Hesarin mukaan jokakesäinen vitsaus on tullut takaisin: aamukaljoissaan ajelijat. Tämä ikävä tosiasia kirvoittaa väistämättä jälleen keskustelun aikaiseksi, että jotain tarttis tehrä – mutta mitä? Heti ensimmäisenä tarjotaan vanhaa patenttivastausta, kun poliitikot ja aivan kujalla oleva Paatero alkaa vaatia promillerajojen laskua, vaikken näe sitä mitenkään tehokkaana keinona rattijuopumusten seurausten vähentämisessä.
Kirjoitin asiasta päälle kaksi vuotta sitten tähän blogiini, eikä mielipiteeni ole tuossa ajassa muuttunut mihinkään. Pidän edelleen promillerajoilla kikkailua lähinnä näennäisenä asiaan puuttumisena. Aiemmassa tekstissä lähteenä käyttämässäni STM:n raportissa todettiin, että 8/10 rattijuoppojen aiheuttamista onnettomuuksista ajetaan yli 1,2 promillen humalassa: vaikka raportti on jo vanha, en usko tilanteen muuttuneen mihinkään.
Olen sitä mieltä, ettei normaalisti ajatteleva ihminen mieti enää mitään promillerajaa kerran ratin taakse istuttuaan, mikäli pinnat alkavat olla jo hyvän matkaa törkeän rajan yli. Ongelman purkaminen tulisi aloittaa nimenomaan vakavimmasta päästä. Toisin sanoen promillerajan lasku saattaisi tepsiä satunnaiseen saunakaljoittelijaan, mutta onnettomuuksien vähentämisessä sillä tuskin olisi suurta vaikutusta.
Oma ehdotukseni rattijuopumuslainsäädännön muuttamisessa olisi, että lakiin tulisi määritellä selkeä raja auton menettämiselle rikoksentekovälineenä. Vastaavaa käytäntöä sovelletaan jo ajo-oikeuden peruuttamiselle toistuvista ylinopeuksista: kolme rikettä vuodessa tai neljä kahdessa johtaa ajo-oikeuden menettämiseen 1-6 kuukaudeksi, riippuen henkilön liikennerikosmenneisyydestä ja tekojen vakavuudesta.
Rattijuopumuksiin samaa käytäntöä voisi soveltaa siten, että tietty määrä rikkomuksia johtaisi auton takavarikointiin, mikäli tekijä on rikoksentekohetkellä kuljettamansa ajoneuvon omistaja tai haltija. Laina-autoihin tämä ei vaikuttaisi, mutta laki kieltää jo nykyisellään ajoneuvon luovuttamisen päihtyneelle.
Rajan tulisi erottaa törkeät tapaukset, eli se voisi olla esimerkiksi toinen törkeä rattijuopumus ensimmäisestä langetetun ajokiellon aikana tai kuuden kuukauden sisällä sen päättymisestä / kolme kahden vuoden sisällä.
Alle törkeän rajan olevissa tapauksissa sopiva raja voisi olla esimerkiksi kolme vuodessa / neljä kahdessa, aivan kuten ylinopeuksissa. Tämä hillitsisi samalla myös näitä satunnaisia saunakaljoittelijoita, ainakin ensimmäisen lipsahduksen jälkeen.
Uskoisin tällaisen lakimuutoksen tehoavan ongelmaan paljon promillerajoilla kikkailua paremmin.
Muistakaahan ottaa kohtuudella: sekä yleensä että etenkin silloin, jos seuraavana päivänä on lähtö tien päälle. Hyvää alkanutta kesää kaikille!
Aihe on jälleen ajakohtainen - varsinkin, kun on ollut nämä hellesäät ja kehotetaan suomalaisia juomaan ahkerasti. Lämmössä saattaa kriittinen harkintakyky pettää nesteiden valinnassa. Tällaisessa valtion "velkataakka" tilanteessa voisikin valtiomme ansaita, jos ratissa kärähtäneet joutuisivat luovuttamaan autonsa valtiolle (ihan ensimmäisestä kerrasta, promillirajalla ei merkitystä!!). Ja sitten vaan huutokaupataan autot ja entinen autonomistaja voi käydä ostamassa oman tavaransa takaisin. Jospa sitten onnistuisi selkeästi selvinpäin matkailemaan näillä hiostavilla säilläkin!!
VastaaPoistaMielestäni esitin jo kovia rajoja itse tekstissä, mutta auton lähteminen ensimmäisestä törkeästä saattaisi olla vielä rajummin yleisestävä tekijä.
VastaaPoistaPromillerajojen laskemista on perusteltu mm. sillä, että lakimuutos toimisi viestinä kansalle, ettei pöhnässä ajelemista suvaita; mielestäni esitetty malli toimisi varmasti tehokkaampana vihjeenä. Lakimuutos ei lisäksi vaatisi mitään erikoisia valvontatapoja tai -välineistöä, joten käytännössä se olisi helppo toteuttaa.