitä on, eli virkamiesten puuhastelun ansiosta ympäristöongelmia vain siirretään maantieteellisesti. Monikohan kiinalainen työmies saa raskasmetallimyrkytyksen siksi, että täkäläiset vihreät haluavat epätoivoisesti suojella ympäristöä. Buumin alkaessa tehtaat pannaan tarkoituksella ylikierroksille, jolloin tuotannosta yhä suurempi osa on kelvotonta skeidaa: muun muassa isoisäni oli sangen pettynyt ostamiinsa säästölamppuihin, jotka kärysivät ostoiltana päästäen pirttiin mustaa ja kitkerää savua.

Muita ongelmia ovat lampun luvattua pienempi käyttöikä ja himmennettävyys, johon törmäsin viime viikolla sähköliikkeessä asioidessani. Hehkulampun tyypillinen käyttöikä on noin 1000 tuntia, pienoisloistajan 6000–10000. Tämä arvo ilmoitetaan jatkuvalle polttamiselle, mutta virran toistuva kytkeminen alentaa todellisen käyttöiän jopa alle puoleen (heikkolaatuisimmilla lampuilla): tämä on loistajien ongelma esimerkiksi vessan valaistuksessa, kun valoa sytytetään ja sammutetaan toistuvasti. Himmennettäviä, erikoismallisia lamppuja tulee sähköliikkeen edustajan mukaan käyttää hankalasti siten, että lamppu sytytetään ensin täydelle teholle ja vasta sen jälkeen himmentäen; tämän vuoksi halogeeni on mielestäni ainoa oikea valinta himmennintä käytettäessä.

Olen samaa mieltä Eija-Riitan kanssa, että tätä vihreiden valopäiden masinoimaa lyhytnäköistä virkamiesmääräystä tulisi vastustaa, ja vaatia siitä vähintään kansalaiskeskustelua tahi mieluiten kumoamista. Tämä on mielestäni täysin typerä ja hyödytön välivaihe ennen siirtymistä supertehokkaisiin LED-valaisimiin.

Toinen ongelma on tämä viime aikoina puhuttanut uusi jätevesiasetus, jonka järkevyydeltään vastaa lähinnä räkättirastaiden torjumista ilmantorjuntakonekiväärillä: kallista ja hintaansa nähden hyödytöntä. Asetuksen pahin ongelma on se, että siinä puututaan vesistöjen kokonaiskuormituksessa pieneen tekijään hyvin suurella rahalla – ja pakotetaan kansalaiset maksamaan koko lysti suoraan omasta pussistaan!

Vesistöjen pahimmat kuormittajat ovat maa- ja metsätalous, joiden piikkiin menee reippaasti yli puolet kokonaiskuormituksesta. Loput hajakuormituksesta, siis alle puolet, muodostuvat juuri asutuksen jätevesistä (8%), teollisuudesta, luonnollisesta huuhtoumasta ja vesistöjen pohjaan painuneen ravinneaineen vapautumisesta. Uusi jätevesiasetus määrää mm. kesämökkiläiset investoimaan suodatusjärjestelmiin: tämä koskee siis noin 800 000:a kiinteistöä, ja toteutumisen yhteiskustannuksiksi on arvioitu 2-6 miljardia eli 2-6 tuhatta miljoonaa euroa – suoraan kansalaisten kukkarosta.

Ensimmäinen kysymykseni on, miksi myös kesämökkiläisten pitää investoida 3000-15000 euroa jätevesipönttöihin? Jos asetus on kerta pakko tehdä loppuun, miksei sitä uloteta vain ympärivuotisesti asuttaviin rakennuksiin? Kesämökeillä, ainakin kuten minä sellaisen käsitän, vedenkulutus ajoittuu vain 3-5 kuukaudelle vuodesta ja on siten yleensä huomattavasti vähäisempää kuin ympärivuotisissa asuinrakennuksissa. Lisäksi vesistöjen pahimmat saastuttajat eli vesi-WC:t ovat huomattavasti harvemmassa: mikäli (kesä)asunnolla ei ole vesivessaa, kuormitus pienenee vain vähän absoluuttisena lukuna mitaten.

Kysymyksiin liittyen esittelen esimerkin eräästä kesämökistä, jossa on painevesi, muttei jätevesijärjestelmää sen enempää kuin vesivessaa. Veden kulutus on 6-9 kuutiometriä vuodessa, joka jakautuu seuraavasti: saunan kautta 1-2, keittiöstä yksi sekä loput painepesurin läpi nurmikolle. Kahden ensimmäisen kohteen jätevedet valutetaan pusikkoon kymmenien metrien päähän vesistöstä, eli enimmät ravinteet jämähtävät maaperään ennen järveen ehtimistään. Pieni kierros veneellä paljastaa, että rantaviivaa pitkin kulkien noin 10 km säteellä on ainakin kahdeksan viljelytilaa, joiden peltojen lannoitteet valuvat suoraan järveen nopeammin tai hitaammin: peltojen ja rantaviivan välissä ei ole merkittäviä suojavyöhykkeitä. Tapaus ei varmasti ole ainutlaatuinen, eikä mökkiläisen pakottaminen maksamaan tuhansia euroja jätevesilaitteista vaikuta järven rehevöitymiseen juuri mitenkään.

Jätevesiasetus ja puhdistamojen vaatiminen ei sinällään ole huono idea, mutta on kohtuutonta vaatia satunnaiselta kesämökkeilijältä jopa yli 10 000 euron kertainvestointia (plus huoltokustannukset) marginaalisen hyödyn saavuttamiseksi.

Paras keksimäni ilmaus näille kahdelle aloitteelle olisi ehdottomasti ”juosten kustu”, minkä lisäksi hehkulamppukielto ajettiin vaivihkaa läpi sen kummemmin kyselemättä: Suomi on vasta 15 vuoden ajan hyväksynyt idioottimaisimmatkin EU-direktiivit laput silmillä, vaikka määritelmänsä mukaan direktiivi on tarkoitukseltaan lähempänä ”ohjeistusta” kuin ”määräystä”.

PS. Suosittelen tutustumaan tähän linkkiin ja opettelemaan, miten yksinkertaisilla toimenpiteillä voit olla nykyisen poliittisen eliittiimme silmissä mallikansalainen.

Sähköä ilmassa

2010-08-19T19:15:00.003+03:00

Tänä kesänä myös kipua tuntemattomat hevimiehet saivat osansa luonnonvoimien voittamattomuudesta, kun ukkoskuuro voimakkaine syöksyvirtauksineen iski Sonisphere-festivaalin leirintäalueelle. Samoin keskustelu luonnonvoimien mahtavuuteen varautumisesta ikään kuin lähti käyntiin.

Sain nauttia supersolu-ukkosen sähköisestä tunnelmasta 28.6.2009, kun sellainen pyyhkäisi nätisti Pohjoisen Savolahden ylitse. Olin noihin aikoihin Lapinlahden kunnan alueella, jonne myrsky iski pahiten: tietoa supersolun luonteesta sekä kuvia tuhon mahtavuudesta voi katsoa esimerkiksi täältä. Aitiopaikalta seurattuna myrsky näytti mielenkiintoiselta, kun vettä pölähti maahan tunnin aikana lähes vuorokausiennätyksen verran. Samoin metsämaisemat Lapinlahden maaseututeiden varsilla muuttuivat samalla hyvin mielenkiintoisiksi.

Koska ukkonen ja myrskyt ovat kovin suosittuja puheenaiheita, sain päähäni idean kertoa sekä tarpeen mukaan oikaista vanhan kansan väittämiä ukonilman luonteesta.

Ensinnäkin tahdon esitellä väitteen, josta olen kuullut useamman kuin yhden kysymyksen: miksi ukkonen näyttää nousevan aina vastatuuleen, vaikka se olisikin niin järjenvastaista?

Punainen lanka on nimenomaan se, että maanpinnalta katsottuna ukkonen nimenomaan vain näyttää nousevan vastatuuleen. Tämä taas johtuu siitä, että ukkosen kehittyminen vaatii konvektiivisen systeemin. Kehittyvä ukkospilvi ikään kuin imee itseensä ilmaa maanpinnalta, joka luonnollisesti tapahtuu lyhintä tietä eli pystysuoraan ylöspäin. Tällöin paineen muuttumista tasaava ilmamassa syöksyy maanpinnan suuntaisesti pilven alapuolelle, jolloin tuuli todellakin näyttää olevan ”nousevaa” ukkosmyrskyä vastaan. Ukkospilvi ei siis nouse vastatuuleen, vaan luo siltä näyttävän tilanteen kehittyessään.

Seuraavaksi väite, jolla on älyytetty lapsia varmasti jo vuosikymmenten ajan: ukkosella on turvallista kulkea kumisaappaat jalassa. Psykologisesti tämä saattaa ollakin tehokasta, mutta fysikaalisesta näkökulmasta katsottuna kumisaappaiden käyttö ukkoselta suojautumiseen on aivan täyttä – no jotain. Tähän selitys löytyy sähköopin kirjasta, jossa taikasana on sähkökentän voimakkuus: jokainen materiaali kestää tietyn vahvuisen sähkökentän ennen niin kutsuttua läpilyöntiä, eli sähkön hyppäämistä eristävän materiaalin lävitse. Tätä ominaisuutta kutsutaan läpilyöntikestävyydeksi, ja se mitataan voltteina pituusyksikköä kohden.

Kumin läpilyöntikestävyys on noin 13 MV/m. Tämä siis tarkoittaa, että jo korkeajännitelinjoissa käytettävä jännite eli 150 kV voi lyödä senttimetrin vahvuisen kumikerroksen läpi. Ukkoselta suojautumista ajatellen tämä tarkoittaa, että kärvennyt saappaat jalassakin, mikäli muutut osaksi salamaniskun purkauskanavaa. Kumit ovat hyödyllisiä olla mukana aina, kun ilmassa on sähköä - muulta kuin ukkoselta suojautumista varten.

Nyt kun kumien hyödyttömyys salamaniskuilta suojautumisessa on perusteltu, seuraava virheellinen väittämä loogisesti onkin, mihin auton turvallisuus ukkosen aikana perustuu. Auto ja kaikki metallikuoriset ajoneuvot ovat toki turvallisimmat paikat, mihin ukkoselta voi suojautua. Tämän perusteluna usein kuultava tarina kumipyöristä on kuitenkin täysin väärä. Renkaiden materiaalilla ei ole mitään tekemistä turvallisuuden kanssa vaan kaikki perustuu tosiasiaan, että sähkövirta kulkee aina helpointa mahdollista tietä.

Istuessasi autossa olet ikään kuin metallisen suojakuoren sisällä: tämä metallikuori muodostaa niin kutsutun Faradayn häkin, joka pitää sähkövaraukset kuoren ulkopinnalla ja johtaa ne maadoitettuun paikkaan, jos se vain on mahdollista. Toisin sanoen, autoon iskevä salama kulkee maahan korin ulkoreunoja pitkin pääsemättä (sähkölaitteita lukuun ottamatta) lainkaan auton sisälle. Näin ollen juna on teoreettisesti vielä autoakin turvallisempi paikka ukkosella, koska sen metallipyörät johtavat sähkövirran nopeammin maahan. Käytännössä kuitenkin on aivan sama olla kummassa ajoneuvossa tahansa, koska auton kumipyörät eivät maineestaan huolimatta estä varausten siirtymistä maahan. Mikäli vain et koske ukkosella auton metalliosiin sisäpuolella, voi ympäriltäsi kulkea vaikka kahden miljoonan voltin sähköpurkaus.

Mikäli luet tätä, sinulla on viisi minuuttia aikaa tai et usko fysiikkaan, katso linkin takaa hetki TopGear-ohjelmaa. Videolla Richard Hammond istuu VW Golfin metallikorin suojaan salamalaboratoriossa, jossa autoa paukutellaan salamalla yli kymmenen sekunnin ajan.

Auton jälkeen turvallisinta on suojautua rakennuksiin, koska niiden vesi- ja sähköjärjestelmät ovat turvallisuussyistä maadoitettuja. Suojautuessa kannattaa tosin muistaa, että esimerkiksi savupiipun noki johtaa hieman sähköä: tämän vuoksi tulisijoihin, verkkoon kytkettyihin sähkölaitteisiin tai vesihanoihin ei kannata koskea. Salamaniskut sytyttävät tuleen useimmiten sähköttömiä ja vedettömiä rakennuksia, kuten heinälatoja; toki mikä tahansa rakennus voi syttyä tuleen, mikäli salama iskee tarpeeksi lähelle sytyttäen jotain tuleen tai rakennuksen sisällä oleva sähkölaite syttyy tuleen ylikuormituksen seurauksena. Tämän vuoksi onkin järkevää repiä pistotulpat pois ukkosen ajaksi – tulipaloriski pienenee, ja laitteet säilyvät ehjinä.

Sanotaan, ettei salama iske kahdesti samaan paikkaan; väärin. On täysin mahdollista, salama iskee useita kertoja tismalleen samaan paikkaan; tämä on tosin hyvin epätodennäköistä ainakin yhden ihmisiän aikana. Maasalamaa ajatellen maankamaran jokainen neliösenttimetri on mahdollinen iskun ”kohde”, ja maankamarassa niitä on aika monta kappaletta.

Leikkimielisesti tätä voi jokainen testata omalla vastuullaan ja välineillään esimerkiksi näin: ottakaa viisimetrinen hiilikuituvapa ja menkää paljain jaloin kalastamaan matalalla roikkuvan suurjännitelinjan alle. Lopputulosta ei liene liian vaikea arvata etukäteen, mutta lasahduksesta on edes teoreettinen mahdollisuus selvitä hengissä. Mikäli näin käy, voitte kätevästi kokeilla iskeekö valokaari toisenkin kerran samasta sähkölinjasta samaan hiilikuituvapaan.

Viimeisenä tahdon kertoa asian, josta fyysikolta kysytään usein - miksi salamaniskun sisältämää energiaa ei voida hyödyntää ihmiskunnan tarpeisiin?

Tässä periaate on sama, miksi auton moottori ei toimi nitroglyseriinillä: reaktiossa vapautuu aivan suunnaton määrä energiaa, mutta liian lyhyessä ajassa. Salamaniskussa energiaa siirtyy jopa yhden terawatin (triljoona wattia) teholla 30 mikrosekunnin (miljoonasosasekuntia) ajan, minkä vuoksi purkauskäytävää ympäröivä ilma lämpenee yli 10 000-asteiseksi. Tämä saa aikaan sekä välähdyksen että jyrähtävän äänen, mutta energian hyödyntämistä ajatellen juuri korkea huipputeho on huono asia: mikäli salamanisku johdettaisiin metallista johdinta pitkin muuntajaan, energiapiikki käräyttäisi sen välittömästi ja piuhakin kärähtäisi.

Aivan samoin tapahtuu siis polttomoottorissa, jos sitä käytetään (tai paremminkin yritetään käyttää) nitroglyseriinillä: kone räjähtää välittömästi, koska moottorin rakenteet eivät kestä nitroglyseriinin nopeasta palamisesta syntyvää huipputehoa. Toisin sanoen energiaa vapautuu paljon, mutta aivan liian lyhyessä ajassa. Mikäli taasen moottoria vahvistettaisiin kestämään nitroglyseriinin räjähdys, tulisi teräsrakenteista liian painavat: moottoria tuskin saataisiin järkevästi edes pyörimään.

Toinen salaman hyödyttömyyttä tukeva seikka on sama, joka varmasti ärsyttää monia tuulivoimaintoilijoita: suurta määrää sähköä ei voi varastoida mitenkään myöhempää käyttöä varten. Vaikka salaman energia saataisiinkin jollain tavalla siirrettyä sähköverkkoon, ei siitä olisi mitään iloa tuon 30 miljoonasosasekunnin ajan.

Näin tällä kertaa, koetan palailla pikimmiten.

Palkka-”tasa-arvoa”

2010-07-06T00:43:00.003+03:00

Suomen suurimpana uutispalveluna itseään pitävä Iltalehti otti oikein asiakseen julistaa 30.6 etusivullaan kulunutta mantraa, jonka mukaan uusimman tutkimuksen mukaan miehen euro on nykyisin naisen 81 senttiä.

Lausahdus sisältää äkkiä luettuna väitteen, että sukupuoli olisi jokin itseisarvoinen peruste maksaa pätevälle työntekijälle pienempää palkkaa. Lukemat saadaan varmasti suht helpolla tilastokikkailulla, esimerkiksi vertaamalla miesten ja naisten keskipalkkoja ottamatta huomioon eri sukupuolten jakautumista eri aloille. Tälläkö perusteella on sitten oikein väittää, että keskipalkkojen ero johtuu rakenteellisesta syrjinnästä tai muusta uudissanasta?

On tosiasia, että naiset hakevat keskimäärin enemmän sosiaali- ja terveysalalle, kun taas miehet teollisuuden aloille. Erot alojen palkkauksessa ovat kaikkien tiedossa: julkisen sektorin palkat (ja usein työn arvostuskin) ovat pienemmät kuin yksityisen.

Onko eri aloille hakeutuminen sitten epätasa-arvoa tai tätä rakenteellista syrjintää, mitä ikinä se onkaan? Tietääkseni kukaan ei pakota naisia opiskelemaan hoitajiksi ja miehiä insinööreiksi; tähän en laske tietenkään sukulaisten stereotypioihin nojaavaa ”meijjän poijjasta tulloo isona autoinsinööri” tai ”meijjän tyttö hakkee tietennii isona alalle, jossa sua auttoo ihmisijä” – puheita, koska ne eivät mielestäni ole mikään pakottava tekijä valita omaa alaansa.

Rautalangasta: sekä miehillä että naisilla on aivan yhtäläinen mahdollisuus kouluttautua valitsemalleen alalle, ja opiskellessaan he tekevät aivan samat tentit ja opinnäytteet alasta riippumatta. Kukaan tai mikään ei pakota naisia kouluttautumaan aloille, joissa palkat ovat olleet keskitasoa pienemmät jo viimeiset 30 vuotta.

Toisekseen, alussa esitetyn väitteen tarkastelu voi pitää sisällään tulkinnan, että naisvaltaiset alat olisivat huonommin palkattuja juuri siksi, että ne ovat naisvaltaisia aloja. Kaoottisesta syyn ja seurauksen sekoittelusta huolimatta tällaisenkin julistamisen voisi ajatella olevan täysin normaalia niin naistutkimuksen äänitorville kuin myös muille kausaliteetista täysin pihalla oleville. Eli yritän parhaani mukaan järjestellä tämän selkeästi:

1) Naisvaltaisten alojen palkkaus ei ole pienempää siksi, että naisten keskipalkka on miesten keskipalkkaa pienempi, vaan

2) Naisten keskipalkka on miesten vastaavaa pienempi siksi, että he opiskelevat miehiä useammin aloille, joilla merkittävin työllistäjä on julkinen sektori.

3) Ensimmäinen väite siis kääntää syyn ja seurauksen päälaelleen, eikä huomioi mahdollisen kolmannen tekijän mukanaoloa. [Cum hoc ergo propter hoc, lukekaa esimerkit]

Uutisen kuvateksti kuuluu näin:

Vuonna 2008 teollisuuden alalla työskentelevän naisen säännöllisen työajan keskiansio oli 2 724 euroa ja miehen 3 174 euroa kuukaudessa.

Eli eroa on 450 euroa kuukaudessa. Tämä johtuu pitkälti siitä, että lähestulkoon kaikki teollisuuden alan 50–60 –vuotiaista eli eläkeikää lähestyvistä työntekijöistä ovat miehiä. Heidän tulonsa ovat siten ikälisän johdosta suuremmat kuin nuoremmilla työtekijöillä, mikä on tietenkin aivan oikeudenmukaista. Tämä ei kuitenkaan kerro yhtään mitään nykytilanteesta, vaan ajasta, jolloin nämä nyt eläkeikää lähestyvät ovat siirtyneet työelämään: 1970- ja 80-luvuilla tilanne oli varmasti melko paljon erilainen, eli teollisuuden aloille tähtäävät koulutusohjelmat olivat huomattavasti nykyistä miesvaltaisempia. Näin myös 1950-luvun korkea syntyvyys tuo tähän oman osuutensa: teollisuuden alalla työskentelee huomattavasti enemmän pitkän työuran tehneitä miehiä kuin pitkän työuran tehneitä naisia, mikä luonnollisesti vaikuttaa huomattavasti alakohtaiseen keskiansiotasoon - nyt siis kyse ei todellakaan ole naisten sortamisesta tai muustakaan juonimisesta.

Saman ilmiön vaikutus näkyy myös Linnea Alhon väitteessä, jonka mukaan samalla alalla työskentelevät naiset sijoittuvat yrityksissä usein vähemmän palkattuihin ja arvostettuihin työtehtäviin kuin miehet. Kolmisenkymmentä vuotta sitten ”miesten” aloille kouluttautuneet miehet ovat varmasti ehtineet täyttää vastuullisimmat paikat useissa yrityksissä, mutta tämä jälleen on ikälisien ansiota eikä epätasa-arvon syytä: epäilen tämän jakauman tasoittuvan reippaasti, kun insinöörialoilta jää lähitulevaisuudessa eläkkeelle useita tuhansia nykyisin 50–60 –vuotiaita työntekijöitä.

Mikäli palkkauksen epätasa-arvoa (mikäli sitä edes on) tutkittaisiin muuten kuin ennalta tilatun nollatutkimuksen kautta, vertailisi se miesten ja naisten palkkoja eri tavalla. Mikäli niitä tarkasteltaisiin mielestäni oikealla tavalla, tulisi tarkasteluun valita aina samanlaista työtä edes suurin piirtein yhtä kauan tehneet työntekijät. Näin tietyt syrjintäsaarnaajien suosikit, kuten menneiden aikojen selkeä jako ”miesten” ja ”naisten” aloihin, eivät vaikuttaisi vertailuun niin merkittävästi kuin tässä.

Pohdintani lopuksi esitän oman kannustukseni tasa-arvon puolesta. Suomen yliopistoissa fysiikan koulutusohjelma lienee miesvaltaisuudessaan huippuluokkaa, ellei jopa kaikkein miesvaltaisin. Olisi enemmän kuin mukavaa, jos useammat naiset olisivat kiinnostuneita fysiikasta ja sukupuolijakauma siten tasoittuisi. Mitään rakenteellista syrjintää on turha pelätä, laskuharjoitukset ja tentit ovat varmasti aivan yhtä haastavia kaikille!

Lääkäreitä vastaanottokeskuksiin

2010-06-27T18:31:00.002+03:00

Sanomalehti Karjalainen sisälsi 14.6.2010 suuren, etusivun artikkelin turvapaikanhakijoiden terveydentilasta. Artikkeli pohjautui lehden toimituksen vastaanottokeskuksille lähettämään kyselyyn: kysely lähetettiin 17 keskukseen, joista 14:sta vastattiin.

Kyselyn tulosten mukaan keskuksissa asuvat turvapaikanhakijat kärsivät usein mielenterveysongelmista. Muista kuin psyykkisistä häiriöistä yleisimpinä mainittiin vatsavaivat, iho-ongelmat sekä yleisesti sanoen heikoista elinolosuhteista johtuvat sairaudet. Tämän lisäksi uutisen mukaan valtaosa vastaajista sanoi, että turvapaikanhakijoille on määrätty erilaisia psyyke-, masennus- ja unilääkkeitä.

Uutisessa haastateltiin Ilkka Piristä, joka on tehnyt väitöskirjatutkimuksensa turvapaikanhakijoiden terveydentilasta. Tutkimus on tehty nyt jo lakkautetussa Tampereen vastaanottokeskuksessa, ja aineiston perusteella 57 %:lla tutkimukseen osallistuneista turvapaikanhakijoista on kidutuskokemuksia ja 12 %:lla väkivaltakokemuksia. Tämä on Pirisen mukaan syy mielenterveyden ongelmien yleisyyteen, mikä on mielestäni looginen ja järkeenkäypä johtopäätös: psyykkisiä häiriöitä voi kehittyä myös sotatilaa lievemmistä ilmiöistä – jopa hyvinkin vähäpätöisiltä tuntuvat tapahtumat voivat aiheuttaa sellaisia.

Pirisen mukaan pitkäaikainen oleskelu vastaanottokeskuksessa ja sen aiheuttama epävarmuuden tunne pahentaa oireilua, mikä edelleen on järkeenkäypää ajattelua. Uutista lukiessani kysyin tässä kohtaa hiljaa itseltäni, mikä keskuksessa asumisen vaihtoehto sitten olisi? Palaan tähän myöhemmin, sillä mielestäni uutisen kiinnostavin asia on vielä esittelemättä.

Pirisen mukaan vastaanottokeskuksissa on liian vähän lääkäreitä, ja terveydenhuollon palvelujen saatavuus on muutenkin heikko. Varsinkin mielenterveysongelmien hoidossa vastaanottokeskusten tulisi hänen mukaansa hankkia palveluita ulkopuolelta. Tämä on kieltämättä varmasti totta, mutta tilanne on sama koko maassa: varsinkin pienissä kunnissa terveydenhuoltopalvelujen saatavuus on ainakin yhtä huonoa kuin Pirisen mukaan turvapaikanhakijoilla – jopa suuremmissa kunnissa tiettyjen terveydenhoitopalvelujen jonot ovat pitkiä kuin nälkävuodet. Mielestäni varsinainen pommi pudotetaankin suosituksella, että jokaiseen vastaanottokeskukseen tulisi saada oma lääkäri.

Kuten totesinkin, useissa kunnissa terveydenhuoltopalvelut tarjoavat vaivaan kuin vaivaan ensiavuksi muutaman kuukauden odottelua. Tämän vuoksi oman lääkärin palkkaaminen jokaiseen maamme vastaanottokeskukseen olisi paitsi taloudellinen, myös pahanlaatuinen periaatteellinen ongelma: perustan ajatukseni perustuslakiin, jonka mukaan Suomen valtion ensisijaisen tarkoituksen sanotaan olevan ajaa kansalaistensa etuja ja edistää heidän hyvinvointiaan. Lisäksi tällainen suositus on sellainen, että sille löytyy varmasti puolestapuhujia yltiösuvaitsevaisten riveistä. Tämän vuoksi päätin laskelmoida, miksi yksi oma lääkäri per vastaanottokeskus olisi reipasta syrjintää suomalaisia kohtaan.

Lähden liikkeelle oletuksesta, että jokaisessa vastaanottokeskuksessa on yksi oma lääkäri (toki voisi olla useampiakin, jos punavihreitä unia on uskominen), ja tämän hoidettavana on täsmälleen vastaanottokeskuksen paikkojen verran potilaita. Mikäli kaikki paikat eivät ole täyttyneet, tilanne menee kantaväestön näkökulmasta katsottuna oletettua huonompaan suuntaan.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli viime vuonna yksi lääkäri 274:ää asukasta kohden. Tämä on koko maan keskiarvo, eli alueellinen vaihtelu on varmasti huomattavaa. Tämän päättely ei vaadi tohtorintutkintoa kvanttimekaniikasta, vaan uutisissa on jo kauan puhuttu lääkäripalvelujen olevan heikolla tolalla Lapissa, Pohjois-Karjalassa sekä Savon pienemmissä kunnissa. Teen tämän pohjalta varovaisen lisäoletuksen, että lääkäripulasta pahiten kärsivissä kunnissa asukkaita/lääkäri – suhde on 500 asukasta lääkäriä kohden; oletus menee varmuudella alakanttiin, mutta havainnollistaa ilmiötä tehokkaasti.

Tällä hetkellä Suomessa on toiminnassa 24 turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskusta (pl. tilapäiset), joiden yhteenlaskettu paikkaluku on 4466. Mikäli jokaiseen keskukseen palkattaisiin oma lääkäri Pirisen suosituksen mukaisesti, olisi niissä keskimäärin 187 asukasta lääkäriä kohden. Tämä siten tarkoittaisi, että turvapaikanhakijoilla lääkärin vastaanotolle pääsy olisi keskimäärin noin 1,5 kertaa helpompaa kuin kantaväestöllä. Oletukseni mukaan palvelujen saatavuus olisi liki kolme kertaa parempi kuin lääkäripulasta kärsivissä kunnissa.

Paras tilanne olisi Siuntion vastaanottokeskuksessa, jossa olisi oma lääkäri hoitamassa enintään 20:ä asiakastaan. Paljon huonommin ei menisi Metsälässäkään, 46 asukasta lääkäriä kohden. Asukkaita/lääkäri – suhde olisi maan keskiarvoa huonompi vain neljässä vastaanottokeskuksessa, Turussakin likimain yhtä suuri (280 as/lääkäri). Yhdessäkään keskuksessa tilanne ei olisi pahempi, kuin mitä se on oletuksessani lääkäripulasta kärsivissä kunnissa.

Jussi Halla-aho vitsailee usein ”vihapuheesta”, joka tuntuu olevan suvaitsevaiston kehittämä yleisnimike kaikelle toiseuden palvonnasta poikkeavalle. Olkoon sitten puolestani vihapuhetta, rasismia, toiseudenpelkoa tai ihan mitä tahansa, pidän Pirisen suositusta vähintään ongelmallisena. Suomessa ei tällä hetkellä ole omaa lääkäriä edes joka kunnassa, joten suosituksen mukaisten lääkäripalvelujen järjestäminen vastaanottokeskuksiin olisi valtiolta lähinnä keskisormen näyttämistä omille kansalaisilleen. Odotan sitä päivää, jolloin joku suosittaisi vastaavanlaisia lääkäripalveluja vaikkapa inarilaisille; eihän sitä vaan pysty, kun ei ole rahaa…

Palatakseni pitkän keskuksessa asumisen ahdistavuuteen, aloin pohtia ”ahdistavuuden” suhteellisuutta. Mikäli tulijat ovat oikeasti lähtöisin sodan ja kurjuuden keskeltä, eikö jo vastaanottokeskuksessa asumisen pitäisi olla jo valtava helpotus? Siellä kun ei tarvitse odotella ilmahälytyksiä ja pelätä pommien satavan niskaan koska vain; sotilasjoukot eivät kävele kaduilla ampuen ja raiskaten mielivaltaisesti siviilejä; sähköt toimivat ja puhdasta vettä tulee kraanasta; ruokaa tulee lautaselle joka päivä; ja niin edelleen. Omalle kohdalle ajateltuna olisi aivan sama minne sodan keskeltä päätyisi, kunhan vain olisi rauhallista ja turvallista. Eipä kait siinä ihan heti ensimmäiseksi tulisi mieleen käydä kinuamaan omaa televisiota, säännöllistä kyyditystä lähimpään kaupunkiin ja muikkupottua päivälliseksi.

Pedagogiikkaa

2010-05-23T17:21:00.005+03:00

Luin Iltalehden paperiversion, jossa nimimerkki ”Opettaja” nosti lyhyessä mielipidekirjoituksessaan esille tärkeän seikan: opettajan ja oppilaan oikeudet. Nimimerkin mukaan oppilaan oikeuksista on puhuttu liikaa unohtaen se, että oikeuksien mukana seuraa myös vastuu.

Epäilemättä taustalla on uutinen, jonka mukaan oululainen opettaja on saanut 310 euron sakot ja joutunut maksamaan oppilaalle 800 euroa haukuttuaan tätä kusipääksi. Uutisen mukaan opettaja on kutsunut oppilasta useilla muillakin, ei niin mairittelevilla nimillä.

Ensimmäiseksi sanon, ettei oppilaan (eikä kenenkään) toistuva haukkuminen ole soveliasta. Opetusalaan pintaraapaisun saaneena uskalla todeta, ettei opettajan tehtävä ole haukkua oppilaitaan armeijan ”skappareiden” malliin aina joka toinen minuutti, mutta kolikolla on aina kaksi puolta. Asiat on pyrittävä hoitamaan sivistyneesti ja asiallista kieltä käyttäen - aina kun se on mahdollista.

Nimimerkki ”Opettaja” on täysin oikeassa, että keskustelu oppilaan oikeuksista muistuttaa keskustelua sukupuolten välisestä tasa-arvosta: keskustelu on nimittäin hyvin yksisilmäistä. Tasa-arvokeskustelussakin naisen oikeuksista puhutaan ja puhutaan, mutta oikeuksien mukanaan tuomista velvollisuuksista muistuttelevat leimataan herkästi sovinisteiksi, vaimonhakkaajiksi ja niin edelleen.

Mitäpä opettajat joutuvatkaan kuuntelemaan oppilailtaan? Jotkut saavat kuulla olevansa kusipäitä, jotkut mulkkuja, paskiaisia, kyrpiä ja sen semmoisia. Ilmaisultaan nämä ylimääräiset virkanimikkeet eivät kovinkaan usein jää silkkihansikkaan varjoon, vaan niitä viljellään suorastikin jopa oppitunneilla. Omista peruskouluajoistani on sen verran vähän aikaa, että muistan opettajilla olleen kovin paljon erilaisia lisänimiä. Ja nämä lisänimet eivät todellakaan olleet Mozartin sinfoniaa kuulijansa korville.

Olen koettanut ymmärtää yhteiskunnan rakennetta sen verran, että jokaisessa ikäluokassa on vähintään pieni osa edellisen kappaleen nimikkeiden alle kuuluvia yksilöitä. Oppilaan oikeuksiin kuuluu siis myös oikeus olla ”kusipää” ja terrorisoida muiden oppimista ilman, että auktoriteetti eli opettaja puuttuu asiaan. Tällä en tietenkään tarkoita suoraan nälvimistä, mutta tietyissä tilanteissa tehokkain kurinpalautus on jopa hieman ruma sananparsi. Otan esimerkiksi tilanteen omilta peruskouluajoiltani, kun muutama oppilas ryntää luokkaan 10 min tunnin alkamiseen jälkeen koputtamatta ja meluten. Aineenopettajan sijaisen kommentit olivat:

”Jaaha, ja siinä vaan rynnistetään paikalle oveen koputtamatta kuin sonnilauma! Saatanan kaurahatut, opetelkaa kello ja hyvät tavat.”

Vaikka joku saattaisikin järkyttyä kielenkäytöstä, tälle jutulle naurettiin koulussamme ja pitkään. Mitään oikeusjuttua siitä ei tullut, kuten ei olisi tarvinnutkaan: palaute oli sopivan lyhyttä ja ytimekästä, ja ennen kaikkea se meni perille. Noin tiskin toiselta puolelta muistan kertoa, että kyseinen sijainen värikkäine ilmaisuineen oli koko koulun arvostetuimpia opettajia.

Tuo oli kai vanhaa hyvää aikaa, jolloin opettajalla oli vielä oikeus sanoa tarvittaessa pahastikin oppilaalleen. Tuolloin opettajan omaan harkintaan luotettiin vielä sen verran, että hänen katsottiin olevan sovelias antamaan terävääkin palautetta suoraan. Nykyisin termi ”oppilaan oikeudet” on ajanut tämän edelle, eli opettajille luodaan listaa asioista joita ei saa sanoa. En tässä tarkoita edelleenkään suoranaista haukkumista, mutta välillä tavoite tuntuu olevan kaikenlaisen ikävästi sanomisen kieltäminen. Tämä tarkoittaa sitä, että säännöt luovat opettajista ”nössöjä”, kuten omina peruskouluaikoinani sanottiin: hankalan oppilaan kanssa ei ole muuta mahdollisuutta, kuin itkeä siivouskopissa välitunnilla ja viedä asia eteenpäin taholle, josta kukaan ei tiedä mitään.

Oppilaalla on ”oikeus” kutsua opettajaa miksi ikinä keksiikään, mutta opettaja joutuu pistävästä takaisinmaksusta leivättömän pöydän ääreen – minkä lisäksi iltapäivälehdet revittelevät tuomiota, joka on saatu aikaan tulkitsemalla yksisilmäisten kirjoittamia sääntöjä. Newtonin kolmannen lain mukaisesti voima aiheuttaa kohdistajaansa samansuuruisen vastavoiman, ja nyt kyse on enemmän iskunvaimennuksesta: totta kai keskenkasvuisten huonoa käytöstä tulee ymmärtää johonkin asti, mutta tarpeeksi kova ”isku” väistämättä rikkoo vaimennuksen ja vastavoima kovenee.

Nyt aion esittää joitain kohtia, jotka ovat hieman tohtori House -tyylisiä kommentteja huonosti käyttäytyville teini-ikäisille – kertokaa toki kommenttilaatikkoon, ovatko nämä hyviä vai huonoja pedagogisia menetelmiä:

1. Käytävässä meluavalle oppilasporukalle: ”- Onko tämä nykyään apinatarha? – Ei? - No miksi täältä kuuluu samanlainen mökä kuin sellaisesta?” tai ”Miksi te sitten mölyätte kuin apinat?”

2. Luokan kovimmalle tyypille, joka pilaa kaikkien oppimisen show’llaan: ”Onko sinulla AD/HD tai jotain muuta lääketieteellistä syytä tuolle typerälle käytökselle? Jos on niin tuo minulle lääkärintodistus; jos ei, niin lopeta välittömästi.”

3. Kutsua toisen kohdan tyyppiä ”Elvikseksi” tai vastaavaksi.

4. Raamatusta lainattu lausahdus luokan kukkoilijan hiljentämiseksi oikein mehukkaan sananparren jälkeen: ”Tiesittekö, että tyhmäkin voi käydä viisaasta, kunnes avaa suunsa ja siten tuo tyhmyytensä julki?” Olisi aika mehukas juuri uskontotunnilla…

Kännissä olet ääliö

2010-04-29T13:41:00.003+03:00

Jonkin aikaa sitten YLE:n Teema-kanava esitti dokumentin suomalaisen alkoholipolitiikan ajanjaksosta, jota itse pidän (päihde-)poliittisen historiamme häpeäpilkkuna ja niin kutsutun kukkahattupolitiikan malliesimerkkinä. Ajanjaksolla siis tarkoitan vuosina 1919–32 voimassa ollutta alkoholijuomien kieltolakia, jonka taustalla on hyvin naiivi ajatus Suomen kansan raitistumisesta perinteisellä vasemmistotavalla, eli asettamalla uusia kieltoja ja rajoituksia; viinaahan kansakuntamme on varmasti osannut juoda jo ainakin 500 vuotta ennen ensimmäistäkään alkoholilakia.

Ei liene perusteetonta spekuloida, ettei Suomessa ole koskaan juotu yhtä paljon viinaa, kuin mitä noina vuosina juotiin. Mielestäni kieltolaki on edesauttanut vielä nykyään vallitsevaa, sangen valitettavaa humalahakuista juomakulttuuria. Suomalaisethan eivät tutkitusti kuluta eniten alkoholia per capita per vuosi, mutta kulutus on reippaasti kertaluonteista. Näen tähän vaikuttaneiksi tekijöiksi ensin kieltolain, ja sitten 1960-luvulla tapahtuneen keskioluen demonisoinnin seurauksina syntyneen ilmapiirin. Suomessahan ”ottamista” on ainakin koko omana elinaikanani pidetty tekemisenä, joka on tehtävä pikkuisen nurkan takana ja asiasta kummemmin huutelematta. Samoin ”kun nyt kerran otetaan, niin otetaan sitten kunnolla” – periaate elää ja voi hyvin, olipa kieltolain aikanaan vaatima salajuopottelu kuinka tarpeetonta tahansa.

Kuten asiaa sivusinkin, 1900-luvulla harjoitettu holhouspolitiikka on tehokkaasti ehkäissyt tolkullisten juomatapojen kehittymistä. Valtio esiintyy kansalleen mielellään teini-ikäisen lapsen huolehtivana äitinä, joka pyrkii kieltämään juomisen auktoriteettinsa kautta. Mihinkään kieltolakiin ei toivottavasti koskaan palata, mutta esimerkiksi ravintoloiden aukioloaikojen kanssa näpertely on mielestäni lähinnä toivotonta hyysäämistä. Samoin ”keppanan” siirtäminen Alkon tiskin taakse olisi mielestäni täysin hyödytöntä, koska se vain pidentäisi kyseisten myymälöiden jonoja vaikuttamatta juurikaan mitään kulutukseen. Itse asiassa kulutus saattaisi jopa nousta, koska jonottajat varmasti ostaisivat isomman kuorman jonotusta kohden.

Itse asiaan: parisen vuotta sitten panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto otti askeleen kohti järkevämpää valistusta ja aloitti Kännissä olet ääliö – kampanjan. Kun kuulin asiasta ensimmäistä kertaa, ajattelin sen (tekijöistä huolimatta) olevan perinteinen holhous-, saarnaus-, ja pelottelukampanja. Itse asiassa huomasin olleeni väärässä, sillä ainakaan omat silmäni eivät huomanneet sivustolla mitään maailmanlopun raittiussaarnaa – ripittämisen sijaan paino oli saada ihminen ajattelemaan itse, onko örveltäminen mielekästä.

Mielikuvaani kiillotti entisestään kohu opetusvideosta, jossa itsensä sammumiseen juonut nainen harrastaa ilmeisen tahtomattaan seksiä parin baarista löytyneen puolitutun puolitutun kanssa. Hetihän siinä käytiin jankuttamaan vanhaa jargonia, miten raiskaus on kamalaa ja hirveää eikä siitä saisi puhua noin. Vaikka asiasta mölyäjät heikensivätkin uskoani naissukupuolen kykyyn ymmärtää syy-seuraussuhteista, oli video tarpeellinen demonstraatio ääliökännäämisen vaarallisista seuraamuksista. Vertauksena tapaukseen: jos ajat turvavyö auki risteyksessä kärkikolmion takaa tulevan kylkeen, lennät tuulilasin läpi ja kuolet siihen, on syy edelleenkin rikkomuksen tekijän – turvavyön käyttämättä jättäminen sen sijaan oli oma päätöksesi, joka todennäköisesti edesauttoi pahimman tapahtumista. Samoin raiskaus on aina vakava rikos, johon raiskaaja on syyllinen – videolla esitetty toiminta tosin edesauttaa sen tapahtumista. Menivätpä syyllisyyskysymykset miten päin tahansa, ei terveen järjen käyttö ole kiellettyä sen enempää liikenteessä kuin illanvieton jatkoillakaan.

Videot sisältävät muutakin käyttäytymistä, joille tietynsuuruinen humalatila altistaa tuntuvasti: nujakointia, kadulle kuseskelua, omaisuuden rikkomista ja turvallaan ryönäämistä. Tietysti autolla ajaminen on mukana, mikä on tärkeintä: mielestäni rattijuopumus on typerin asia, mihin ihminen voi alkoholia käytettyään syyllistyä. Olen pohtinut rattijuoppojen olemista ja heidän ansaitsemaansa arvostusta tässä blogissa jo aiemminkin. Paras kampanja olisikin esitellä rattijuoppojen romuttamia autoja, sisältäen luvut turhaan kuolleista.

Nyt, kun uutiset kertovat kampanjan jatkuvan tahdon heittää pari vinkkiä, jotka sopivat otsikon alle.

Kantani rattijuopumukseen lienee tullut selväksi, mutta tahtoisin laajentaa uuteen kampanjaan pienen lisäyksen: on vähintäänkin typerää käyttää mitään polttomoottorikäyttöistä laitetta humalassa. Tämä sisältää autojen ja moottoripyörien lisäksi myös traktorit, moottoriveneet, tietyt puutarhakoneet ja erityisesti moottorisahat. Laitamyötäinen veneajelu päättyy valitettavan usein ylipitkään uintimatkaan vaatteet päällä. Uskoakseni maataloustraktorin tai muun työkoneen käyttämistä kilisevien eväiden voimalla pidetään vähemmän riskialttiina kuin autoilua, koska näitä koneita käytetään usein suljetulla alueella. Kiinnijäämisriski poliisin toimesta on siten olematon.

Tämä ei siis tarkoita sitä, että kyseinen toiminta olisi missään nimessä järkevämpää kuin autolla ajaminen. Alkoholin käyttö lisää turvallisuusriskiä myös vapaa-ajan urakoissa, kuten metsätöissä: esimerkkihenkilö voisikin olla tyyppi, joka promilleissaan sahaa kätensä poikki moottorisahalla. Lievempänä voisi tietysti olla esimerkki mökin pihaistutusten tuhoamisesta ”parin” jälkeen suoritetulla traktoriajelulla: vaikka välitöntä hengenvaaraa ei olisikaan, voi piha näyttää todella ikävältä seuraavana aamuna. Samainen tyhmyys saattaa käydä lompakon päälle tuntuvastikin…

Toinen ideani ei välttämättä kelpaa videoksi, mutta asiasta voisi järjestää vaikkapa kirjoituskilpailun. Otsikon alle sopii oikein hyvin sellainen ilmiö, että Alkosta ostettuun pulloon on viinan sijasta sattunutkin kaikkitietävää valistajaseerumia ja besserwisser-uutetta. Tällainen tapaus aiheuttaa yleensä aivan toivottoman väittelyn, kun viinan sumentama logiikka alkaa keksiä omia tarinoitaan ja valistaa kanssaihmisiä niiden avulla, usein täysin päivänselvien asioiden totuusarvoja uhmaten.

Toinen vaihtoehto on, että tällaisia juomia nauttinut ylentää itsensä piällysmieheksi talkoissa tai muissa ryhmätöissä, ja pomollehan ei vastaan käy sanominen. Tästä ei aiheudu yleensä hengenvaaraa, mutta tarpeeksi monen projektin jälkeen kaverit alkavat kadota, talkoohommat jäävät vähemmälle ja yleisestikin sosiaaliset suhteet kärsivät. Tietty satunnaisena sivuvaikutuksena voi olla mustia silmiä ja nenäverenvuotoa, jos valistus on kohdistettu väärälle henkilölle tai on luonteeltaan poikkeuksellisen röyhkeää.

Kampanjan aikaisemmista ideoista poiketen nämä kaksi ideaa eivät liity yöelämään ja bailaamiseen, mutta örveltäminen kuvaamissani tilanteissa on vähintään yhtä noloa ja vaarallista. Vastuutonta juomista kun voi harrastaa muuallakin kuin viikonloppuisin kaupungilla.

Turvetta ja timantteja

2010-04-12T19:34:00.003+03:00

Tähän asti kaksi uusinta kirjoituskokoelmani tuotetta ovat olleet ympäristöasioihin liittyviä. Ensimmäisessä osassa mainostin fysiikan sovellusten pelastavan remontoijan lompakon, kun käyttöön otetaan lämpökamera ja talo kuvataan sillä pakkaspäivänä: kyseinen laite paljastaa lämpöeristyksen vuodot auttamatta, kuten saimme hieman jälkeenpäin todeta. Olen erittäin hyvilläni, koska ajatukseni on saanut ainakin yhden ihmisen suunnittelemaan taloremontin uudesta, rahaa säästävästä näkökulmasta.

Toisen osan aikoihin jämäkät pakkaset olivat vielä voimissaan, joten jatkoin ympäristöaihettani pohtimalla, miten autoilija voi sekä säästää talven aikana huomattavasti euroja ja ilmakehää, että pidentää kulkuneuvonsa tekniikan käyttöikää. Mukavuus totta kai tulee hyvin heti näiden jälkeen, ja mikäs sen parempaa.

Nyt pakkaset ovat kadonneet ja kirjoitusintoni on ollut hieman alamaissa hetkisen ajan. Tämä johtuu siitä, että kirjoittaminen on loppujaan henkisesti vaativaa. Nykyajan informaatiotulva on aivan mahdoton, ja siksi uutisista ei saa millään yhtenäistä kuvaa edes kotimaansa asioista. Eri uutisten yhdistäminen mielessään edes jonkinlaisen (keskiarvoisen) todellisuuden kuvan saavuttamiseksi on yllättävän vaativaa. Siksi olen vähän aikaa tyytynyt olemaan kommentoimatta asioita; jatkan aloittamallani ympäristöasioiden linjalla.

Ensimmäisenä tahdon ilmaista alani opettaman asian, jonka myöntäminen on monelle käsittämättömän vaikeaa. Se on erittäin vaikeaa, ellei jopa mahdotonta monelle ympäristöasioistakin kiinnostuneelle poliitikolle.

Maailmassa ei ole olemassa yksiselitteisen hyvää ja kaikenkattavaa tapaa tuottaa energiaa. On vain huonoja tapoja, ja energiapolitiikkaa pohdittaessa on valittava kulloinkin vähiten huonoimmat vaihtoehdot.

Televisiossa on pyörinyt kuukauden verran ”2 prosenttia” –mainoskampanja, joka kertoo turpeen käytöstä energiantuotannossa. Tällä hetkellä soistamme on turve-energian tuotantoon käytetty vain noin yksi prosentti – tarkalleen ottaen luku oli 0,7 %, kun sen viimeksi tarkistin. Turve on ollut ydinvoiman jälkeen kiistellyin energiamuoto EU:n päästötavoitteita sorvattaessa, joten ajattelin esittää sekä puhdasta faktaa että oman mielipiteeni turpeen käytöstä suomalaisessa energiantuotannossa.

Ensimmäinen puhdas fakta on, että EU:n päästöpolitiikassa turvevoima on todella heikoilla jäillä. EU luokittelee turpeen fossiiliseksi polttoaineeksi, ja päästöluokituksissa sillä on suurempi päästökerroin kuin kivihiilellä, koska painoyksikköä kohden turve sisältää huomattavan paljon hiiltä. Hiili luonnollisesti vapautuu ilmakehään hiilidioksidina, mikäli palamisolosuhteet ovat optimaaliset: tämä siis tarkoittaa, että kilo turvetta päästää enemmän hiilidioksidia kuin esimerkiksi kilo kivihiiltä tai polttoöljyä. Fakta on faktaa, mutta onko asia niin yksioikoinen?

Fossiilisuudesta käydään kovaa keskustelua, koska turpeen uusiutumissykli on 3000-5000 vuotta. Tämä on toki reippaasti enemmän verrattuna biomassan eli esimerkiksi hakkeen uusiutumissykliin, joka on talousmetsissä noin 40 vuotta. Vastapainona aidosti fossiilisten polttoaineiden, kuten öljyn ja kivihiilen uusiutumissyklit ovat sadoista tuhansista vuosista kymmeniin miljooniin, eivätkä ne uusiudu maapallon nykyisessä tilassa lainkaan. Turvetta kuitenkin syntyy jatkuvasti.

Maailmassa on tällä hetkellä vain noin viisi maata, jossa turve-energiaa käytetään laajalti: Suomi, Ruotsi, Viro, Latvia ja Liettua. Siitäkin huolimatta, että kaikki kuuluvat Euroopan unioniin, on niiden yhteenlaskettu väestömäärä mitättömän pieni: 21,6 miljoonaa, joka on noin neljäsosa yksistään Saksan väkiluvusta (ja kolmannes Ranskan vastaavasta). Eniten kokemusta turpeen käytöstä on siis pienillä valtioilla, joiden valta EU:ssa on lähes mitätön. Tämä johtaa väistämättä tilanteeseen, jossa suuret jyräävät pienet ja siten päättävät luokittelusta ja käytöstä.

Päästöluokituksessa turve on pahempi kuin kivihiili juuri korkean hiilipitoisuuden vuoksi, ja tämä on faktaa. Tämän faktan olen huomannut tulevan esille likimain jokaisessa nettikeskustelussa, joka käsittelee turpeen polttoa. Yli satakertaisen uusiutumisnopeuden vuoksi asiaa voisi tosin verrata esimerkiksi bensiinin ja dieselin päästöihin seuraavasti: yksi kilo bensiiniä tuottaa palaessaan 2350 g hiilidioksidia ja kilo dieseliä 2660 g. Tästä huolimatta pidän dieselautoja vähemmän haitallisina ympäristölle, vaikka pelkästään näitä lukuja tuijottamalla sille ei olisi perustetta. Bensiiniautoon verrattaessa nykyaikaisen, vastaavan kokoisen ja tehoisen dieselauton keskikulutus kun on 1-3 litraa vähäisempi sadalle kilometrille, joten kokonaishaitta on pienempi suuremmasta hetkittäisestä päästöstä huolimatta. Ajattelisin siis turpeen ja esimerkiksi kivihiilen välistä suhdetta samoin siten, että vaikka turve aiheuttaakin poltettaessa suuremmat päästöt on kokonaishaitta huomattavasti lyhytaikaisempi. Turpeen sisältämä hiili sitoutuu takaisin 3000-5000 vuodessa, kivihiilen ei käytännössä koskaan.

Suomessa turvekapasiteetista on käytössä alle yksi prosentti eli sadasosa, eli raaka-ainetta piisaa omassa maassa. Tosin mitä ilmaan pöllyävälle hiilidioksidille pitäisi tehdä?

Tällä hetkellä Suomessa turvetta sitoutuu enemmän kuin mitä poltetaan, eli turve-energian kansallinen kokonaisvaikutus ilmakehän hiilidioksidipitoisuuteen on negatiivinen. Kerrostuvan turpeen vuosittaisen määrän voi tarkastaa halutessaan Geologian tutkimuskeskukselta, mistä voi laskea paljonko hiiltä soihimme sitoutuu joka tapauksessa; poltetun turpeen määrää voi laskeskella vaikkapa Tilastokeskuksen keräämien tietojen pohjalta. Tässä lienee syytä palata edellisen kappaleen bensa-diesel – esimerkkiin: vaikka toinen tuottaakin enemmän päästöjä poltettua painoyksikköä kohti, päästön viipymäaika ilmakehässä on lyhempi.

Edellisen kappaleen perusteella siis turve-energian käyttöä olisi edullista lisätä, mikäli sillä voitaisiin vähentää kivihiilen, öljyn ja muiden ”täysin” fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Niiden sisältämä hiili kun ei palaa lähtöpaikkaansa käytännössä koskaan ilman teknisiä keinoja (geoengineering), mutta turpeen hiilisisältö edes joskus. Korkea hiilisisältö tekee turpeesta huonon energiaratkaisun, mutta asian tilan alistaminen alussa esittämälleni väitteelle tekee siitä paremman kuin muut fossiiliset: tässä toki järkevä ajattelu on ehdottoman välttämätöntä, eli käyttöä ei missään nimessä pidä lisätä siten, että se kääntäisi kokonaisvaikutuksen positiiviseksi.

Hiilidioksidipäästöjä ajatelleen parasta tietenkin olisi korvata polttolaitokset ydinvoimaloilla, koska ne ovat polttoainekiloa kohden erittäin tehokkaita eikä prosessi tuota hiilidioksidia. Toki elinkaaritarkastelussa sekä uraanin tuotanto että soiden valjastaminen energiapelloiksi aiheuttavat huonoja ympäristövaikutuksia, mutta biomassaintoilijoille lienee pakko muistuttaa: eivät ne puutkaan kävele yksinään pois metsästä, pilko itseään ja heittäydy voimalan kattilaan pyhän hengen voimin. Pidän silti biomassan käyttöä hyvänä energiamuotona, mutta elinkaaritarkastelussa sitäkään ei voi pitää aivan täydellisesti hiilidioksidineutraalina tapana tuottaa energiaa.

Nyt, hieman ennen kuin saan komppaniallisen Vihreiden jäseniä ja muita ”aitoja” ympäristöihmisiä kotiovelleni, tahtoisin muistuttaa ajatukseni alkuperäisestä tarkoituksesta. Se ei siis ole lobata turvetta eikä mitään muutakaan energiamuotoa, vaan lukekaa lihavoidulla kirjoittamani hieman ylempää. Energiaa on joka tapauksessa tuotettava, mielellään vähiten huonoimman ratkaisun kautta.

Fysikaalinen ekovihje, osa 2

2010-02-09T15:23:00.006+02:00

Edellinen kertomukseni kertoi hienosta fysiikan sovelluksesta eli lämpökamerasta, ja miten sen avulla voidaan määrittää talon kuin talon lämmöneristyksen kunto, sekä välttää turhaa remontointia. Nyt sitten kävikin niin, että Turusen Pasi innostui asiasta ja tilasi talolleen lämpökuvauksen. Kuvauksessa kävikin juuri kuten ounastelin noin 1,5 viikkoa sitten, ja selkeimmät tulokset ovat nähtävissä hänen blogissaan. Tulokset eivät siis poikkea esittelemistäni kuvauksen vaikutuksista, ja olen Pasin kanssa samaa mieltä: kuvauksen hinta, 200-300e, on murto-osa mahdollisen turhan remontoinnin kuluttamasta rahasta.

On erittäin hyvä, että tekniikan tehokkuus on tuttavapiirissä nyt todettu kokeellisesti, ja tulokset ovat hyviä. Silti täytyy ihmetellä, miksi kuvauksia suorittavat yritykset eivät pidä enemmän ääntä palvelustaan? Toistan mielipiteeni: kuvauspalvelusta tulisi varmasti suosittu, mikäli tekniikasta kerrottaisiin ymmärrettävällä tavalla. Se ei ole sci-fia.

Kuulin männä viikolla myös, että mikäli asut Kuopion alueella ja tahdot teetättää lämpökuvauksen kodillesi, ainakin Savonia-ammattikorkeakoulun tekniikan osasto suorittaa sellaisia. Tekulla hinta on kaupallisia yrityksiä edullisempi, koska oppilaitokset eivät lain mukaan saa tehdä voittoa toiminnallaan. Kaupallisen yrityksen kuvaus tosin järjestyy vaikka seuraavaksi päiväksi, ja tekijä on varmasti ammattilainen, mutta hinta on vastaavasti korkeampi. Toisaalta täytyy muistaa, ettei tässä maailmassa mikään ole ainakaan ilmaista.

Toinen ympäristölle ja omalle lompakolle edullinen ajatukseni on suunnattu autoilijoille, ja se liittyy enemmälti tekniikkaan. Autoiluahan pidetään ympäristön tarpeettomana kuormittajana, mitä se tietyissä tilanteissa onkin. Silti asumme maailmanlaajuisesti harvimpien väestötiheyksien maassa, joten kaikenkattavaa joukkoliikennettä on yhdellä sanalla sanoen mahdotonta järjestää kannattavaksi. Suuressa osassa maata on siis pakko liikkua omalla autolla. Tätä pohtiessani päätin näin savolaisittain räknätä, miten auton aiheuttamaa ympäristökuormitusta voisi yksinkertaisin toimin pienentää; toki samalla säästää selvää rahaa ja kone kestää pidempään ehjänä.

Käytän tästä eteenpäin sanaa keskivertoautoilija, jonka määrittelen vuodessa 20 000 km ajavana autoilijana. Esilämmitystä käsittelevän osion esimerkkinä on yleisellä 600 W lohkolämmittimellä varustettu auto; sisätilanlämmittimien tehot vaihtelevat välillä 700–2100 W, joten sellaista käytettäessä sähkönkulutuksen ja kustannuksien laskeminen onnistuu kertomalla esimerkkien luvut 2,2–4,5:llä, riippuen sisälämmittimen tehosta. Yleisimmin henkilöautojen sisätilanlämmittimet ovat teholtaan 700–1500 W. Bensiinin litrahintana on käytetty 1,35€ ja dieselin 1,05€ eli lukuja, jotka kirjoitushetkellä helottavat Kuopion asemien tolpissa.

Aloittaakseni yksinkertaisesti, tärkeintä on pitää auto kunnossa. Moottori on jo autotehtaalla suunniteltu toimimaan mahdollisimman optimaalisesti käyttötarkoituksessaan, joten kaikki sen toimintaa haittaavat tekijät vaikuttavat mainitsemiini seikkoihin. Esimerkiksi tukossa pihisevä ilmanpuhdistin estää riittävän paloilman saamisen, mikä aiheuttaa polttoaineen vain osittaista palamista ja siten lisää päästöjä. Samoin moottoriin joudutaan syöttämään enemmän polttoainetta (läheskään) vastaavan tehon saamiseksi, joten tukkoinen ilmansuodatin lisää myös polttoaineen kulutusta. Toinen esimerkki voisivat olla bensiiniauton sytytystulpat: viimeisiään vetelevät tulpat eivät sytytä polttoainetta kunnolla, joten vaikutus on aivan täysin sama kuin tukkeutuneella ilmansuodattimella. Tällaisen huollon suorittamatta jättäminen voi hyvinkin nostaa keskikulutusta mitättömältä tuntuvat 3 desilitraa sadalle kilometrille, mutta keskivertoautoilijan tapauksessa polttoainetta kuluu hukkaan vuodessa 60 litraa eli tankillinen. 141 ylimääräisen hiilidioksidikilon (diesel 160 kg) lisäksi tämä siis tarkoittaa vajaan 90 euron (diesel 63€) lisälaskua, jolla saa jo useamman satsin uusia tulppia bensiinimoottoria varten tai aika suuren läjän ilmansuodattimia.

Näin kylmien säiden vallitessa moottorin esilämmityksellä on merkittävä vaikutus niin päästöjen muodostumiselle, polttoainekuluihin, ajomukavuuteen kuin koneen käyttöikäänkin. Motiva onkin tiedotellut jo puoli vuosikymmentä sitten, miten asianmukainen lämmitys voi säästää talvikauden aikana noin 80 litraa polttoainetta, joka käytännössä tarkoittaa seuraavaa (bensiini/diesel): hiilidioksidissa 188/213 kg ja euroissa 108/84€, mikä tietysti vaihtelee suuresti moottorityypistä riippuen. Miten lämmitys sitten hyödyttää?

Moottorin normaali käyttölämpötila on 70–90^oC, eli -20 ^oC ulkolämpötilassa lämpötilaero on yön tai työpäivän yli seisseessä koneessa jopa sata Celsiusta käyttölämpötilaan nähden. Kylmäkäynnistyksen yhteydessä tärkeintä on onnistunut käynnistys, eli moottoriin syötetään vähintään riittävästi polttoainetta ensimmäisen minuutin-parin ajan. Lienee sanomattakin selvää, että varmuuden saavuttamiseksi kylmempään koneeseen tarvitaan enemmän polttoainetta. Onnistuneen kylmäkäynnistyksen jälkeen polttoaineen sisältämää energiaa tarvitaan sekä mekaaniseksi energiaksi eli auton liikuttamiseen, että moottorin lämmittämiseen käyttölämpötilaansa. Näistä jälkimmäisen vaikutusta voi havainnollistaa omatoimisesti saunassa: kylmän kiukaan päälle kytkemisen yhteydessä saunatilan ilma ei ala lämmetä merkittävästi, ennen kuin kiuaskivet ovat saavuttaneet ”käyttölämpötilansa”. Paikasta A paikkaan B pääsee siis sekä kylmällä että lämpimällä moottorilla, mutta matkalla lämpimän moottorin lämmittämiseen ei kulu ylimääräistä energiaa.

600 W lohkolämmitin lämmittää moottorin tehokkaasti noin +5 Celsius-asteeseen, sillä pakkaskeleillä sitä lämpimämpi moottori säteilee lämpöenergiaa ulos voimakkaammin, kuin mitä lämmitin siihen ehtii tuoda. Tämä +5 astetta on jo paljon enemmän kuin esimerkkinä käyttämäni -20, eli moottorin lämmittämiseen kuluu enää paljon vähemmän polttoainetta kuin kylmän koneen tapauksessa. Motivan laskelman mukaiset käyttöajat ovat mainiot tyypilliselle henkilöauton moottorille ainakin omien kokemusteni mukaan, joten lasken esimerkkini kahden tunnin lämmitysajan perusteella. Tämä ei siis tarkoita, että kiireen sattuessa jo puolen tunnin lämmitys siperialaismallin pakkasessa olisi hukkaan heitetty vaiva.

Kahden tunnin lämmitys kuluttaa sähköä 1,2 kWh, joka sähkön keskihinnan (0,1€/kWh) mukaan tarkoittaa 12c kulunkia, jolla saa ostettua bensiiniä 0,09 litraa ja dieseliäkin vain 0,11 litraa. Tämä yksi desilitra kuluu tuplana jo ensimmäisen minuutin aikana kylmän moottorin käynnin varmistamiseen, minkä jälkeinen ”lämmityskäynti” kuluttaa enemmän jo ensimmäisen ajokilometrin aikana. Vaikka uskon Motivan laskelmien olevan hyviä keskiarvioita, voisi peukalosääntönä ajatella lämmittämättömän moottorin kulutuksen -20 ^oC olevan litra kilometrille eli 100 l/100km ensimmäisellä ajokilometrillä, tai puolet tästä ensimmäisellä kahdella ajokilometrillä. Kaksi päivittäin toistuvaa kahden tunnin lämmitysjaksoa (esimerkiksi töihin lähdön ja sieltä paluun yhteydessä) aiheuttaa kustannuksia 29e marras-helmikuun aikana: mikäli onnistut säästämään lämmityksellä kaksi desiä polttoainetta jokaisella käynnistyskerralla, olet kuitannut lämmityskustannukset takaisin jo vuodenvaihteen tietämillä - eikä moottoria tietenkään aina tarvitse lämmittää täyttä kahta tuntia säästön saavuttamiseksi.

Rahan ja ympäristöasioiden lisäksi tärkeitä esilämmityksen tuomia etuja ovat käynnistysvarmuus, moottorin käyttöikä ja ajomukavuus. Esilämmitys parantaa etenkin dieselmoottorin käynnistysvarmuutta huomattavasti, koska siinä ei ole erillistä sytytysjärjestelmää. Lämmitetyssä koneessa polttoaineen syttyminen on todennäköisempää, minkä jokainen dieselauton paukkupakkasessa käynnistynyt tietää jo korvakuulon perusteella. Toimintavarmuuden ohella lämmitys vaikuttaa myös moottorin käyttöikään: pakkasessa kylmästartti kuluttaa moottoria saman verran kuin 1000–1500 km normaaliajoa lämpimällä koneella, mikä johtuu öljyn valumisesta pois voideltavilta pinnoilta ja lämpölaajenemisen aiheuttamista rasituksista. Moottorin voitelusta vastaava öljy on seisotuksen jälkeen luonnollisesti samassa lämpötilassa kuin muukin moottori, ja pakkaslukemissa moottoriöljy on huomattavasti jähmeämpää kuin plussan puolella: kovassa pakkasessa lämmittämätön moottori saattaa hyvinkin käydä 1-3 min vailla minkäänlaista voitelua, kun jähmeä öljy ei ehdi voitelukohteisiin. Erään tunnetun öljynvalmistajan mainoslause kertonee totuuden: aina, kun metalli koskettaa metallia, moottori kuluu. Esilämmityksen tuloksena myös moottoriöljy lämpenee, pääsee nopeammin kiertoon ja moottori käy vähemmän aikaa ilman voitelua. Samoin lämpölaajenemisen aiheuttamat rasitukset pienenevät, koska lämpölaajenemisen määrä on suoraan verrannollinen lämpötilan muutokseen.

Kuten totesinkin, Motivan laskemat lohkolämmittimen käyttöajat ovat omien kokemusteni mukaan mainiot. Vaikka pakkasta olisi 50 astetta, ei yli 2–3 h lämmittäminen muuta käynnistystilannetta miksikään: lämmitin on teholtaan vain noin 600 W, eli moottoria ei saa viittä Celsiusta lämpimämmäksi viikonkaan jatkuvalla lämmityksellä. Ainoiksi vaikutuksiksi jäävät siis sähkölaskun kasvu, turha energiankulutus ja lämmitinelementin käyttöiän kuluminen. Moottoriöljyn ja jäähdytinnesteen käyttöikään jatkuvakaan lämmitys ei vaikuta merkittävästi vaihtovälin aikana, joten tärkeimmät haittavaikutukset ovat juuri ensiksi mainitut. Mikäli tarvitsette varmuutta äkkilähtöihin kovilla pakkasilla, suosittelen jatkuvan lämmityksen sijaan soveltamaan itse käyttämääni menetelmää: se sisältää tavallisen kellokytkimen ohjelmoinnin siten, että ensin 1–2 h lämmitystä, tunnin tauko, jälleen tunti-pari lämmitystä jne. Tällöin moottori pysyy lämpimänä sen tuomine etuineen, mutta sähköä kuluu huomattavasti vähemmän ja lämmitinelementti ei rasitu turhaan.

Käyttämällä lohkolämmitintä asianmukaisesti säästät siis autoasi, polttoainetta, rahaa ja ympäristöäsi. Mikäli ulkoilu piuhan kytkemisen muodossa ½–2 h ennen suunniteltua lähtöä ei huvita varsinkaan vapaapäivinä, voitte tuoda elämään pientä luksusta hankkimalla kauko-ohjattavan kytkimen lämmittimelle ja ohjaamalla lämmitystä siten (kunhan muistaa kytkeä piuhan kiinni aina kotiin palatessaan). Hankintahintakaan ei vaadi pääministerin kuukausituloja…

Viimeisenä näkemyksenäni polttoaineen ja ympäristön säästämiseksi esittelen ikivanhan keinon, jota jo isoisäni käytti ajaessaan kuorma-autoa 1950-luvulla. Siihen aikaan oli yleistä peitellä auton jäähdyttimen etuosa tai koko maski talvisaikaan kankaalla, muovilla tai mitä saatavilla sattui olemaan. Nykyään ranskalaisissa autoissa on vakiovarusteena etusäleikön muovisuojus, jota ohjeistetaan käyttämään talvikuukausina; vastaavia suojia olen nähnyt valmistetun ainakin kanttimallin Volvoihin. ”Viimapahvin” asentaminen maskin ja jäähdyttimen väliin tosin piilottaa sen kätevästi ulkopuolelta: suojan valmistamiseen ei tarvita kvanttifysiikan tohtorin tutkintoa ja kalliita erikoismateriaaleja, vaan saksilla ja joutilaalla pahvilaatikolla pääsee hyvin alkuun. Vaikutus perustuu moottoria jäähdyttävän ajoviiman heikentämiseen, jolloin moottori lämpenee helpommin käyttölämpötilaansa ja siten myös ohjaamoon saadaan lämmintä nopeammin. Samoin lyhytaikaisen pysäköinnin (esim. kaupassa käynnin) aikana lämpöä säteilee ulkoilmaan vähemmän, joten moottori jäähtyy hitaammin. Kokemusteni mukaan paras ratkaisu on peittää jäähdyttimen etupuolesta noin 70 % pakkasen laskiessa kymmenen miinusasteen tuntumaan ja siitä alaspäin: tällöin ainakaan 1,6-litraiseni ei nosta lämpöjä liian korkealle pitkässäkään maantieajossa, mikä voisi hyvin tapahtua koko jäähdyttimen peittämisen seurauksena. Suojan valmistaminen ja käyttö edellyttävät hieman viitseliäisyyttä, ja se on muistettava ottaa pois kelien lämmetessä.

Tässä olivat itse käyttämäni keinot vähentää auton polttoaineen kulutusta ja käyttökustannuksia sekä parantaa auton käyttövarmuutta ja mukavuutta näin kylmien säiden vallitessa. Samoin moottorin hiilidioksidi-, hiilivety-, häkä- ja pienhiukkaspäästöt pienenevät. Toivottavasti savolaisista räknäilyistä oli jollekulle iloa. Palataan jälleen keväämmällä.

Fysikaalinen ekovihje

2010-01-24T20:32:00.004+02:00

Vuoden ensimmäisen kirjoituksen syntyminen kesti useamman viikon, koska inspiraatio ympäristön tarkkailuun oli allekirjoittaneella hieman hukassa. Ensimmäisenä elinvuotenaan tämä blogi keräsi noin 16 500 lukijaa, mikä ylitti odotukseni huomattavasti. Kiitos kaikille tätä blogia lukeneille, ja tervetuloa lukemaan myös uusia tarinoita – kirjoitan toki lisää, kunhan ehdin.

Vaikka en ole profiloinut kirjoituskokoelmaani mihinkään kategoriaan, ovat ajatukseni liittyneet pääosin politiikkaan; etenkin maahanmuuttopolitiikka on ollut tarkasteluni kohteena useamminkin, samoin yleinen ilmapiiri rasisminpelkoineen. Olen myös pohtinut yleistä ajatusmaailmaa vanhojen tuttujen ”pahisten” eli aseiden ja liikenteen tiimoilta. Näiden asioiden seuraaminen ja kommentointi eivät tosin viime aikoina ole jaksaneet juuri kiinnostaa.

Kuluva talvi on ollut pitkästä aikaa ”oikea” sellainen, eli loskakelit ovat marraskuun jälkeen loistaneet poissaolollaan – onneksi, sillä ainakin allekirjoittaneella oli jo ikävä perinteistä talvea. Rapsakat pakkaset ovat tulleet takaisin uudenvuoden jälkeen, ja tälläkin hetkellä lämpötila näkyy olevan 24 Celsiusta nollan alapuolella täällä Kuopiossa: kylmät säät luonnollisesti nostavat lämmitys- ja sähköenergian kulutusta, mikä saa ihmisen pohtimaan aika ajoin keinoja vähentää niiden kulutusta sekä ympäristön että käyttäjän lompakon vuoksi. Opinahjollani käymäni lounastuntikeskustelun tuloksena sain ajatuksen, jolla tavalliset energian loppukäyttäjät voisivat helposti määrittää asuntojensa energiatalouden heikoimmat kohdat ja siten säästää vuosittain useita satoja euroja lämmitys- ja sähkölaskuissaan. Samalla polttoaineita, sekä fossiilisia että muita, kuluisi vähemmän.

Suomen pyrkimykset rakennusten energiansäästössä liittyvät voimakkaasti uudisrakentamiseen. Uuden pientalon rakentajalle on ehdoin tahdoin keksittävä uusia määräyksiä, jotta rakennus olisi vähintään yhtä energiatehokas kuin Helsingin musiikkitalo hehtaarin lasiseinineen. Energiatehokkuuskeskustelussa ilmeisesti sivuutetaan tosiasia, että Suomi on täynnä 1940-luvulla rakennettuja rintamamiestaloja, 1950- ja 1960-lukujen omakotitaloja ja 1970-luvun tasakattoisia hirvityksiä. Yhteistä näille kaikille on, että peruskorjauksen asteesta riippuen lämpöeristys ei varmasti ole ajan tasalla: kasvoin toiseksi mainitun kaltaisessa talossa, jossa ennen peruskorjausta seinät ja laipiot oli eristetty pinkopahvilla ja sanomalehdillä seinien välissä. Tämän lisäksi esimerkiksi ikkunoiden ja ovien tiivisteet alkavat vuotaa häiritsevästi noin kymmenen vuotta palveltuaan, eli on kohtuullista olettaa usean vanhan talon tiivisteiden olevan heikossa jamassa: mitä energian tuhlausta onkaan hehkuttaa lämpöpattereita talossa, jonka ikkunoiden äärellä ei tulitikkua saa palamaan tuulisena päivänä?

Mielestäni tällaiseen ongelmaan löytyy toimiva ratkaisu fysiikan maailmasta, tarkemmin sanoen lämpökameratekniikasta. Nykyiset lämpökamerat ovat tarkkoja, ja niiden hankinta- ja ylläpitokulut ovat jo pikkuhiljaa kohtuullisempia kuin 10 vuotta sitten: rautakaupoissa myydään jo hienon kuumemittarin tasoisia ”lämpökameroita”, joilla voi paikantaa seinistä esimerkiksi lämmitysjärjestelmän tai ilmanvaihdon kanavia ja niiden vuotoja. Laite siis paljastaa seinästä kohdan, jossa lämpötila on muuta seinää korkeampi: tätä ei siis huomaa käsin koskemalla, mutta lämpösäteilyä voi aina mitata siihen sopivalla laitteella. Kehittyneet lämpökamerat pystyvät havaitsemaan minkä tahansa kappaleen lämpötilaerot ympäristöön nähden Celsius-asteen kymmenyksien tarkkuudella, ja piirtämään jakaumasta tietokonekuvan. Tässä on siis yksityiskohta, jolla tekniikasta saa mahtavan työkalun taisteluun energiatehokkuuden puolesta.

Suurissa teollisuuslaitoksissa on nykyisellään jo omiakin työntekijöitä, joiden toimenkuva on tarkkailla kiinteistön energiataloutta lämpökameran avulla jatkuvasti. Pientalossa vuotava ikkunantiiviste voi tuntua kovin mitättömältä seikalta, mutta useiden satojen neliömetrien laajuisessa teollisuuskiinteistössä tarpeeton lämmönhukka tuntuu varmasti kuluissa välittömästi. Miksipä siis ei samaa tekniikkaa tulisi kehittää siten, että sitä voisi soveltaa myös pienempiin rakennuksiin kohtuullisin kustannuksin?

Talon kuvaaminen ulkopuolelta kehittyneellä lämpökameralla kunnon pakkaspäivänä siis paljastaa aukottomasti paikat, joista lämpöenergia virtaa ulos voimakkaimmin. Tietokonekuvan piirtäminen siis antaa asukkaalle loistavaa tietoa siitä, mistä kohti rakasta kotiaan voisi käydä parantamaan. Lämpövuotojen kuvaaminen paljastaa talon seinien, ikkunoiden ja kattorakenteiden eristyksen heikkoudet, ja kuvien avulla on helppo suunnitella remontointia energiakustannusten pienentämiseksi. Vertailun vuoksi voisin sanoa lapsuudenkotini vaatineen aikanaan huomattavan laajan remontin lämmöneristyksen parantamiseksi: ennen remonttia lämmitysöljyä saattoi kulua kovana pakkaspäivänä yli kaksikymmentä litraa vuorokaudessa, mutta eristyksen parantaminen pudotti kulutuksen likimain puoleen. Remontin aikana kevyt polttoöljy maksoi noin 25 senttiä litralta, mutta päivän hinta on kohonnut jo yli 70 sentin. Tämän perusteella kovan pakkaspäivän lämmityskuluissa voitiin siis saavuttaa jopa viiden euron vuorokausisäästöjä nykyisillä energian hinnoilla, mikä varmasti riittää herättämään ympäristöasioista kiinnostumattomankin mielenkiinnon kotinsa kunnon tarkistamiseksi.

Nykyisellään Suomessa on erilaisiin lämpökamerakuvauksiin erikoistuneita tahoja, mutta toiminnan tulisi olla kohtuuhintaista ja ennen kaikkea ”kansantajuisempaa” suuremman suosion saavuttamiseksi. Suurelle osalle kansalaisista talon tutkiminen lämpökameralla on ”nykyajan” hienoa tekniikkaa, jota osin ehkä myös kammoksutaan. Pientaloasukkaalle valmiin tuotteen tulee olla yksinkertainen pakettiratkaisu, joka sisältää lämpökamerakuvat talon ulkoseinistä, katolta ja sisäpuolella esimerkiksi laipioista. Kuvien perusteella asiakas voi suunnitella kotinsa eristyksen täsmäremonttia, joka maksaa itsensä takaisin parhaimmillaan alle kymmenessä vuodessa. Samalla hän kantaa myös vastuunsa ympäristön tilasta pienentämällä talonsa energianhukkaa ja siten myös energiantuotannosta syntyviä hiilidioksidi- ja pienhiukkaspäästöjä. Näin karkeana esimerkkinä totean, että kahdenkymmenen euron ikkunantiivisterullalla saa aikaan huomattavaa jälkeä, kunhan ensin tietää minne se tulee asentaa.

Olen luottavainen siihen, että mahdollisen yleistymisen ja palvelun hintojen alenemisen myötä tällaisella palvelulla olisi rutkasti kysyntää, koska energian hinta kilowattituntia kohden ei enää koskaan tule halpenemaan. Mainonnassa on kaksi kovaa valttia, eli ympäristötietoisuus ja oma lompakko. Asuinmukavuus eli kylmien lattioiden tai seinänvierten poistuminen tulisi hyvänä kolmosena. Mikäli talosi on viileä ja vetoinen lämmönsyöjä, ongelman selvitys onnistuu fysiikan sovellusten avulla.

Yhtä suurta perhettä

2009-12-22T01:07:00.002+02:00

Kehitysapu on ollut esillä aina silloin tällöin. Olen aiemmin jo todennut sen olevan valtiomme talousarviossa niitä harvoja ja valittuja menoja, jotka kasvavat tai vähintään pysyvät samana joka vuosi taloustilanteesta riippumatta. Tänä vuonna Suomen valtio kippaa ulkomaille 915,6 miljoonaa euroa, mikä on 85 miljoonaa enemmän kuin viime vuonna. Ensi vuonna summaa on tarkoitus kasvattaa vielä 50 miljoonaa lisää. Tämä siis siitä huolimatta, että Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla ennustaa BKT:mme pienentyvän ennätykselliset 6,5 %, työttömyyden ponkaisevan huippulukemiin ja julkisen velan kasvavan reippaasti. Tällä kertaa siis kukkahattujen hyvä mieli tulee kalliiksi kansalaisille.

Kehitysapua on lahjoitettu vapaasti valittavassa rahayksikössä biljoonia viimeisten 40 vuoden ajan kolmanteen maailmaan, ja tulokset ovat, sanoisinko vaikka, että laihoja. Kehitysavun merkittävin vaikutus Afrikassa on väestönkasvun räjähtäminen, jonka seurauksena luonnollisestikin nälänhätä pahenee, siirtolaisvirta länsimaihin voimistuu, kaupungistuminen muuttuu hallitsemattomaksi, kehitysmaiden infrastruktuuri ei siten kestä ja yleisesti tarkastellen kurjuus vain pahenee. Lisäksi käsitykseni mukaan suuri osa kehitysavusta päätyy maiden hallitusten käsiin ja korruption myötä myös jää niihin, eikä köyhyydessä tallaava kansa edes näe laupiaan samarialaisen lahjoittamia avustuksia. Kari Suomalaisen piirtämä karikatyyri kertonee enemmän kuin tuhat sanaa siitä, mitä tässä koetan sanoa.

Useilla Afrikan valtioilla meni nykyistä paremmin siirtomaa-alaisuudessa, mutta itsenäistymisen myötä ongelmat alkoivat ja kehityskulku otti takapakkia ainakin kolme valovuotta. Tästä hyvänä esimerkkinä on Zimbabwen tasavalta, joka Robert Mugaben hyppysissä on taantunut Afrikan merkittävimmästä maatalousvaltiosta (1970-luku) koko maaosan kurjimmaksi loukoksi – ja tämä tuhotyö on onnistunut alle 30 vuodessa! Zimbabwen tapaus on malliesimerkki kuinka käy, kun kehitysapurahat annetaan ne kansastaan välittämättömälle diktaattorille ja heidän jengeilleen: eliitti panee rahat omiin taskuihinsa, ja kansa näkee avun tuloksen lähinnä poliisivoimien uusina Kalashnikoveina.

Tavallisen tallaajan lisäksi myös asiaan paremmin perehtyneet ovat huomanneet kehitysapurahojen kurjuutta pahentavan vaikutuksen. Sambialainen taloustieteen tohtori Dambisa Moyo väittää tismalleen samaa, lisäksi useat muut taloustieteilijät näkevät kehitysavun kokonaiskuvaa pahentavana tekijänä. Moyon keskeisen väitteen päättelemiseen ei tarvitse tohtorinlakkia: koska kehitysapua on vuosikaudet kipattu Afrikkaan enemmän ja enemmän sen kummemmin kyselemättä, ovat paikalliset hallitukset alkaneet pitää sitä itsestäänselvyytenä ja tehneet siitä ”elinkeinon” kansalleen. Mitäpä sitä turhaan mitään tekemään, jos ilmankin saa sen mitä vain kehtaa pyytää? Maanosana Afrikalla on todella runsaat luonnonvarat, paljon työvoimareserviä ja eurooppalaisten sinne perustamaa infrastruktuuria – Pasila-sarjasta tuttua hahmoa mukaillen: on se jännä, miten edes viimeisen 40 vuoden aikana Afrikkaan sijoitetut avustusbiljoonat eivät ole saaneet yhteiskuntia toimimaan. Rahat vaan menevät läpimätien hallitusten eliittijäsenien pohjattomaan kuiluun, hyvin jännä. Korruptio, se on jännä sana.

Tällaisen käsityksen pohjalta päätin luoda vertauksellisen kuvan kehitysavun luonteesta. Vihervasemmistolaiseen jargoniin kuuluu keskeisesti lause, jonka mukaan maailman kansojen tulisi olla yhtä perhettä ja kansallisvaltiot siten joutaisivat heidän mielestään lakkauttaa. Tästä innoitukseni saaneena ideoin perheen, jonka toiminta vastaa nykyistä maailmanmenoa kehitysapuineen.

Esimerkki maailmanperheestä on kolmihenkinen perhe, johon kuuluvat hieman alle 65-vuotiaat äiti ja isä sekä nelikymppinen poika. Poika asustelee edelleen vanhempiensa kanssa saman talon peräkammarissa vanhempiensa elätettävänä, eikä hänellä ole eläissään ollut ammatillista tutkintoa eikä kuukautta pidempiä työsuhteita. Vanhemmat maksavat pojan elämiset ja olemiset parhaan kykynsä mukaisesti, minkä takia juniorilla ei ole edelleenkään kummoista motivaatiota muuttaa omilleen, hankkia itselleen ammattia ja käydä työelämään. Päivät kuluvat rattoisasti siten, että aamupäivän voi syljeksiä sängystään kattoon ja iltapäivällä väistellä takaisin tippuvaa räkää.

Vanhemmat ovat työssäkäyviä, ja antavat pojan asua nurkissaan silkkaa hyväntahtoisuuttaan. Heidän mielestä lapsen ajaminen omilleen olisi väärin häntä kohtaan, koska lapsena pojalla on ollut vaikeaa ja he kokevat kasvattaneensa hänet liian ankaralla otteella. Tämän vuoksi he koettavat hyvittää tekemiään vääryyksiä ja ostaa lisää vanhemmuutta ostelemalla aikamiespojalleen kaiken, mitä hän vain keksii tarvita. Talouselämä on kuitenkin pysynyt kasassa, vaikka pojan työsuhteet ovat olleet mallia ”kananlento” jo parin vuosikymmenen ajan. Perheen pihapiiristä kyllä löytyvät asialliset metalli- ja puutyövälineet, mutta suurin osa työkaluista ruostuu pihalla käyttämättöminä.

Lähipiirissä sekä pojan kaverit että vanhempien tuttavat ovat huomanneet mielestään vääristyneen tilanteen, eli ettei heidän tapansa toimia ole hyväksi kenenkään kannalta. Poika kuittaa elämäntyyliinsä kohdistuvan kritiikin nyrkillä, ja tekee sen kovaa. Tämän vuoksi hän joutuu lähes joka kerta ihmisten ilmoilla käydessään tappeluihin toisten samanikäisten kanssa. Mikäli vanhemmat saavat kuulla aikuisen ihmisen aiheettoman hyysäämisen olevan vain pahaksi hänelle itselleen, on heidän keinonsa selvitä kritiikistä korostamalla oman vanhemmuutensa paremmuutta ja leimaamalla soraäänien antajat huonoiksi vanhemmiksi mahdollisimman kovaan ääneen. Heille on oikea riemuvoitto päästä nolaamaan vastaväittäjänsä julkisesti epäonnistuneeksi vanhemmaksi ja sydämettömäksi ihmiseksi, vaikka faktisesti vastaan sanojat olisivatkin oikeassa.

Mitä tapahtuukaan, jos toinen vanhemmista sairastuu ja joutuu työkyvyttömäksi? Toisen vanhemman palkka ei riitä pitämään yllä kolmen hengen taloutta, joten ongelman ratkaisussa käytetään samaa ratkaisua kuin Suomen valtio lama-aikana: menoja ei vahingossakaan tarkastella kriittisesti ja karsita, vaan kulutus pidetään entisenlaisena ottamalla velkarahaa käyttöön. Velan voimin jatketaan eteenpäin vanhaan malliin – niin kauan kuin jatketaan. Niin esimerkin vanhemmat kuin Suomen valtiokaan eivät tunnu ymmärtävän sellaista pikkuasiaa, että lisääntyvä velka pitää maksaa joskus takaisinkin ja edessä on väistämättä umpikuja.

”Vanhemmat” eivät tajua tekevänsä vain hallaa ”pojilleen” hyysäämällä heitä ja tappamalla heidän viimeisenkin motivaationsa tehdä mitään pärjätäkseen itsenäisesti. Rahaa virtaa (hukkaan) minkä ehtii, ja mikäli edistystä ei tapahdu tai väärinkäytöksiä ilmenee, on syy aksiomaattisesti ”vanhempien” – mahdolliset vastalauseet vaiennetaan pyrkimällä leimaamaan väittäjät huonommiksi ihmisiksi kuin mitä itse on. Käsitykseni mukaan maailma on tällä hetkellä ainakin lähellä tällaista perhettä.

Tarinan opetus siis on: Jos nälkäinen ihminen säälittää tai tulee pyytämään sinulta kalaa ruoakseen, älä heitä hänelle kalaa kyselemättä. Opeta ennemmin miten onki rakennetaan ja opasta hänet läheiselle järvelle kalastamaan.

P.S. Savonmies toivottaa kaikille tälle sivulle eksyneille oikein onnellista ja hyvää joulua, sekä menestystä uudelle vuodelle 2010! Erityisesti toivon toveri Viljasen käsikassaran eli sisäministeriön poliisiosaston viettäneen erittäin antoisia lukuhetkiä blogini vaatimattomien antimien äärellä.

Kukkahattuilua

2009-12-03T16:39:00.002+02:00

Niin kutsutut kukkahattutädit tai nykyisen, tasa-arvoisemman kirjoitusasunsa mukaan kukkahatut on mainittu usealla foorumilla halki Internetin suomenkielisten sivujen. Yleissivistykseni pohjalta päättelen nimityksen tulevan takavuosina nähdyistä vanhoista ämmistä, jotka kukkahatut päässä kälkättivät kaupungilla toistensa kanssa kovaan ääneen, haukkuen ”nykymaailman menoa” ja kaikenlaisia pahoiksi luokittelemiaan asioita. Silti en ole missään törmännyt yksikäsitteiseen määritelmään tällaisesta nykyajan kukkahatusta, joten lienee paikallaan kertoa oma käsitykseni nimityksestä – tätä saa täydentää kommenttilaatikon välityksellä, mikäli tarvetta ilmenee.

Oma käsitykseni nykyajan kukkahatusta on ihminen, joka puolustaa kaikkea hyvää ja vastustaa kaikkea pahaa, usein kovaan ääneen: mikä hänen mielestään on ”paha”, tulee sen olla sitä myös kaikkien muidenkin mielestä. Kukkahattu uskoo, että pahat asiat katoavat maailmasta, kunhan vain viranomainen kieltää ne; samoin hän ajaa (edelleen mielestään) pahoja asioita tekeville ihmisille yhä kiristyvää viranomaiskontrollia: lieneekö alkuperäisten kukkahattutätien elämä stalinistisen Neuvostoliiton ilmapiirissä tässä taustalla, jää arvailun varaan. Näin hän pyrkii edistämään toimia holhousyhteiskunnan voimistamiseksi. Usein kukkahattuajatukset ovat tarkoitukseltaan hyviä, mutta tarkempi tarkastelu osoittaa niiden enimmäkseen vain haittaavan kansalaisten elämää marginaalisen hyödyn vuoksi. Pahimmat kukkahattumaiset väläytykset ovat sellaisia, että hyvästä tarkoituksestaan huolimatta ne eivät vain yksinkertaisesti toimi käytännössä, vaan pahentavat jo muutenkin ikävää tilannetta entisestään.

Tällaisen käsitykseni pohjalta sain idean kertoa tositarinan mielestäni erinomaisesta esimerkistä, miten alkuun niin jalolta kuulostanut ajatus toimii käytännössä vain näennäisesti ja kokonaisuutta ajatellen pahentaa tilannetta. Tämä olkoon esimerkkinäni todellisuuden kukkahattuilulle asettamasta rajoitteesta: kuten B.Dickinson kerran lauloi, The road to Hell is full of good intention.

Aivan aluksi on sanottava, etten missään nimessä kannata alkoholinkäytön aloittamista ”liian aikaisin” eli varhaisnuoruudessa: tunnen henkilöitä, joille nuorena aloitettu ja ajoittain runsaskin juominen on aiheuttanut aivan tarpeettomasti mutkia elämän tiehen. Kuitenkin yhteiskunnallisella tasolla alaikäisten juominen on suurin piirtein yhtä lailla estettävissä oleva ilmiö kuin syksyiset yöpakkaset, mistä johtuen on ennemmin keskityttävä haitallisen ilmiön aiheuttamien tuhojen minimoimiseen. Yöpakkasvertaukseen palatakseni, talvirenkaat kannattaa vaihtaa mieluummin liian aikaisiin kuin liian myöhään, eikä venettä kannata jättää matalaan rantaveteen syksyllä.

Esimerkkini hyvästä kukkahattupolitiikasta tulee Iisalmen kaupungista, jossa asuin lapsuuteni ja varhaisnuoruuteni ajan. Vierailen kylässä nykyään noin viikoittain, joten ehkä olen vielä jotenkin perillä tämän 21 000 asukkaan kaupungin toiminnasta: paljon siellä on muuttunut, mutta jotain on takuuvarmasti entisellään.

Varhaisnuoruuteni aikana kaupungin nuorisotalolla järjestettiin viikonloppuisin diskoiltoja, jonne nuoret saivat kokoontua viettämään aikaa yhdessä. Noina aikoina ”Nuokkari” oli erittäin suosittu paikka juuri tämän takia, ja nuorten alkoholinkäytöstä toteamani seikan vuoksi paikalla oli useasti myös päihtyneitä alaikäisiä. Saattoipa joku todetakin, että ”kaikkihan siellä jurrissa on, ja kivaa oli” tai vastaavaa, mutta mitä asialle päätettiin tehdä (ja millä seurauksin)?

Nuorisotalon sisätiloihin ei saanut viedä alkoholia, ja järjestyksenvalvojat tarkastivat kantamukset ovella. Mikäli alkoholia oli mukana, piti siitä hankkiutua eroon ennen sisäänpääsyä. Ovella ei kuitenkaan järjestetty puhalluskokeita tai vastaavia, joten hieman päihtyneenäkin pääsi taloon sisälle – silminnähden liian päihtyneet ohjattiin paikalla päivystäneen NP:n (Nuorten Palvelu) tiloihin lepäämään ja selvittämään päätään. Tämä NP koostui sekä kaupungin nuorisotyöntekijöistä että vapaaehtoisista vanhemmista, jotka huolehtivat liian kovaa juhlineista ja joille sai mennä puhumaan asioistaan, mikäli tarvetta sellaiseen katsoi olevan.

Käytäntöhän toimi tuolloin siten, että ulkopuolisesta touhu näytti aivan karmealta, koska nuoriso keskittyi ”Nuokkarin” ympärille istuskelemaan ja myös tyhjentelemään pullojaan, mistä ikinä olivat ne hankkineetkaan. Kun alkoholia ei ollut enää, pystyi siirtymään sisätiloihin. Kuitenkin poliisivoimia paikalla tarvittiin harvoin, sillä järjestyksenpito ja uupuneista huolehtiminen hoituivat ”talkoovoimin” NP:n ja kaupungin toimesta. Toki poliisit puuttuivat toimintaan tehtävänsä mukaisesti, eli julkisesti juopottelevilta alaikäisiltä viinat kaadettiin maahan. Nuoret keksivät kieltämättä ovelia piiloja alkoholinsa juomiseen, joten muuta kuin julkista juopottelua ei voinut estää edes käskemällä koko kaupungin poliisikuntaa haravoimaan lähistön puskia ja porttikongeja.

Oman alani ulkopuolelta kuulin myös sosiaali- ja terveysalan henkilön esittämän myönteisen vaikutuksen. En ollut aiemmin tiennyt sosiaalityöntekijöiden suorittavan myös niin kutsuttua ehkäisevää nuorisotyötä, joka käytännössä tarkoittaa nuorten tapaamista kasvokkain ja mahdollisten ongelmien tunnistamista. Paitsi että tämä on kuulemani mukaan hyvä tapa torjua nuorten syrjäytymistä, on se mietiskelyni mukaan myös eräs tapa tunnistaa alkoholin nuoret ongelmakäyttäjät (tai tulevat sellaiset) ja ohjata heidät tarvittaessa hoitoon. Järkeilyni mukaan tällaisen työn suorittaminen lienee helpompaa, kun nuorilla on yksi suosittu kokoontumispaikka.

Nuorten juomisen haitallisuudesta huolimatta tällainen käytäntö minimoi yhteiskunnalle aiheutuvia vahinkoja tehokkaasti: järjestyshäiriöt pystyttiin lopettamaan nopeasti, tuhotöiden jälkiä ei löytynyt pitkin kaupunkia, loukkaantuneille tai sammuneille nuorille oli apu lähellä ja roskaantuminen keskittyi vain yhden pienen korttelin alueelle. Tärkeää oli, että alaikäisten illanviettoa oli seuraamassa aikuisia. Kuitenkin ongelma eli alaikäisten juopottelu oli olemassa: mitäpä tapahtui, kun kukkahatut sen huomasivat?

Mölinä alkoi siitä, ettei kaupunki voi tarjota nuorille paikkaa alkoholin juomiseen. Näinhän ei todellisuudessa tapahtunut, koska talossa ei tarjoiltu eikä sinne saanut viedä alkoholia. Harmi vaan, että kukkahatut kuvittelivat juomisen loppuvan kieltämällä päihtyneiltä sisäänpääsy diskoon – näinhän myös tapahtui. Tulijoita alettiin puhalluttaa ovella, jos viisari heilahti, sisälle ei ollut asiaa. Kesti muistaakseni 1-2 kuukautta, kun diskoiltojen määrää karsittiin rankasti osallistujien vähäisen määrän vuoksi. ”Nolladiskoihin” osallistui edelleen alaikäisiä nuoria, mutta määrä ei todennäköisesti ollut enää kolmannestakaan entisestä. Enää ei Nuokkarin edustaa tarvinnut siivota, nuoret eivät juoneet lähialueen puistoissa ja pusikoissa, aurinko paistoi, ihmiset olivat iloisia ja maailman kansat elivät sovussa keskenään.

Loppuiko nuorten juopottelu, vai mihin he hävisivät?

Vajaata vuotta myöhemmin kaupungin poliisi kiinnitti huomiota kotihälytystehtävien määrän suureen kasvuun. Yhä useammin kohde oli nuorison kotibileet, joissa viina virtasi ja musiikki soi täysillä pahimmillaan aamuun asti. Vaikka allekirjoittanut olikin tuolloin vanhentunut jo hyvän matkaa tuon vaiheen ohitse, jo ennen poliisin huolestumista kerkesin kuulla useamman tarinan bileistä, joissa talon irtaimistoa oli tuhoutunut jopa useiden satojen eurojen edestä. Useimmiten poliisin soitti paikalle naapuri, joka kyllästyi yleensä yömyöhälle asti jatkuvaan möykkäämiseen.

Irtaimiston tuhoutumisen lisäksi kotibileissä oli ja on varmasti edelleenkin sellainen vaara, että ne leviävät ja roihahtavat liian suuriksi: totta kai kutsutut kaverit tuovat paikalle omat kaverinsa ja vielä kaverinkaverinkaverinsa, joten samassa talossa saattaa olla jopa useita kymmeniä juopuneita alaikäisiä. Tällöin tunnelman (ja miksei talonkin) ylikuumenemisen riski on luonnollisesti entistä suurempi. Samoin loukkaantuneet tai muuten sairaanhoitoa tarvitsevat jäävät yleensä vaille tarvitsemaansa apua, sillä talon ollessa täynnä päihtyneitä alaikäisiä kenellekään tuskin tulee ensimmäisenä mieleen hälyttää viranomaisia paikalle.

Lopuksi voidaankin kysyä, oliko nuorten ajaminen nuorisotalolta kotibileisiin tai vaihtoehtoisesti ympäri kaupungin syrjäisempiä nurkkia hyvä idea? Mielestäni ei ollut, sillä nykyisellä käytännöllä sama ongelma eli alaikäisten juopottelu lieveilmiöineen on edelleen olemassa, nyt vain levitettynä näkymättömiin ympäri kaupunkia. Päihtyneet ja sitä aikovat alaikäiset hakeutuvat alueille, joissa ei ole minkäänlaista järjestyksenvalvontaa tai lähistöllä mahdollista selviämisasemaa. Lisäksi lämmittelypaikan puuttuessa paleltumisvammojen ja – kuolemien riski on talvisaikaan suurempi kuin entisessä järjestelyssä. Aiemmin enemmänkin ”talkootyönä” hoidettu vahinkojen ehkäiseminen ja paikkaaminen on jätetty poliisille, joka ei tasan varmasti ehdi tai edes pysty puuttumaan kuin räikeästi yli menneisiin tapauksiin.

Päätöksen hyvänä puolena voisi tietysti pitää nuorisotalon ympäristön pysymistä siistimpänä ja kukkahatuille elintärkeää ”onhan me tehty asialle nyt edes jotain, tarkoitus oli hyvä!” – tunnetta, mutta tärkeä kysymys kuuluu: oliko ”nolladiskoja” koskevasta päätöksestä enemmän haittaa kuin hyötyä?

Nyt Iisalmeen on suunniteltu jo hyvän aikaa uutta nuorisokahvilaa, joka olisi toteutuessaan aivan mahdottoman hieno investointi. Kovin ovat varmaan vääntöä käyneet kahvilan ”nollatoleranssista” alkoholin suhteen, mutta suunta näyttää olevan onneksi järkevämpään päin. Mikäli nuorilla on järkevä kokoontumis- ja ajanviettopaikka viikonloppuisin, useat mainitsemani myönteiset puolet toteutuvat.

Röh röh

2009-11-25T16:35:00.002+02:00

Edellisen tekstini hengessä täytynee aloitella monikultturismiin liittyvällä asialla, vaikka se otsikon ulkopuolella onkin. Ainoa otsikkoa sivuava näkemys voisi olla, että maahanmuuttopolitiikan kampeaminen kansan tahdon vastaiseksi ja moraalisäteilykrapulassa tapahtuva suomalaisten perätön syyllistäminen rasisteiksi ovat mielestäni sikamaista touhua. Röh röh vaan.

Eipähän ole kauaa, kun Aamulehti julkaisi uutisen, joka närästää varmasti suurinta osaa suomalaisista: uutisen mukaan Suomen valtio kun maksaa turvapaikanhakijoille eniten käteistä rahaa kuukaudessa. Aamulehden mukaan kolmilapsinen turvapaikanhakijaperhe saa toimeentuloa karvan alle 1300 euroa kuukaudessa maksuttoman majoituksen lisäksi. Sama uutinen kertoo myös, miten paljon järkevämmin asia järjestetään muissa Euroopan maissa, jossa monikulttuuri on ”rikastuttanut” yhteiskuntaa voimakkaammin.

Laskeskelin tässä nopeasti, että uutisessa mainittu turvapaikanhakijaperhe saa valtiolta enemmän käyttörahaa kuukaudessa kuin mitä Kuopion keskusta-alueella asuvalla lapsiperheellä, joilla on vuokralla 3h+k asunto ja vain toinen vanhemmista on keskipalkkaisessa työssä, on vuokranmaksun ym. pakollisten kulujen jälkeen käytössä. Toinenhan voi olla vaikka lomautettuna, noin vain työvoimapulasta huolimatta.

Vaikka olen kritisoinut maa(ha)nmuutto- ja eurooppaministeri Thorsin toimia maahanmuuttopolitiikassa (ja aion kritisoida vastakin, mikäli tarvetta ilmenee), täytyy onnitella häntä kerrankin aikaisesta kommentista turvapaikanhakijoille myönnettäviin ”anteliaisiin” tukiin. Nykyinen systeemi kun nimenomaan edistää suvaitsevaisten pelkäämää oikeaa rasismia ja vihamielistä suhtautumista turvapaikanhakijoihin. Sen lisäksi avoimella kädellä myönnettävät ”diskorahat” houkuttelevat koko kolmannen maailman väestön sossun luukulle, kun sana järjestelmästä kiirii maailmalla eteenpäin.

Thors yllättää heti perään toistamiseen kertomalla, että Bulgariasta ja Romaniasta peräisin olevilta kerjäläisiltä perutaan ”helppo raha” eli toimeentulotuet ensi keväästä eteenpäin. Siis lyhyen ajan sisällä kokonaiset kaksi järkevän kuuloista ajatusta Suomeen suuntautuvan sosiaaliturismin kitkemiseksi! Niin omituista kuin se onkin, sekä Vanhasen että Thorsin puheet ovat saaneet jo ”maahanmuuttokriittisiksi” luokiteltavia sävyjä: onko tämä pelkkä halpamainen temppu tulevien vaalien alla vai todellisuuden idealisteille asettamien rajoitusten maihinnousu? Toivon totisesti, että jälkimmäinen.

Valitettavasti alku lipsahti hieman otsikon ulkopuolelle, mutta katson nämä asiat tärkeiksi. Alun perin suunnittelin kirjoittavani sikainfluenssaepidemiasta, tai paremminkin siitä, miten se elää vain iltapäivälehtien otsikoissa. Ainakin allekirjoittanutta ärsyttää suunnattomasti tiedotusvälineiden kylvämä kauhu ilkeästä tappajataudista, mikä saa muuten järkevät ihmiset vouhottamaan turhaan ja jopa järjestämään uudelleen menojaan likipitäen aiheettoman pelon vuoksi.

Euroopan keskus sairauksien hallintaan (ECDC) ilmoittaa 17.11.2009, että sikainfluenssaan on kuollut maailmassa noin 7000 ihmistä. Sikäli kun pallolla on 6,7 miljardia (6 700 000 000) ihmistä, 7000 ihmistä vastaa noin miljoonasosaa koko maapallon väestöstä.

Tässä vaiheessa lienee paikallaan kertoa ympäristötieteen peruskurssilla todettava fakta tartuntatautien leviämisestä: oli sairauden nimi mikä hyvänsä, kaikkein suurimmassa kuolemanvaarassa ovat lapset, vanhukset ja jo ennestään muun sairauden heikentämät henkilöt.

Suomessa sikainfluenssaan on tänä vuonna sairastunut noin 4400 ihmistä (THL) ja kuollut 9. Tähän mennessä uutisoiduissa kuolemantapauksissa uhri on joka ikinen kerta ollut joko lapsi, vanhus, pitkäaikaispotilas jonkin muun sairauden takia tai näiden yhdistelmä. Terveiden aikuisten kuolemia sikainfluenssaan ei siis ole raportoitu, ja olen kuullut tutuiltani tarinoita heidän työkavereidensa ynnä muiden sairastumisista: oireet ja seuraamuksen ovat lähes joka kerta olleet parin viikon kuume ja sairasloma, aivan kuin normaalissakin flunssassa.

Jos 9 kuollutta tänä vuonna kuulostaa aiheelliselta lukkiutua kotiinsa possunuhan pelossa voisin sanoa, että tieliikenteessä kuoli jo pelkästään lokakuussa lähes kolme kertaa enemmän ihmisiä. Tänä vuonna liikenteessä on kuollut jo noin 250 ihmistä. Työtapaturmat vaativat vuodessa noin 50 ihmisen hengen, ja vapaa-ajan tapaturmat vaativat tuhansien ihmisten hengen joka ikinen vuosi. Onnettomuuksien ja tapaturmien merkittävä ero tartuntatautiin vielä on, ettei niillä ole yhtä selviä ”riskiryhmiä” kuin mitä esimerkiksi sikainfluenssakuolemien yhteyksistä on huomattu. Mikäli jatkat elämääsi normaalisti eteenpäin, kuolet todennäköisemmin liikenneonnettomuudessa tai tapaturmassa, kuin sikainfluenssatartunnan seurauksena.

Näiden seikkojen vuoksi minun on vaikea ymmärtää, miksi epidemiasta on lyötävä peltirumpua päivästä toiseen iltapäivälehtien otsikoissa. Pelon lietsominen saa useat ihmiset toimimaan järjettömästi, eli esimerkiksi käyttämään desinfioivia tuotteita suorastaan hysteerisesti - turhaan. Ainoa, jotka tästä hyötyvät ovat näitä tuotteita valmistavat yritykset sekä tietenkin sikainfluenssarokotteen valmistaja, jolle karmaisevat otsikot taudin tappajaluonteesta ovat pelkkää ilmaista mainostilaa. Samaten sikainfluenssan tappavimman oireen eli korkean kuumeen voi saada tavallisesta flunssasta ja kaikista mahdollisista tulehdussairauksista, jotka talviaikana ovat täysin mahdollisia itselleen hankkia.

Loppukevennykseksi: keskustelin sikainfluenssarokotteesta, sen hankkimisesta ja täällä Kuopiossa sen tähden muodostuneesta parin korttelivälin mittaisesta jonosta. Kuullessani rokotteen mahdollisten sivuvaikutusten sisältävän juurikin korkean kuumeen, ensimmäinen ajatus asiaan oli: ”Ennemmin kai sitä kannattaa kuolla reilusti itse sairauteen, kuin siihen kehitettyyn lääkkeeseen”.

Matti ja muuttuvat ajatukset

2009-11-16T22:27:00.008+02:00

Sattuipahan päivä, jolloin lehdissä luki pääministerimme Matti Vanhasen (kepu pettää aina) avanneen suunsa maahanmuutosta ja monikultturismista. Puheen sävy tosin oli sellainen, josta Jussi Halla-aho kirjoitti vähintään osuvasti otsikolla ”Onko aprillipäivä siirretty?” – samainen ajatus kävi allekirjoittaneenkin mielessä uutisen lukutapahtuman yhteydessä.

Nyt kun suuri johtajamme ei pääse viemään kansan huomiota työstään talonsa rakennusmateriaaleihin, pitää siis ilmeisesti puhua politiikkaakin. Jotenkin vaan en jaksa uskoa pelkoa turvapaikanhakijoiden tulvasta muuksi kuin Matin (ja koko kepulaisjengin) epätoivoiseksi yritykseksi kuivattaa kenkiään, joille on kauniisti sanoen itse virtsannut jo hyvän aikaa.

Ei ole kovinkaan kauaa, kun samainen(?) Matti varoitteli kansalaisia vääristä mielipiteistä ja puolusteli maa(ha)nmuutto- ja eurooppaministeri Thorsin linjaa uuden, kaikkien aikojen vapaamielisimmän ulkomaalaislain hyväksynnästä: lähteitä väittämälleni löytyy useita [1,2,3,4,5,6]. Nyt kun poliittisessa suossa ollaan reilusti reisiä myöten ja vaalitkin ovat piakkoin tulossa, on sopivaa aloittaa poliittisen vastuun väistely ja puhua vähän kansan tahdon mukaisia. Tämä siis todennäköisesti siksi, että vaalien jälkeen puheet voi taas vaihtaa takaisin miksi sattuu yhtä nopeasti tämän muutoksen kanssa. ”Entisen” Matin parhaimpina lausahduksina voisivat olla seuraavat:

"Äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusiota, että he voivat ilmaista ulkomaalaisvihamielisyytensä vaaleissa äänestämällä esimerkiksi perussuomalaisia" (viite)

Toisin sanoen äänestäjillä ei siis saisi olla illuusiota siitä, että he voisivat vaikuttaa kotimaansa politiikkaan esimerkiksi äänestämällä? Jospa tämä kuva lienee haihtunut pienen valaistumisen myötä: äänestäjät voivat (ainakin vielä) ilmaista tyytymättömyytensä tahtonsa vastaiseen politiikkaan vaihtamalla poliitikot. Ilmankos se lausuntojen sisältö onkin vaihtunut…

- Olen huolissani, koska monessa muussa maassa vastaava keskustelu on ryöpsähtänyt ja lähtenyt liikkeelle lumipallon tavoin. Uskon kuitenkin, että Suomessa tämä keskustelu pystytään hillitsemään. Onneksi meillä vastareaktio on ollut aika voimakas, Vanhanen totesi IS:lle (viite)

Vielä 14.1.2009 Matti oli hillitsemässä (poliittista) keskustelua maahanmuutosta ja vaatimassa, että ”puheet hallitsemattomista siirtolaisvirroista on lopetettava?”. Nyt sitten alat pelätä hallitsematonta siirtolaisvirtaa, josta ei mielestäsi saanut puhua? Miksi aikaisempia lausuntoja ei voi rehdisti korjata, vaan esitellä täysin päinvastaisia ajatuksia ”uusina”?

Voi olla, että noilla puheilla Matti ole enää vallassa ainakaan 30-vuotissyntymäpäiväni jälkeen, vaikka uho on ainakin ollut kova. Pienet sille, kuten tapana on todeta.

Vaikka uskon Matin koettavan peitellä itsensä ja puolueensa tekemiä mokia kansanvallan tutkimattomilla teillä, olen analyyttisesti samaa mieltä hänen lausunnostaan. Ei tarvita tohtorinarvoa hiukkasfysiikasta, jotta voisi ennustaa vapaan maahantulopolitiikan ja maailman ainutlaatuisimman sosiaaliturvan houkuttelevan tuhatmäärin enemmän tai vähemmän halukkaita ”pakolaisia”; käytän sitaatteja, koska Aamulehden toimittaja sotkee pakolaiset ja turvapaikanhakijat keskenään. Samanmielisyydestäni huolimatta tahtoisin kommentoida Matin lausuntoja hieman.

- Meidän turvapaikanhakijamäärämme on ehkä kolmasosa muihin Pohjoismaihin verrattuna. Meidän kohdalla, jotka pelkäämme kustannuksia, riski on se, että meidät löydetään yhtä laajasti, Vanhanen sanoo.

Tämä on totta. Turvapaikanhakijoidemme määrä on hyvin pientä muihin Pohjoismaihin nähden, ja tahtoisin sen sellaisena myös pysyvän. Olen jo aiemmin pohtinut asiaa, mutta totean uudelleen: liian avoimen maahanmuuttopolitiikkansa ansiosta turvapaikkojen luvattu maa Ruotsi alkaa muuttua pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan mallimaasta ränsistyvien ghettojen , ”nuorisomellakoiden” ja palavien autojen maaksi, jossa syntyperäisellä ruotsalaisella on ainutlaatuinen mahdollisuus tuntea itsensä muukalaiseksi omassa kotimaassaan. On jopa sanottu, että maailman parasta muslimimaata kutsutaan Ruotsiksi. Suomessa tällainen yhteiskunnan muuttuminen voidaan vielä estää, muttei todellakaan Vanhasen-Thorsin linjalla.

- Ei pitäisi julkisesti sanoa, mutta jos meidät löydetään yhtä laajasti kuin muut Pohjoismaat, hakijoita voi olla jopa 20 000.

Oikein ja väärin. Oikein siinä mielessä, että muiden Euroopan maiden kiristäessä turvapaikkapolitiikkaansa (ja Suomen löyhentäessä sitä entisestään!) maamme takuuvarmasti ”löydetään” vuoden-parin sisällä. Väärin taasen juuri tämän takia: Poliittisten päättäjien, mukaan lukien pääministeri, ajaman maahanmuutto- ja muun politiikan asioista ja mahdollisista seuraamuksista voi sanoa julkisesti kansalle, ja pitää sanoa julkisesti. Suomessa viime aikoina harjoitettu, suljettujen ovien takana tehtävä politiikka vie kansalta mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon niin kutsutusta demokratiasta huolimatta.

- Hallituksen yleislinja on se, että pyrimme välttämään uusia velvollisuuksia kunnille. Meillä on löytynyt kohtuullisesti kuntia, jotka ovat valmiita ottamaan pakolaisia.

Kirjoitinkin jo aiemmin, miksi kovin monet kunnat ovat melkoisen nuivia ottamaan vastaan pakolaisia. Sikäli kun olen väittänyt ministeri Thorsin olevan suurimman monikulttuurihölmöilyn takana, ehdottaisin pakolaisten sijoittamista ”Rantaruotsiin” eli ruotsinkielisiin kuntiin. Ei sillä, että minulla olisi jotain ruotsin kieltä vastaan. Luin RKP:n järkytyksestä, kun Espoossa ruotsinkieliset lapsoset aiottiin siirtää samaan kouluun suomenkielisten lapsosten kanssa: kummasti puolueen ideologinen tarkoituksen mukaan eri kulttuureista olevien lasten yhdessäolo ja kielten rikkaus on tärkeää, kunhan ruotsinkieliset lapset saavat olla rauhassa omissa kouluissaan. Havaitsen ilmassa mahdollisia tekopyhyyden rakennuspalikoita.

Hieman liikenteestä

2009-10-20T23:42:00.003+03:00

Poliisin uudet rajat ylinopeuksille ovat olleet voimassa kohta kolme viikkoa, ja alkupuoli oli odotettu: ensimmäisellä viikolla valtion kassakone lauloi hoosiannaa, kun liikennepoliisit totuttelivat uuden ohjeen mukaisesti pysäyttelemään runsaammin autoilijoita pienistä ylinopeuksista.

Ohjeistuksen muutosta seuranneena huokaisen helpotuksesta. Odotin paljon pahempaa, sillä valtio(varainministeriö) on esittänyt ideoitaan autoilijoiden kiusaamiseksi niin kauan kuin olen seurannut. Läpi menneistä HF-pakko edustaa mielestäni typerän ja tehottoman lain esimerkkiä: lakia on lähestulkoon mahdotonta valvoa, ja kännykkään puhuvan autoilijan pysäyttäminen esimerkiksi moottoritiellä tuntuu enemmän kiusanteolta kuin turvallisuudesta välittämisenä. En tosin tiedä, onko näin oikeasti koskaan käynyt, sillä näkemäni liikennepoliisit ovat olleet (ehkä syystäkin) melko laiskoja pysäyttelemään ajon aikana puhuvia. Toki 50 euron rikesakko asian tiimoilta virkistyttää valtion kassaa aina kohdalle sattuessa.

Joka tapauksessa pääasia nopeusvalvontauudistuksessa on, että ohjetta valmisteltaessa on pidetty järki edes jonkin verran päässä. Olen kuullut, ettei Liikkuvalla poliisilla ole nykyisillä resursseilla mahdollisuutta valvoa täysin edes toteutunutta ohjetta eli jakaa huomautuksia jokaiselle 6-10 km/h ylinopeutta ajavalle erikseen. Sakon antaminen nopeusrajoituksen ylittämisestä vasta 11 kilometrillä tunnissa kuulostaa järkevältä.

Oma huomioni uudistuksen vaikutuksesta on ollut ohitustilanteiden määrän lisääntyminen, ainakin kotoisella Viitostiellä. Tämä ei johdu kansalaistottelemattomuudesta, vaan autojen mittareiden epätäydellisyydestä. Uudistuksen jälkeen sakkoja pelkäävien autoilijoiden määrä on lisääntynyt, mikä lisää ohituksia. Tämä johtuu siitä, että useat autoilijat eivät tiedä oman autonsa mittarivirheestä: tämän vuoksi 80:n rajoituksella jonojen nopeus vaihtelee todella usein välillä 65-72 km/h. Katson oman nopeuteni yleensä navigaattorista, joka näyttää nopeuden kilometrin virherajalla. Tämän vuoksi sallitun 80:n nopeuden käyttäminen aiheuttaa ohitustilanteita aiempaa enemmän. Asia korostuu vielä enemmän 100:n rajoituksella.

Rauhallisessa ajamisessa ei mielestäni ole mitään väärää, mutta mainitsin asiasta vain koska pidän ohitusta aina riskialttiina liikennetilanteena. Sen sijaan aidosti ärsyttävä piirre suomalaisessa sakkojenpelossa on suhtautuminen valvontakameroihin. Tämä ei ole uusien ohjeiden syytä, sillä ongelma on ollut niin kauan kuin kameroita on teidemme varsilla ollut. Ajoittain jopa vaaratilanteita aiheuttava ongelma on eräiden, keskellä jonoa ajavien autoilijoiden tapa jarruttaa voimakkaasti kameran kohdalla. Paitsi että äkkijarruttelut jonon keskellä voivat aiheuttaa peräkolarin taaempana jonossa reaktioaikojen kertautumisliikkeen vuoksi, kameran kohdalla jarruttamisesta ei ole enää mitään hyötyä: kamera (mikäli se edes tolpassa on) mittaa nopeuden jo kymmeniä metrejä ennen laitteen sijaintia, joten jarruttelu tolpan kohdalla on jo myöhäistä.

Olen muutenkin kameravalvontaa vastaan, koska kamerat eivät mahda mitään rattijuopoille, laittomille kuormausviritelmille, luonnonvalintaa uhmaaville ohituksille, väsyneenä ajamiselle tai muulle liikenteen vaarantamiselle. Mielestäni esimerkiksi rattijuopot ovat pieniä ylinopeuksia pahempi uhka suomalaiselle liikenneturvallisuudelle (kirjoitin tästä jo aiemminkin), mutta kameroilla ja jälkeenpäin postissa lähetettävillä sakkolapuilla valtio(varainministeriö) kerää mukavasti ylimääräisiä tuloja kassaansa. Liikkuvan poliisin suorittaman liikennevalvonnan kiihtyvä korvaaminen automaattisella ”liikennevalvonnalla” yksinomaan pienentää maanteiden pahimpien vaarantajien eli rattijuoppojen kiinnijäämisriskiä.

Kuukauden parhaan liikenneuutisen kunnian pokkaa sukunimikaimani Martti Korhonen (Suomi-Neuvostoliitto –seura). Puolueen ideologian tuntien en ihmettele lainkaan, miksi ikävän asian luullaan paranevan jälleen – ylläri tosiaan – kieltämällä se valtion toimesta. Totta kai nuorten kuljettajien kaahaaminen ja siitä yleensä aiheutuva huviajelun ja metsän harvennushakkuun yhdistelmä on vakava asia, sillä usein kaahaaja itse säilyy ehjänä ja tappaa kyydissä olijat. En tahtoisi yhdenkään vanhemman saavan suru-uutisia tuovia poliiseja ovensa taakse kesäisenä aamuyönä, mutta asia ei pelkällä kieltämisellä ja rajoittamisella parane mihinkään!

Uutisen lukeminen sai muistelemaan omia nuoruusaikojani, kun elämä oli ikuista ja bensiini halpaa. Vaikka olen lopettanut juoppokuskikeikkani jo hyvän aikaa sitten, muistan edelleen hyvin miten halvatun ärsyttävää on ajaa autoa, jossa on kyydissä humalainen, apinoiden lailla mekastava lauma viikonlopun sankareita. Vielä pahemmaksi tilanne muuttuu, jos autoa käydään ajamaan suullisesti takapenkiltä: siinä vaiheessa ainakin allekirjoittaneella palaa käämit vielä nykyäänkin, ja ajaminen muuttuu aggressiivisemmaksi tietyn kynnyksen ylittyessä. Epäilen vahvasti, etten ole yksin maailmassa tämän näkemykseni kanssa.

Kuitenkin täytyy todeta, ettei asia varmasti muutu uusilla kielloilla mihinkään. Aikooko M. Korhonen kieltää matkustajilta alkoholin käytön autossa vai humalaisten kuljettamisen autossa? Ensimmäiseksi mainittu ei muuta tilannetta mihinkään, sillä nuorten kotibileistä lähdettäessä juhlijat ovat yleensä jo autoon astuessaan tukevassa humalassa. Toiseksi mainitun kieltäminen olisi jo sanoinkuvaamattoman outoa: poliisin pysäyttäessä nuorten auton se puhalluttaisikin ensin matkustajat vai?! Miten juhlahumussa olijat sitten menevät koteihinsa – taksillako vai isin kyydillä?

Miten määritellään ”nuori kuljettaja” – iän vai ajokokemuksen perusteella? Ikä on hieman heikko peruste, koska moni aktiivisesti ajava 20-vuotias on paljon varmempi kuljettaja kuin silloin tällöin ratin taakse istuutuva kolmekymppinen. Ajokokemuksen määrää taasen on täysin mahdoton todistaa ennestään tuntemattomalle ihmiselle (kuten poliisille) mitenkään, mikäli kyseessä ei ole autoa ammatikseen ajava henkilö.

Pidän tällaisten ääliömäisten kieltojen ja (vertaa HF-pakkoa koskeviin huomioihini) väsäämistä täysin turhana, koska Korhosen ehdottamaa ajatusta olisi aivan täydellisen mahdoton valvoa. Idean sisältämien määrittämisvaikeuksien lisäksi Leijona-pullon sisällön saa sujautettua kätevästi vissypulloon matkan ajaksi, ja tuskin yksikään poliisi käy tien päällä pläräämään läpi kaikkia nuorten autossa olevia pulloja.

Toiseksi parhaan liikenneidean saa viimelauantaisen suojatieturman aalloilla surffaava liikennepsykologian professori Heikki Summala Helsingin yliopistosta. Jonkinasteista käytännöstä vieraantumista osoittaen hän esittää Isoveljen kaikennäkevän silmän ulottamista suojateiden turvaksi, mikä toisi autoilijalle rangaistuksen suojatien liian kovavauhtisesta lähestymisestä. Epäilen ~~liikenneturvallisuusvaliokunnan~~ valtiovarainministeriön odottelevan tällaisen toteutumista kieli pitkällä ja kuolat rinnuksille valuen. Autoilija todennäköisesti saisi näppärät sakot ajaessaan yön pimeinä tunteina aution kaupunginosan läpi suojateille hiljentelemättä, ja liikenneturvallisuus nousisi vähintään kolmanteen potenssiin. Jos tälle linjalle oikeasti lähdetään, niin pankaa saman tien pakollista pysähtymistä vaativat STOP-merkit jokaisen suojatien eteen!

"Nykytekniikalla on mahdollista asettaa rajoja ja analysoida, milloin autoilija rikkoo rajoja", Summala huomauttaa.

Kyllä, tästä olen aivan samaa mieltä. Rajoja voidaan aina asettaa, mutta niiden kohtuullisuus ja tarkoituksenmukaisuus ovat sitten jo aivan toisia asioita. Analysoiko Summalan nykytekniikka vanhan Datsunin alle pultatut kiinalaiset kitkarenkaat arvioidessaan talvisin tapahtuvaa suojatien kunnioitusta? Joka tapauksessa täytyy muistaa, että suojatietä lähestyttäessä oikea tilannenopeus riippuu paljon muustakin kuin kameralle mallinnetusta raja-arvosta.

Olen toki samaa mieltä Summalan kanssa suomalaisen suojatiekulttuurin ongelmasta: suojatien eteen pysähtynyt auto tuskin saa ketään pysähtymään vierelleen, ja olen ollut itsekin jäädä useita kertoja tällaisessa tapauksessa auton alle. Tämä toki on opettanut Summalan seuraavaksi mainitseman näkökulman:

"Puolustan autoilijaa ihmisenä, joka ei ilman sääntöjä pysty ottamaan ihan kaikkea huomioon. Toinen puoli asiaa on jalankulkija: ei saisi koskaan astua sellaiselle ajoradalle, josta ei näe, mitä sieltä tulee."

Kokemus on opettanut allekirjoittaneelle oman puolensa aina jalankulkijana ollessani. Autoilijan osaan voisin kyllä kommentoida sen verran, että vaikka sääntöjä olisi puhelinluettelon paksuinen kirjanen, ei ihminen silti pysty ottamaan kaikkea huomioon nopeatempoisissa liikennetilanteissa. Tähän on syynä Matrix-elokuvan tapaan esitelty ongelma ihmisen käyttäytymisestä: ”ongelma on ihmismielen vapaus valita”.

Kuitenkin pidän suomalaisten asenneongelmaa suojateitä kohtaan keskimääräisesti varsin pienenä. Mikäli pääkaupunkiseudun (tai minkään yli 50 000 asukkaan suomalaiskaupungin) suojatiekulttuuri kauhistuttaa, suosittelen tuplaamaan henki- ja tapaturmavakuutuksen korvaussumman ja kokeilemaan jalankulkua kuukauden ajan Iisalmessa. Kyseisen kaupungin liikenteessä on itäeurooppalaista vivahdetta, joten jos kuukauden ajan selviää ehjänä voi koetta jatkaa kätevästi esimerkiksi Prahassa tai Moskovassa.

Mielestäni kieltotehtailu ja liikennekamerafanatismi ovat kapeakatseisia keinoja vähentää vaaratilanteita liikenteessä, koska sääntöviidakkoa ei voida millään valvoa ja liikennekamerat ovat melko voimattomia todella vaarallisia kuljettajia (rattijuopot, vaaralliset ohittelut ym.) vastaan. Lisäksi periaate ”jos tällä voidaan estää yksikin liikenneonnettomuus vuodessa, se kannattaa” ei oikeuta valtiovaltaa asettamaan kaikkia autoilijoita valtakunnallisen sakkoarvonnan kohteiksi. Mielettömiä kieltoja ja rajoituksia rikotaan yleisesti, mutta kiinnijäämisen riski on osapuilleen samaa luokkaa kuin Ässä-arvan ostaminen ja päävoiton pokkaaminen. Siksi en edelleenkään omista HF-laitetta.

PS. Uusia suomalaisia sananlaskuja voisi edustaa katolisen kirkon anekaupasta poimittu mukaelma: Kun salama tolpasta vilahtaa, niin satanen valtiolle kilahtaa.

Olemassaolomaksu revisited

2009-09-22T14:11:00.002+03:00

Keskustelu niin kutsutun Yle-maksun tiimoilta on saanut taas uutta vettä myllyyn, ja uutisoinnista päätellen päätös vaikuttaa jo tehdyltä: maksuhan tulee, sanoivat kansalaiset mitä halusivat. Kirjoitin aiheesta vajaa puoli vuotta sitten otsikolla ”Olemassaolomaksu”, jossa pohdin sen periaatteellista mahdottomuutta sekä mahdollisen toteutumisen aiheuttamia rahavirtoja muun muassa näin:

Kolmas asia, jonka vuoksi en ymmärrä esitystä on puhtaasti periaatteellinen: veronkeruu sellaisen perusteella, mitä kansalainen pystyisi tekemään riippumatta siitä tekeekö hän niin vai ei, on mielestäni hieman hämärää touhua, joka muistuttaa kovasti erään 1900-luvun suurvallan käytäntöjä.

Idea on siis tasan yhtä järkevä, kuin että jokaiselta kansalaiselta aletaan täysi-ikäisyyden perusteella periä vuosittaista tupakkaveroa sen perusteella, että hänellä on niin halutessaan mahdollisuus polttaa tupakkaa, poltti hän sitä tai ei. Tätäkin voisi perustella totta kai sillä, että kaikilta kerättävä vuosittainen vero alentaisi tupakka-askien hintaa – eri asia on, olisiko siitä niinkään iloa tupakoimattomille kansalaisille. Aivan kuin mediamaksusta kansalaisille, jotka eivät omista televisiota eivätkä siten nykyisin maksa lupamaksua.

Nyt pääministerimme Vanhas-Matti (kepu) on kertonut, että keskustapuolueen kanta on vapauttaa mediamaksusta kaikki, jotka kirjallisesti todistavat, etteivät käytä mitään Ylen materiaalia vastaanottavia laitteita. Käytännössähän tämä tarkoittaa sekä internetin että uudenmallisten kännyköiden heittämistä nurkkaan, koska yleisessä jakelussa olevaa Ylen materiaalia voi vastaanottaa myös näillä. Toisin sanoen tämä siis tarkoittaisi, että maksusta vapautuakseen kansalaisen tulisi kirjallisesti todistaa asuvansa vanhempiensa autotallin nurkalle heitetyssä tyhjässä öljytynnyrissä, joka kumisee kuin poliittisen eliittijoukkomme päät uusien rangaistusmaksujen kehittelytyössä.

Television lisäksi internetin ulottaminen mediamaksun piiriin kuulostaa huolestuttavalta, koska:

Internetissä on Ylen sivujen lisäksi satoja miljoonia muitakin sivuja, joiden ylläpidossa niin Ylellä kuin millään Suomen valtion instanssilla ei ole mitään tekemistä.
Nykyaikaisessa yhteiskunnassa usean työn hoitaminen edellyttää internetin käyttöä. Samoin esimerkiksi korkeakouluopiskelijat tarvitsevat nettiä päivittäin muun muassa opetusmateriaalien lataamiseen ja harjoitustehtävien lataamiseen/palauttamiseen. Luopumalla internetin käytöstä moni työ jäisi tekemättä: tämä on maksun järjestelyssä ilmeinen ongenkoukku, sillä työssään nettiä käyttävän olisi pakko maksaa maksu pystyäkseen hoitamaan työnsä.
Mikäli kotonasi ei ole konetta, voit (tai sinun on pakko) käyttää internetiä työpaikallasi tai korkeakoulullasi. Lisäksi voit halutessasi surffailla esimerkiksi lähikirjastosi asiakaskoneilla melkeinpä koska vaan: tämä todistaa käytöstä luopumisen väitteen mahdottomuuden, ja vaihtoehtona on joko maksun ulottaminen kaikkiin tai kontrolli yleisessä käytössä oleville koneille.
Tällä hetkellä Ylen tuottama internet-tieto on luettavissa kaikilla verkkoon kytketyillä koneilla mistä päin maailmaa tahansa. Toisin sanoen, sivuja voisi lukea maksutta miltä tahansa tietokoneelta Suomen rajojen ulkopuolella, mutta vain Suomessa niiden käytöstä olisi pakko maksaa (vielä jopa silloinkin, vaikkei kyseisiä sivuja säännöllisesti käyttäisi).
Valtion perimä erillismaksu internetin käytöstä kuulostaa kovasti Pohjois-Korean tai Kiinan poliittiseen järjestelmään sopivalta, kansalaisten valvontaa helpottavalta verolta.

Toisekseen hallituksen verouudistuksessa pyritään verotuksen painopiste siirtämään hyödykkeiden kulutukseen: eri asia, millainen kulutusvero kaikilta, käytännössä olemassaolon perusteella kerättävä vero sitten olisi? Hengitysilman kuluttamista? Ajan kuluttamista?

Kanerva-kohun olisi aikanaan voinut selvittää siten, että eroamaan joutuneesta Ilkka Kanervasta (kok) olisi pitänyt tehdä viestintäministeri hänen juorulehdissä ilmoitettujen meriittiensä perusteella; samalla Suvi Lindenin (kok) olisi voinut hyvin siirtää ulkoministeriksi, koska hän yleensä on muutenkin ihan ulkona kaikesta. Tällä kertaa Linden kumoaa Vanhas-Matin ideoinnin toteamalla, ettei Yle-veron valvomiseksi ole tarkoitus rakentaa tarkastus- tai kontrollijärjestelmiä: eli maksu jos (kun) tulee, kaikki maksavat. Tällainen kikkailu johtaa jälleen uuteen luetteloon mahdollisista epäkohdista, joita ajatteluun siirtyy (osa on tarkoituksella samoja, joita mainitsin jo aiemmassa kirjoituksessani):

Toimeentulotuen varassa olevien mediamaksut kiertäisivät kunnan sosiaalitoimiston kautta valtiolle, joka taas kuitenkin joutuisi maksamaan samat rahat takaisin kunnalle erilaisina avustuksina: näin kävisi varsinkin syrjäisemmällä seudulla sijaitsevissa pikkukunnissa. Nyt köyhän ei ole pakko maksaa tv-lupaa, ellei omista televisiota; kaikenkattava mediamaksu pahentaisi rahan turhaa edestakaista soutamista valtion ja kuntien välillä. Jos kunta maksaa esimerkiksi 100 euroa valtiolle ja valtio viikon päästä 100 euroa (enemmän) takaisin kunnalle, valtion nettotulo maksusta on nopean laskutoimituksen nojalla nolla euroa (miinus byrokratian aiheuttamat kulut)
Nykysysteemissä toimeentulotuki kattaa tv-lupamaksut perustoimeentuloon kuuluvana kuluna. Arvatkaa tasan kaksi kertaa, sisältääkö opintotuki vastaavan peruskohdan? Vastaan kysymykseen itse, että ei sisällä, vaan opiskelijan tv-lupa (ja todennäköisesti myös mediamaksu) on muutenkin niukasta toimeentulosta pois. Totesinkin jo, että opiskelijan on käytännössä pakko käyttää internetiä päivittäin opintojensa suorittamiseen, joten kirjallista todistusta Yle-välineistä luopumisesta ei käytännössä pystyisi tekemään.
Opiskelija-asuntolat muuttuisivat jalokivikaivoksiksi mediamaksukarhulle. Kyseiset paikat yleensä sisältävät runsaasti soluasuntoja, joissa asuvat lasketaan erillisiksi asuntokunniksi: nykyinen tv-lupakin maksatetaan jokaisella soluasukkaalla erikseen, joten solukäytössä oleva 4h+k asunto tuottaisi nelinkertaisen saaliin tavalliseen asuntoon nähden. Näin pakkomaksua saataisiin kerättyä kätevästi asunnon pinta-alaan nähden.

Mikäli Yleä on pakko ylläpitää samanlaisena kuluhirviönä kuin mitä se nykyään on, tulisi sen menot rahoittaa joko budjettirahoin tai mainostuloilla: varsinkin budjettirahoitus erillismaksun sijaan olisi kätevä keino kerätä rahat kansalaisen varallisuuden mukaan, sillä suuremmista tuloista kertyisi enemmän verotusrahaa eikä valtion tarvitsisi asioikseen juosta enempää pienituloisen rahapussilla. Samoin määrärahoja voisi säädellä esimerkiksi taloustilanteen mukaan, koska kyseessä ei olisi kiinteä, vuodesta toiseen lähes samansuuruisena pysyttelevä maksu: budjettirahalla voisi estää laitoksen tarpeettoman paisumisen valtavaksi. Tätä asiaa pohtiessa on syytä muistaa, että elämme maassa jossa sakkotulotkin on budjetoitu valtion talousarvioon.

Taloustutkimuksen tekemän tutkimuksen mukaan 62 % kansalaisista vastustaa mediamaksua, ja valtaosa kannattaa budjettirahoitusta. Mikäli enemmistön tavoin vastustatte mediamaksua, muistakaa elävänne maassa, jossa enemmistön ääni ei tunnu kuuluvan poliittiselle huipulle. Tämä kannattaa huomioida poliittisten mielipiteiden esittämisen yhteydessä.

P.S. Esittämäni tupakkaverovertauksen rinnalle voitaisiin keksiä esimerkiksi alkoholimaksu kattamaan alkoholihaittojen paikkaamista. Maksu voisi olla kaikilta täysi-ikäisiltä kansalaisilta vaikkapa 200 euroa vuodessa, ja sitä voisi mainostaa Yle-maksun tapaan lauseella: ”Kun kaikki maksavat saman verran, Kossupullon hinta Alkon tiskillä alenee”. Maksusta voisi vapautua esittämällä valtiolle vuosittain lääkärintodistuksen jatkuvasta Antabus-kuurista: lisää esimerkkejä Vanhas-Matin käänteisestä todistusvelvollisuudesta löytyy nimimerkki Väärinajattelijan huomiosta.

Elämä jatkuu

2009-09-15T21:36:00.002+03:00

Kirjoituskokoelmani on ollut pari kuukautta pölyyntymässä, koska kirjoittajalla ei ole ollut henkisiä voimavaroja uuden materiaalin tuotantoon. Olen ollut poissa pelistä onnettomuuden vuoksi, ja tahdon kiittää Kuopion yliopistollisen sairaalan lääkäreitä ja hoitajia huippuluokan työstä elämäni pelastamiseksi.

Olen kommentoinut hyvinvointivaltiona pidetyn Suomen vanhustenhuoltoa muutaman kerran aiemmin, ja 7.6.2009 keräsin tässä blogissa esittämiäni kommentteja yhteen näin – tein niin, koska sekä uutisista saamieni tietojen että omien havaintojeni mukaan maamme vanhustenhuollon yleiskunto muistuttaa yliajettua siiliä. Olenkin suorastaan ihmeissäni, miten vaitonaisia uutisvälineet ovat asiasta olleet. Nyt Ylen uutiset avasivat pelin kertomalla lääninhallitusten selvitysten paljastamista puutteista, jotka vahvistavat mielipidettäni entisestään. Uutisen johdantokappale kuuluu seuraavasti:

Keväällä esitetyt epäilyt vanhustenhoidon puutteista ovat osoittautumassa todeksi. Lääninhallitusten tekemien selvitysten mukaan vanhuksia sidotaan peteihin, heitä teljetään lukkojen taakse, he eivät pääse vessaan, kärsivät riittävän ravinnon puutteesta, kaatuilevat ja saavat paikoin liikaa lääkkeitä.

Koska olen aiemmissa kirjoituksissani kommentoinut vanhustenhuollon lisäksi myös mielenterveyspalvelujen onnetonta tilaa, on Mielenterveyden keskusliitto MTKL ottanut kantaa lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen huonoon kuntoon: Iltalehti kirjoittaa kannanotosta 12.9. julkaistussa uutisessa muun muassa seuraavasti:

Viime vuosina mielenterveyspotilaiden laitospaikkoja on vähennetty, mikä on lisännyt painetta psykiatrisessa avohoidossa. Resurssit ovat kuitenkin riittämättömät. Kun hoito viivästyy, itsemurhariski kasvaa ja esimerkiksi skitsofreniaa sairastavien itsemurhakuolleisuus on 12,5-kertainen muuhun väestöön nähden.

MTKL on huolissaan siitä, että kuntien säästökuurit heikentävät jo valmiiksi rapautuneita mielenterveyspalveluja.

On häpeällistä huomata kotikaupunkini pääsy MTKL:n mustan listan malliesimerkiksi. Kuitenkin erityisesti nuorten mielenterveyspalvelujen rappiossa minua huolettaa itsemurhariskiä enemmän yksi asia: nuoren jääminen tarvitsemansa avun ulkopuolelle voi itsemurhan sijaan purkautua silmittömänä väkivaltaisuutena, kuten olemme kaikki huomanneet Jokelassa ja Kauhajoella tapahtuneiden kouluammuskelujen yhteydessä. Mielestäni tällaisten ilmiöiden ehkäisy näpertämällä idioottimaisia aselakeja on typeryyttä, sillä pimeän hetken osuessa ihmisen kohdalle järjetön murhaaminen onnistuu tuliaseen lisäksi tuhannella muullakin esineellä.

Vanhustenhuoltoon palatakseni, Savon Sanomien paperilehdessä julkaistun artikkelin mukaan kunnallisia vanhustenhuoltopalvelulaitoksia olisi tarkastettu ajoittain, mutta vain yksi laitos on menettänyt toimilupansa määräysten laiminlyönnin vuoksi: muistini mukaan sama sanomalehti on 2000-luvun aikana raportoinut yli viisi kertaa pitkäaikaiseen eläinrääkkäykseen syyllistyneiden menettäneen eläintenpitolupansa useaksi vuodeksi. Tällaiseen en keksi kuin yhden syyn: koska ulkoistettu vanhustenkotipalvelu lähettää laskunsa kunnalle, halvimman mahdollisen palvelun tarjoaja todennäköisesti saa kunnallisen tarkastajan katsomaan tilannetta hieman erilaisesta näkökulmasta – tai vaihtoehtoisesti neuvottelupöydälle ”unohtuu” hieno konjakkipullo aina oikeiden tulosten kunniaksi. Sama artikkeli kertoo yleistilanteen olevan sellainen, että hoitajien määrän suositusarvoon (kaksi vanhusta yhdelle hoitajalle) päästään useimmissa hoitolaitoksissa vain päiväaikaan, jos silloinkaan. Yöaikana yhden hoitajan valvottavana saattaa olla jopa 20 vanhusta, joiden huoneet sijaitsevat pahimmillaan eri kerroksissa.

Olennaisinta asiassa on, että julkinen tiedotus on ollut autuaan hiljaa maamme terveydenhuoltoa vaivaavista epäkohdista, vaikka ongelma on varmasti ollut tiedossa ainakin kaikilla vanhustenhuoltoa seuranneilla kansalaisilla.

Suomessa on sitä vastoin kaksi asiaa, joiden yhteydessä verorahojen jaosta ei saa puhua väärällä asenteella: kehitysyhteistyö ja turvapaikkapolitiikka. Tiedotusvälineissä ei poliittisen korrektiuden vuoksi koskaan viitsitä kertoa, että nämä kaksi asiaa kasvattavat kulujaan vuosi vuodelta eikä resursseista tunnu koskaan olevan pulaa - oleellista on kertoa, paljonko lisärahaa tarvitaan ja aina se jostain löytyy. Asioista kertovia uutislinkkejä löytyy nopealla etsimisellä ainakin 1,2,3,4,5,6 kappaletta, joista viimeisimmän takaa löytyvän uutisen lopetuskappale saa tämän tarinan yhteydessä hieman ironisen vivahteen:

Sisäministeriö hakee jatkuvasti uusia tiloja vastaanottokeskuksille. Kuntien kanssa tehdään yhteistyötä, mutta vastaanottokeskuksen perustamiseen ei tarvita kunnan lupaa. Sen sijaan kunta voi kieltäytyä ottamasta pakolaisia vastaanottokeskuksesta, ja Turun Sanomien mukaan suurin osa Suomen kunnista tekee juuri näin.

Ihmeellistä. Onneksi lääninhallitusten vanhushoitoselvitysten ja MTKL:n kannanoton jälkeen kuntien toimintaa ei tarvitse enää selitellä suomalaisten hurjalla rasistisuudella tai muulla syyllistämishuuhaalla: mikäli kunnan huoltosuhde on jo valmiiksi surkea esimerkiksi väestön ikääntymisen, muuttotappion tai työttömyyden vuoksi, en ihmettele kunnanjohtajien haluttomuutta hankkia asukkaiksi lisää väkeä, joka etenkin työttömyydestä kärsivissä kunnissa sijoittuu ”huollettavien” kategoriaan mitä todennäköisimmin useaksi vuodeksi.

Maamme monella nurkalla talous on nyt todistetusti sellaisessa pisteessä, ettei rahoilla pystytä tarjoamaan kansalaisille edes peruspalveluja isoissakaan kunnissa. Ongelma on taatusti ollut olemassa koko 2000-luvun ajan, mutta asiasta ei ole ilmeisesti viitsitty pitää ääntä edes taloudellisen korkeasuhdanteen aikana. Sen sijaan parin viime vuoden aikana ilmaantunut ongelma turvapaikanhakijoiden sijoittamisessa ja kehitysapurahojen ”vähäisyydessä” on saanut runsaasti tilaa tiedotusvälineissä. Huonompiosaisia on toki autettava eteenpäin elämässään, mutta tietysti aloittaen oman maan huonovointisista – niitäkin meillä kun juhlapuheista huolimatta on.

Muutama sana vaalirahoituksesta

2009-07-18T01:05:00.006+03:00

Pääministeri Matti Vanhasen luotsaama 2000-luvun ristiriitaisin puolue ~~Maalaisliitto~~ Keskusta, citykepulaisuuksineen sun muine pähkähulluine ideoineen näyttää kärsivän jonkinasteisista epäselvyyksistä vaalirahoituksensa saralla: paholainen sentään, eihän tällaista olisi pitänyt tapahtua ainakaan puolueessa, jonka puheenjohtaja on vuosi sitten vaatinut läpinäkyvyyttä puolueiden vaalirahoitukseen. Enpä haluaisi olla sukunimikaimani Jarmo Korhosen (ei tiettävästi sukua allekirjoittaneelle) asemassa nyt.

Vakavasti puhuen on hieman ristiriitaista ajatella, että vuosi sitten pääministeri Vanhanen peräsi selvyyttä vaalirahoitukseen – perusteenaan hän käytti luottamusta poliitikkoihin, ynnä muita kansanvallalle tärkeitä asioita, kuten oheisesta asiakirjasta ilmenee. Vanhanen Eduskunnan täysistunnossa 12.6.2008:

Minusta tässä pitäisi nyt palata tähän suureen linjaan, siihen, että lakia pitää noudattaa ja nyt tätä lakia pitää uudistaa sellaisella tavalla, joka lisää läpinäkyvyyttä, tekee selväksi sen, että toista kertaa ilmoituksia ei jätetä tekemättä, ja sitä kautta luottamusta syntyy. Se tehdään tässä työryhmässä, jonka oikeusministeriö on asettanut. Näillä uusilla säännöillä sitten saadaan, koko järjestelmä, otettua oppia siitä, mitä on tapahtunut.

Nyt yksi vuosi, yksi kuukausi ja yksi viikko myöhemmin Vanhasen luotsaama Keskusta on samanlaisen vaalirahoitushässäkän keskellä kuin mistä se moitti vasemmistopuolueita vuotta aiemmin: onneksi koko järjestelmä ja varsinkin asiaa ajanut poliitikko on selvästi ottanut oppia.

Vanhanen on siis mitä ilmeisimmin valehdellut kansalle perätessään selvyyttä vaalirahoitukseen sisältäen implisiittisen väitteen, ettei oma lehmä ole ojassa. Toisaalta Vanhanen on osannut ansiokkaasti valehdella kansalle myös suhteistaan sekä Susan Kuroseen-Ruususeenkin että Merikukka Forsiukseen, joten poliittiselta länsirintamalta ei kuulune mitään uutta.

Nyt tilanne on seuraava:

Olipa kyseessä korruptio tai ei, merkittävien epäselvyyksien olemassaolo on kiistatonta.
Epäselvyyksistä vastuussa oleva puoluesihteeri Jarmo Korhonen ei aio erota kustuaan sekä omalle että puolueensa kiukaalle.
Epäselvyyksistä heti Korhosen jälkeen vastuussa oleva puolueen puheenjohtaja Vanhanen ei ole edes harkinnut eroamista tehtävästään tilanteesta huolimatta.
Yksityiselämässään asiansa sotkenut entinen ulkoministeri Ilkka ”Ike” Kanerva (kok.) joutui eroamaan läheteltyään parhaat päivänsä nähneelle ”eroottiselle” (kiitos ei kommenteille asiasta, siksi sitaatit) tanssijalle tekstareita ja myöhemmin valehdelleensa niiden takia. Tämäkin siis siitä huolimatta, että Ike kusi lähinnä omalle kiukaalleen.

Kokoomuslaisen ministerin on siis pakko erota yksityiselämänsä päältä valehtelemisen takia, mutta kepulaiset saavat jatkaa virassaan, vaikka ovat valehdelleet tai vähintään esittäneet pyhimystä sekä yksityiselämässään että poliittisella urallaan. Miten tähän on tultu?

Syyhän on tietenkin sellainen, että varsinkin keskustalaispoliitikkojen päässä elää sitkeästi hallusinaatio eli harhakuvitelma 1950-luvun agraarisesta Suomesta, jossa Kepun kannatus oli vakio samaan tapaan kuin Newtonin gravitaatioteorian määrittämä vapaa putoamiskiihtyvyys. Tämä hallusinaatio saa heidät kuvittelemaan, että kerran kansanedustajiksi (tai jopa ministereiksi) päästyään heille on automaattisesti taattu eläkevirka Arkadianmäellä. Tuossa menneiden aikojen Suomessa esimerkiksi vanhemmat päättivät, ketä heidän lapsensa äänestivät vaaleissa: muun muassa Aarno ”Loka” Laitinen on kommentoinut tätä kepulaismafian syvintä olemusta IL:n kolumnissaan.

Harhaisten ajatustensa riivaamat keskustalaiset eivät siis pelkää edustusvirkojensa puolesta ja kuvittelevat voivansa kusta meidän kansalaisten niskaan miten lystäävät: ratkaisuna tähän esitän, että suomalaisten tulisi vihdoin ajatella äänestyskopissa itse vanhempiensa sijaan, kenen ehdokasnumeron lippuun kirjoittaa. Jättitappio Vanhasen luotsaamalle Kepulle olisi mielestäni parasta sitten valmiiksi viipaloidun leivän, sillä (toivottavasti) se avaisi puolueen johdon silmiä edes hieman.

Pohjoismaalainen intiaanikylä

2009-07-09T19:01:00.008+03:00

Ylen radiouutisissa kerrottiin ”nuorison” alkaneen kapinoida Ranskassa sattuneen putkakuoleman johdosta. Koska suomalaismedian käsitystä ”nuorisosta” on pohdittu jo ainakin täällä ja täällä, en ota asiaan kummempaa kantaa. Lukaisin uutisen myös Ylen nettisivulta, mikä oikeastaan vahvisti käsitystäni:

Paikallinen Mohamed Benmouna pidätettiin epäiltynä kiristyksestä. Hän vaipui koomaan ja kuoli tunteja myöhemmin ollessaan poliisin huostassa. Poliisin mukaan kyse oli itsemurhayrityksestä.

Ennen pidätetyksi joutumistaan, paikallinen Mohamed Benmouna varmasti oli edellisenä iltana töistä päästyään ajanut Citroeninsa parkkiin, paikalliseen tapaan suoristanut baskerinsa ja marssinut paikalliseen viinitupaan nauttimaan pullollisen paikallista punaviiniä paikan päällä paistetun patongin kanssa, keskustellen paikallisten ystäviensä Jean-Pierren ja Nicholas’n kanssa henkeviä englannin kielen haitallisesta vaikutuksesta ranskan kieleen ja ranskalaisen kansallisidentiteetin kärsimisestä – kuten paikalliset tekevät, vai mitä?

Miksi Suomessa ei (onneksi) polteta puolta kaupunkia aina, kun kaupungille sammunut paikallinen Pentti Virtanen viedään putkaan ja hän tukehtuu siellä omaan oksennukseensa?

”Nuorisouutisia” selatessani huomasin sinällään historiallisen uutisen päässeen livahtamaan silmieni ohitse: monikulttuurin ihanuutta ainakin tähän asti fanatisoinut Helsingin Sanomat nimittäin raportoi 29.4.2009 julkaistussa uutisessaan ruotsalaisen Malmön Rosengård-nimisen kaupunginosan muuttuneen virallisesti maailman ensimmäiseksi Pohjoismaiden maaperällä sijaitsevaksi intiaanikyläksi.

Nimityksen historiahan tulee Yhdysvalloista, kun eurooppalaiset valloittajat perustivat maahan alkuperäisasukkaille eli kansankielellä intiaaneille varattuja alueita, joille annettiin valtuudet toimia autonomisesti eli irrallaan eurooppalaisten perustamista yhteiskuntarakenteista.

[Lisäys 10.7.2009 ]: Innoituksen nimityksen käyttöön sain Iisalmen kaupungissa sijaitsevasta, pelkkiä kunnan tukiasuntoja täynnä olevasta asuinalueen nurkasta, jota paikalliset kutsuvat ”inkkarikyläksi”. Googlasin asiaa todisteeksi, ja tämä ilmeisen virallinen pdf-dokumentti huvitti ainakin allekirjoittanutta: lukekaa erityisesti taustatiedot sivulta 3 ja kohta "Rivitaloyhteisö" sivulta 6.

Historia sikseen ja takaisin Malmöön:

Malmön pelastuslaitos teki noin viikko sitten ainutlaatuisen päätöksen, että se ei enää lähde sammuttamaan pieniä tulipaloja Herrgårdeniin, elleivät ne aiheuta välitöntä hengenvaaraa.

Roskalaatikoiden, autonrenkaiden ja autojen polttaminen on siinä määrin arkipäivää Herrgårdenissa, että ennen palokunnan lähtöä on palopäällikön ja poliisin käytävä paikan päällä toteamassa palon vakavuus.

Pieniä paloja sammuttamaan saapuneet palomiehet ovat viime joulukuusta asti joutuneet nuorisojoukkojen kivityksen kohteeksi. Viime päivinä lähimmän paloaseman Jägersron esimies heitti hanskat tiskiin ja luopui esimiestehtävästään. Ainakin kolme aseman palomiestä on pyytänyt siirtoa rauhallisemmalle asemalle.

Herrgården on siis asuinkortteli Rosengårdin kaupunginosassa. Aiemmin jotkut bussiyhtiöt ovat lopettaneet liikennöinnin kaupunginosan kautta, koska ”nuoriso” kivitti autoja. Poliisi liikkuu alueella vain kahden auton ryhmissä, koska silloin toisen auton johtuessa hyökkäyksen kohteeksi toinen voi suojata hätään joutunutta. Autojen, roskalaatikoiden ym. helpohkosti palavien esineiden tuhoaminen on arkipäivää. Palopäällikkö Per Widlundh kertoo:

"Mutta tilanne Herrgårdenissa on myös epätavallinen. Uhka on niin suuri, että yhteiskunnan suoja ja turvallisuus eivät enää toimi.

Eli bussit eivät kulje, tulipalot saavat roihuta rauhassa eikä poliisi uskalla alueella kuin väellä ja voimalla; työttömyysprosentti on 62 % (Herrgårdenissa jopa 85 %) – kyllä, Rosengårdin lähiö on nimityksensä ansainnut.

Rosengårdin asukaskunnasta 60 % on syntynyt muualla kuin Ruotsissa, minkä päälle 26 % on syntynyt Ruotsissa molempien vanhempien ollessa ulkomailla syntyneitä(1,2). Kun katsoo suurimpien lähtömaiden listaa, on suurin osa ulkomailla syntyneistä epäilemättä tullut maahan turvapaikanhakijan (ruotsiksi: asylsökande) statuksella.

Looginen päättelyketju menee siis näin:

Rosengårdista on tullut intiaanikylä siksi, että sinne on lyhyehkössä ajassa asutettu mahdottoman paljon kielitaidottomia ja helposti syrjäytyviä ”asylsökandeja”. Tämä tietysti on osaltaan ruokkinut ns. white flightia, eli toimeentuleva kantaväestö on muuttanut alueelta pois, mikä on ruokkinut tulijoiden sosiaalista eristäytymistä ruotsalaisesta yhteiskunnasta.
”Asylsökandeja” on jouduttu asuttamaan nopeassa tahdissa tulijoiden suuren määrän vuoksi.
Tätä määrää olisi toki voitu rajoittaa poliittisella päätöksellä olla ottamatta enemmän tulijoita kuin mitä vastaanottava yhteiskunta kestää, sillä itsenäisellä kansallisvaltiolla on oikeus määrätä, millaisin perustein se päästää ihmisiä oleskelemaan ja asumaan maaperälleen.
Ruotsin harjoittama ulkomaalaispolitiikka on ollut siis epäonnistunutta, koska se on johtanut merkittäviin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Toisen kohdan linkissä esitettyä kaaviota tutkiskelemalla voidaan todeta Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrän (2008: 4035 henkeä, 2009 arvio: 6000–> henkeä) alkavan olla likipitäen samalla tasolla kuin Ruotsissa vuosina 1995–97, ja määrän odotetaan kasvavan lähivuosina entisestään. Toivottavasti emme tee niitä samoja poliittisia virheitä, joiden seuraamuksista tuhannet länsinaapurimme asukkaat saavat kärsiä vähintään viikoittain.

Turvavälistä

2009-07-05T20:26:00.005+03:00

Lueskelinpa viikonlopun uutisotsikoita ja tämän otsikon nähtyäni tiesin melkein uutista lukemattakin, mistä kaupungista kyseinen uutinen hyvin todennäköisesti on.

Kuopiolaisille autoilijoille tiedoksi, että kaupungissa liikuskelee tummilla isopyöräisillä mopedeilla pari-kolme idioottia, jotka eivät ole kuulleet turvavälin käsitteestä. Olen tänä kesänä päässyt kahdesti todistamaan, miten mopoilija roikkuu 1-2 metrin päässä autoni takapuskurista jopa yli 60 kilometrin tuntinopeudessa.

Ensimmäinen sattui kesäkuun puolivälissä Saaristokaupungissa, kun sivukadulta taakseni tuli kolmen mopoilijan porukka. Näistä kaksi lyöttäytyi takapuskuriini kiinni, vaikka ajoin karvan yli 50 km/h. Porukan kolmannella oli joko virittämätön mopo tai sen verran järkeä päässä, ettei lähtenyt leikkimään hengellään. Petosentiellä vauhtikaksikko sitten puhalsi ohitseni.

Toinen tapaus sattui viikkoa myöhemmin Puijonlaaksossa, kun Julkulasta perääni kääntyneet, vastaavanlaisilla mopedeilla ajaneet sankarit ilmeisesti ottivat kisaa keskenään siitä, kumpi uskaltaa roikkua lähempänä edellä ajavaa autoa 50–60 kilometrin tuntivauhdissa – lienee siis sanomattakin selvää, että kyseessä oli viritetty kaksipyöräinen.

Päivän retorinen kysymys kuuluu: jos ajaa kuusikymmentä kilometriä tunnissa, takana roikkuu mopoilija metrin päässä takapuskurista ja eteen juoksee tien sivusta esimerkiksi lapsi – kumman kuuluu vammautua: arviointivirheen tehneen lapsen vai luonnonvalinnalla leikkivän älykääpiön?

Uutisen tapauksessa on kohtuutonta vierittää kaikki syy tuunatun, punaisen auton kuskin niskoille. Turvaväli-käsitteen määritelmä kun on etäisyyden säilyttäminen edellä ajavaan ajoneuvoon sellaisena, että pystyy pysäyttämään oman kulkimensa törmäämättä edellä ajavaan yllättävässäkin tilanteessa. Olipa autoilijan syy äkkijarrutukseen mikä tahansa, ovat mopoilijat ajaneet liian lähellä.

Pahoittelen, että kirjoitusaktiivisuuteni on ollut hieman vaisu viime aikoina: palaan asiaan aktiivisemmin viimeistään alkusyksystä.

P.S. Näiden autojen perässä roikkumista harrastavien mopoilijoiden suosittelen lopettamaan hengellään leikkimisen. Mikäli kyseinen touhu on kaikesta huolimatta niin mukavaa kuin miltä vaikuttaa, roikkukaa mopedeillanne rekkojen tai muiden raskaiden ajoneuvojen perässä: kolarin sattuessa autovakuutusyhtiö joutuu muuten maksamaan pitkän pennin henkilöauton jälleenmaalauksesta, mutta rekan perästä jäännöksenne lähtevät helposti ja edullisesti painepesurilla.

JSN:n suositusta kunnioittaen

2009-06-16T01:42:00.006+03:00

Iltalehti tietää kertoa, että Aftonbladetin mukaan Ruotsissa on saatu kiinni vaarallinen rikollinen, jonka epäillään raiskanneen ainakin kymmenen naista:

- Olemme vakuuttuneita, että hän on raiskannut vähintään kaksi muutakin. Lisäksi on kaksi raiskaustapauksista, joissa hän voi hyvin olla tekijä. Hänet on etsintäkuulutettu Belgiassa viidestä raiskauksesta ja ryöstöstä, Manne Jönsson Västerortin poliisista sanoi Aftonbladet-lehdelle.

- Hän on hyvin väkivaltainen ja aggressiivinen, Jönsson sanoi, mutta vaikeni tapauksien tarkemmista yksityiskohdista.

Aftonbladetin mukaan:

I lördags häktades mannen, som ursprungligen kommer från ett afrikanskt land, av jourdomstolen i Solna.

Lainaus Julkisen sanan neuvoston päätöksestä 3662/KL/06 (lihavoinnit allekirjoittaneen):

Etnisen alkuperän mainitseminen rikosuutisissa ja muissa kielteisissä yhteyksissä voi vahvistaa jo olemassa olevia ennakkoluuloja ja luoda vähemmistöistä stereotyyppisiä kielteisiä kuvia. Siksi rikokseen syylliseksi epäillyn henkilön etnisen alkuperän kertominen edellyttää harkintaa ja sitä, että tieto on uutisen olennaisen sisällön kannalta tarpeellinen. Sellaista tietoa voidaan tarvita esimerkiksi silloin kun rikoksesta kaivataan silminnäkijähavaintoja.

Iltalehden harjoittama uutisointi sopii tässä hyvin Julkisen sanan neuvoston linjaukseen, sillä mies on saatu jo kiinni eikä ilmeistä tarvetta tarkempien tuntomerkkien julkaisemiselle ole – silti kyseisen asian voi näin Internetin aikakaudella tarkastaa näppärästi alkuperäisestä ja usein höllemmän (itse)sensuurikoneiston murjomasta uutisesta, vaikka se edellyttääkin Suomessa pakollisena oppiaineena olevan ruotsin kielen tai ainakin englannin osaamista. Harmin paikka.

Kaikki näyttää siis todella hyvältä, mitä nyt paria päivää aiemmin samainen julkaisu on huutanut kissankokoisella otsikolla äskettäin kidnapatun rikkaan naisen sieppaajan olleen nimenomaan syntyperäinen suomalainen.

Kaksi tuntia ennen kyseistä shokkipaljastusta kerrotaan, että kyseinen mies on jo pidätetty epäiltynä panttivangin ottamisesta, mutta jostain syystä sekä IL että IS näkevät parhaaksi hehkuttaa sieppauksesta epäillyn olevan syntyperäinen suomalainen. Nyt sitten varmaan tarvitaan rutkasti yleisövihjeitä miehen olinpaikan selvittämiseksi, vai? Ja vaikka tarvittaisiin, niin tekijän löytymistä helpottaisi varmasti tieto siitä, että hän on "syntyperäinen suomalainen", koska se rajaisi sentään kolmisen prosenttia maan väestöstä pois epäiltyjen joukosta.

Näköjään etnisen alkuperän mainitseminen rikosuutisissa ja muissa kielteisissä yhteyksissä voi vahvistaa jo olemassa olevia ennakkoluuloja, mikäli tekijä on ulkomaalainen – etnisen alkuperän mainitsemisen rikosuutisissa ja muissa kielteisissä yhteyksissä pitää vahvistaa jo olemassa olevia ennakkoluuloja, mikäli tekijä on syntyperäinen suomalainen.

P.S. Jussi Halla-aho on testannut JSN:n kaksoisstandarttien korruptoiman menettelyn toista vuotta sitten ja kirjoittaa siitä tekstissään ”Amerikkalaiset ja Julkisen sanan neuvosto”: tuolla kertaa JSN:n mielestä sana ”amerikkalainen” ei viitannut kansallisuuteen. Mielenkiintoista.

Matti ja maantieto

2009-06-08T17:31:00.004+03:00

Näin vaalien aikoihin suuri valkoinen päällikkömme, pääministeri Matti ”äänestäjillä ei saa olla sellaista illuusiota, että he voisivat vaikuttaa maansa asioihin esimerkiksi äänestämällä” Vanhanen (kesk.) on taas vaihteeksi esittänyt julkisuudessa vähintään kaimansa Nykäsen tasoisia lausumia.

Vanhasen mukaan vain kansakoulun karttakirjassa on Euroopalle piirretty täsmälliset rajat, mutta nykymaailmassa se ei kannata. Euroopan unionille hän ei määrittelisi maantieteellisiä rajoja, vaan pitäisi ovet avoinna.

Itse asiassa Eurooppa-nimisen maanosan täsmälliset rajat on määritetty jokaisessa tietokirjassa, josta vain löytyy tietoa Euroopasta. Jos se ei nykymaailmassa enää kannattaisi, miksi sitten tällaisia kirjoja painetaan edelleen? Aikooko Keskusta kenties aloittaa tällaisten harhaoppisten propagandateosten sensuurin, koska ne eivät vastaa puolueen linjaa?

- Kaikilla eurooppalaisilla valtioilla ja kansoilla, jotka täyttävät unionin kriteerit, on oikeus tulla unionin jäseneksi. Meidän ei pidä olla portinvartijoita tässä mielessä, koska sitä Eurooppaa ei ole missään määritelty.

Mikäli lukisin tällaisen lausahduksen irtonaisena, ja en tietäsi kuin että sen on esittänyt Matti-niminen julkisuuden henkilö, veikkaisin ensimmäiseksi Matti Nykästä. Kaikilla eurooppalaisilla on siis oikeus pyrkiä unioniin, vaikka Eurooppaa ei ole määritelty missään? Jos Eurooppaa ei ole määritelty missään, niin miten ”eurooppalainen” sitten edes voidaan määritellä, häh?!

Voin tässä ohimennen mainita Matille, että virallisen ja kaikkialla maailmassa tunnustetun määritelmän mukaan Euroopan maantieteelliset rajat ovat Atlantin valtameri lännessä, Jäämeri pohjoisessa, Ural-vuoristo idässä, sekä Kaukasusvuoret, Välimeri ja etenkin Gibraltarin salmi etelässä. Näin ollen esimerkiksi Kypros ei kuulu enää sijaintinsa puolesta Eurooppaan vaan Aasiaan (Lähi-itä). En tiedä poliittisen eliittijoukkomme ajatuskulusta, mutta näin tavallisen tallaajan logiikalla voisin olla sitä mieltä, että ollakseen eurooppalainen valtion on ensinnäkin kuuluttava Eurooppaan.

Toisekseen eurooppalaisen valtion voisi ajatella noudattavan eurooppalaista kulttuuria, johon keskeisesti kuuluvat esimerkiksi sellaiset asiat kuin demokratia, yksilönvapaus, kristinuskon pohjalta rakennettu mutta myöhemmin sekulaariksi muutettu moraalikäsitys ja niin edelleen. Pelkästään tämän pohjalta eurooppalaisiksi valtioiksi voidaan surutta laskea esimerkiksi USA, Kanada ja Australia. Niin, ja se Kypros tietenkin, koska brittien siirtomaa-aika muokkasi saaren asukkaiden kulttuurin isäntämaan kaltaiseksi. Tämän määritelmän perusteella esimerkiksi Turkki ei ole eurooppalainen valtio, sillä turkkilaiseen kulttuuriin kuuluu keskeisesti islaminusko, joka on perinteisesti arabialaisen kulttuurin tunnuspiirre. Venäjää voidaan pitää osittain eurooppalaisena valtiona, sillä se sijaitsee puoliksi Euroopan mantereella ja noudattaa eurooppalaista kulttuuria (höystettynä joillakin omituisuuksilla).

Eli Vanhanen haluaa EU:n uusiksi jäseniksi joko eurooppalaisia valtioita, jotka eivät sijaitse Euroopassa – tai Euroopan liepeillä sijaitsevia ei-eurooppalaisia valtioita. Näistä jälkimmäinen on potentiaalisempi vaihtoehto, sillä tuskin Masa havittelee USA:ta tai Kanadaa unioniinsa; Venäjä ei varmasti unioniin liity, vaikka mikä olisi. Vanhanen siis mainitsee rivien välissä kannattavansa Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan valtioiden kelpuuttamista Euroopan Unionin jäseniksi. Perusteluinaan Vanhanen käyttää seuraavaa lausahdusta:

- Toiselle puolelle jäävä miettisi, että no, Eurooppa ei ole meidän suuntamme ja lähtisi sellaiseen suuntaan, jossa ovat erilaiset arvot ja tavoitteet myös maailmanpolitiikassa, hän pohtii

Tämä herätti ainakin allekirjoittaneessa kysymyksen, että miksi Euroopan tulee olla ”kaikkien suunta”? Eikä vain siksi, ettei Vanhasen mielestä sitä Eurooppaa kai ole edelleenkään määritelty missään – kyse on siitä, kuinka kauan (virallisesti tunnustettu) Eurooppa pysyy Eurooppana, jos siihen liitetään mukaan merentakaisia ”siirtomaita”? Onko olemassa mahdollisuus, ettei muiden suunta olisikaan Eurooppa, vaan Euroopan suunta olisi tuo Matin mainitsema ”sellainen, jossa ovat erilaiset arvot ja tavoitteet”?

- Siksi maantieteellistä rajaa ei pidä etukäteen piirtää, vaan kannustaa kaikkia suuntautumaan Eurooppaan – oli se sitten jäsenyyttä tai jotakin muuta.

Sarkastisena loppukommenttina otan vapauden todeta, että etenkin helsinkiläiset lajitoverini ovat saaneet nauttia Euroopan unionin mukanaan tuomasta ”jostain muusta” jo parin kesän ajan.

Muistakaapa tämä sitten eduskuntavaaleissa.