Pohjoismaalainen intiaanikylä

Ylen radiouutisissa kerrottiin ”nuorison” alkaneen kapinoida Ranskassa sattuneen putkakuoleman johdosta. Koska suomalaismedian käsitystä ”nuorisosta” on pohdittu jo ainakin täällä ja täällä, en ota asiaan kummempaa kantaa. Lukaisin uutisen myös Ylen nettisivulta, mikä oikeastaan vahvisti käsitystäni:

Paikallinen Mohamed Benmouna pidätettiin epäiltynä kiristyksestä. Hän vaipui koomaan ja kuoli tunteja myöhemmin ollessaan poliisin huostassa. Poliisin mukaan kyse oli itsemurhayrityksestä.

Ennen pidätetyksi joutumistaan, paikallinen Mohamed Benmouna varmasti oli edellisenä iltana töistä päästyään ajanut Citroeninsa parkkiin, paikalliseen tapaan suoristanut baskerinsa ja marssinut paikalliseen viinitupaan nauttimaan pullollisen paikallista punaviiniä paikan päällä paistetun patongin kanssa, keskustellen paikallisten ystäviensä Jean-Pierren ja Nicholas’n kanssa henkeviä englannin kielen haitallisesta vaikutuksesta ranskan kieleen ja ranskalaisen kansallisidentiteetin kärsimisestä – kuten paikalliset tekevät, vai mitä?

Miksi Suomessa ei (onneksi) polteta puolta kaupunkia aina, kun kaupungille sammunut paikallinen Pentti Virtanen viedään putkaan ja hän tukehtuu siellä omaan oksennukseensa?

”Nuorisouutisia” selatessani huomasin sinällään historiallisen uutisen päässeen livahtamaan silmieni ohitse: monikulttuurin ihanuutta ainakin tähän asti fanatisoinut Helsingin Sanomat nimittäin raportoi 29.4.2009 julkaistussa uutisessaan ruotsalaisen Malmön Rosengård-nimisen kaupunginosan muuttuneen virallisesti maailman ensimmäiseksi Pohjoismaiden maaperällä sijaitsevaksi intiaanikyläksi.

Nimityksen historiahan tulee Yhdysvalloista, kun eurooppalaiset valloittajat perustivat maahan alkuperäisasukkaille eli kansankielellä intiaaneille varattuja alueita, joille annettiin valtuudet toimia autonomisesti eli irrallaan eurooppalaisten perustamista yhteiskuntarakenteista.

[Lisäys 10.7.2009 ]: Innoituksen nimityksen käyttöön sain Iisalmen kaupungissa sijaitsevasta, pelkkiä kunnan tukiasuntoja täynnä olevasta asuinalueen nurkasta, jota paikalliset kutsuvat ”inkkarikyläksi”. Googlasin asiaa todisteeksi, ja tämä ilmeisen virallinen pdf-dokumentti huvitti ainakin allekirjoittanutta: lukekaa erityisesti taustatiedot sivulta 3 ja kohta "Rivitaloyhteisö" sivulta 6.

Historia sikseen ja takaisin Malmöön:

Malmön pelastuslaitos teki noin viikko sitten ainutlaatuisen päätöksen, että se ei enää lähde sammuttamaan pieniä tulipaloja Herrgårdeniin, elleivät ne aiheuta välitöntä hengenvaaraa.

Roskalaatikoiden, autonrenkaiden ja autojen polttaminen on siinä määrin arkipäivää Herrgårdenissa, että ennen palokunnan lähtöä on palopäällikön ja poliisin käytävä paikan päällä toteamassa palon vakavuus.

Pieniä paloja sammuttamaan saapuneet palomiehet ovat viime joulukuusta asti joutuneet nuorisojoukkojen kivityksen kohteeksi. Viime päivinä lähimmän paloaseman Jägersron esimies heitti hanskat tiskiin ja luopui esimiestehtävästään. Ainakin kolme aseman palomiestä on pyytänyt siirtoa rauhallisemmalle asemalle.

Herrgården on siis asuinkortteli Rosengårdin kaupunginosassa. Aiemmin jotkut bussiyhtiöt ovat lopettaneet liikennöinnin kaupunginosan kautta, koska ”nuoriso” kivitti autoja. Poliisi liikkuu alueella vain kahden auton ryhmissä, koska silloin toisen auton johtuessa hyökkäyksen kohteeksi toinen voi suojata hätään joutunutta. Autojen, roskalaatikoiden ym. helpohkosti palavien esineiden tuhoaminen on arkipäivää. Palopäällikkö Per Widlundh kertoo:

"Mutta tilanne Herrgårdenissa on myös epätavallinen. Uhka on niin suuri, että yhteiskunnan suoja ja turvallisuus eivät enää toimi.

Eli bussit eivät kulje, tulipalot saavat roihuta rauhassa eikä poliisi uskalla alueella kuin väellä ja voimalla; työttömyysprosentti on 62 % (Herrgårdenissa jopa 85 %) – kyllä, Rosengårdin lähiö on nimityksensä ansainnut.

Rosengårdin asukaskunnasta 60 % on syntynyt muualla kuin Ruotsissa, minkä päälle 26 % on syntynyt Ruotsissa molempien vanhempien ollessa ulkomailla syntyneitä(1,2). Kun katsoo suurimpien lähtömaiden listaa, on suurin osa ulkomailla syntyneistä epäilemättä tullut maahan turvapaikanhakijan (ruotsiksi: asylsökande) statuksella.

Looginen päättelyketju menee siis näin:

1. Rosengårdista on tullut intiaanikylä siksi, että sinne on lyhyehkössä ajassa asutettu mahdottoman paljon kielitaidottomia ja helposti syrjäytyviä ”asylsökandeja”. Tämä tietysti on osaltaan ruokkinut ns. white flightia, eli toimeentuleva kantaväestö on muuttanut alueelta pois, mikä on ruokkinut tulijoiden sosiaalista eristäytymistä ruotsalaisesta yhteiskunnasta.
2. ”Asylsökandeja” on jouduttu asuttamaan nopeassa tahdissa tulijoiden suuren määrän vuoksi.
3. Tätä määrää olisi toki voitu rajoittaa poliittisella päätöksellä olla ottamatta enemmän tulijoita kuin mitä vastaanottava yhteiskunta kestää, sillä itsenäisellä kansallisvaltiolla on oikeus määrätä, millaisin perustein se päästää ihmisiä oleskelemaan ja asumaan maaperälleen.
4. Ruotsin harjoittama ulkomaalaispolitiikka on ollut siis epäonnistunutta, koska se on johtanut merkittäviin yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Toisen kohdan linkissä esitettyä kaaviota tutkiskelemalla voidaan todeta Suomeen saapuvien turvapaikanhakijoiden määrän (2008: 4035 henkeä, 2009 arvio: 6000–> henkeä) alkavan olla likipitäen samalla tasolla kuin Ruotsissa vuosina 1995–97, ja määrän odotetaan kasvavan lähivuosina entisestään. Toivottavasti emme tee niitä samoja poliittisia virheitä, joiden seuraamuksista tuhannet länsinaapurimme asukkaat saavat kärsiä vähintään viikoittain.