Astrid’s countdown

Kolmen viikon takainen artikkeli Iltalehdessä piti sisällään haastattelun, jossa maa(ha)nmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thorsilta kysyttiin pari hankalaa asiaa. Kuten odottaa saattoi, vastaukset saatiin sujuvalla poliitikon kielellä. Lukiessani uutista ensimmäistä kertaa päätin kirjoittaa ajatuksiani ylös, mutta kiireideni vuoksi en siihen ole ehtinyt. Katsotaan siis nyt, millainen vaikutelma allekirjoittaneelle jäi – kursiivilla esitetyt kohdat ovat suoraan artikkelista.

Miksi turvapaikanhakijoiden määrä on noussut Suomessa räjähdysmäisesti, ministeri Thors?

- Tämän selittää ennen kaikkea huonontunut tilanne Somaliassa sekä se, että jotkut Euroopan maat ovat kiristäneet linjaansa Irakin suhteen. Esimerkiksi Ruotsilla on takaisinottosopimus Irakin ja Afganistanin kanssa.

Itse asiassa Thors paljastaakin tässä, mistä uudessa aallossa on kyse: muut Euroopan maat, esimerkiksi pohjoismaalaisen monikulttuurin onnela eli Ruotsi, ovat tiukentaneet linjaansa turvapaikka-asioissa, mikä on varmasti saanut useat sadat Eurooppaan pyrkijät miettimään uudelleen, mihin hakemuksensa jättävät.

Miksi Suomi on poikennut EU:n yhdessä sovitusta maahanmuutto- ja turvapaikkapoliittisesta linjasta?

- Yhteistä eurooppalaista linjaa ei ole olemassa - eikä pohjoismaista. En usko, että Somalian suhteen on eroavaisuuksia maiden linjoissa, mutta Irakin osalta eroja kyllä varmaan on. Kun suhtautuminen on hyvin erilainen eri maissa, ihmiset (turvapaikanhakijat) siirtyvät maasta toiseen. Missä on kireämpi linja, sieltä lähdetään muualle. Joidenkin valuuttojen heikentyminenkin voi vaikuttaa tähän.

Tämä siis tukee edellä esittämääni kommenttia. Nyt vaan ihmetyttää, miksi Astrid ajoi uuden ulkomaalaislakinsa väkisin läpi yhtenä perusteenaan, että sen tulisi vastata paremmin ”EU:n yleistä linjaa” (valitettavasti asialliset viitteet tähän olivat nopean googlauksen perusteella kadonneet bittien hautuumaalle) – nyt Thors sitten jostain syystä väittää, ettei mitään eurooppalaista linjaa olekaan. Irakin osalta muiden Euroopan maiden linja on todellakin kiristynyt, kuten Astrid edellisessä kommentissaan totesi: totta kai turvapaikanhakijat saapuvat mielellään sellaiseen maahan, josta ei lähetetä takaisin! Internetin aikakaudella sana varmasti kiertää nopeasti, mihin maahan kannattaa mennä ja mihin ei.

Viime vuonna saapui maahan yli 700 alaikäistä turvapaikanhakijaa ilman huoltajaa, ja vauhti näyttää vain kiihtyvän?

- Meillähän ei ole varmuutta, ovatko kaikki alaikäisiä, jotka ilmoittavat olevansa. Varmaankin perheet pyrkivät siihen, että ainakin joku perheenjäsen pääsisi turvaan.

Tässähän on oikein suvaitsevaisen mallivastaus: totta kai ihmisellä on aina hyväntahtoinen ja epäitsekäs motiivi, tekipä hän mitä hyvänsä. Sillä, että Suomen nykyisen maahanmuuttopolitiikan sisältämän perheenyhdistämisen perusteella maahan yleensä haalitaan alaikäisen turvapaikanhakijan veljen vaimon kummin kaiman koirakin, ei asian tiimoilta ole mitään väliä.

Muissa maissa lapset yhdistetään sinne, missä vanhemmat ovat, meillä päin vastoin?

- On esitetty väitteitä, että Suomen käytäntö poikkeaisi. Sitä me nyt tarkastelemme avoimin mielin, että onko näin. Esimerkiksi, että tuleeko meille enemmän kuin muualle ns. kasvattilapsia perheitten mukana.

Tietääkseni missään muussa maassa ei enää noudateta samanlaista politiikkaa kuin Suomessa. Nykyinen käytäntö on siis, että alaikäinen turvapaikanhakija saa yleensä tuoda perheensä maahan oleskeluluvan saatuaan. Tämä saattaa aiheuttaa pieniä ongelmia, kun tulijoilla ei yleensä ole henkilöpapereita tai vastaavia, joten lienee perusteltua olettaa maahan tulevan turvapaikanhakijoita myös väärin perustein perheenyhdistämisen kautta. Voidaan päätellä, että suosituimpien lähtömaiden korkean syntyvyyden perusteella (noin 7 lasta per täysi-ikäinen nainen) yksi alaikäinen turvapaikanhakija saa tuoda ”ydinperheen” tulkinnan nojalla 4-5 turvapaikanhakijaa lisää – ja nämä 4-5 saavat lähes automaattisesti oleskeluluvan. Vaikka perusteettomasti perheenyhdistämisen kautta saapuneet saataisiinkin narautettua ja lähetettyä takaisin kotimaahansa, selvitystyöhön kuluvien henkilötyövuosien lukumäärää voidaan vain arvailla…

Saavatko alaikäisinä maahan tulleet pysyvän oleskeluluvan?

- Se riippuu, mistä maasta hän tulee ja mitkä olisivat hänen olosuhteensa siellä.

Maahanmuuttoviraston tiedotteen mukaan vuonna 2008 79 % yksin maahan tulleista alaikäisistä turvapaikanhakijoista sai jäädä Suomeen eli sai oleskeluluvan (pysyvyydestä ei ole mainintaa). Eli jos maahan tulee noin 400 alaikäistä turvapaikanhakijaa, joista 320 saa jäädä, nostaa perheenyhdistäminen alkuperäisen luvun liki tuhanteen, mikäli jokainen alaikäinen saa tuoda (vain) isänsä ja äitinsä maahan perheenyhdistämisen kautta seuraavan parin vuoden sisällä. Uusin tilasto kertoo alaikäisten turvapaikanhakijoiden määrän kasvaneen loppuvuodesta 2008 yli sataan henkilöön kuukaudessa.

Uusia pakolaiskeskuksia tarvitaan kaksi joka kuukausi?

- Riippuu tietysti niiden suuruudesta, mutta tarvitaan muutama kymmenen lisää vielä tämän vuoden aikana.

Haastattelu tehtiin huhtikuussa, joka on vuoden 4. kuukausi. Uusia vastaanottokeskuksia ei siis tarvita kahta joka kuukausi, kunhan vain seuraavan kahdeksan kuukauden aikana niitä perustetaan muutama kymmenen. Kaksi per kuukausi kun olisi vuoden loppuun mennessä vain kuusitoista (16) kappaletta.

Pitääkö paikkansa, että vastaanottokeskusten kustannukset lähentelevät jo kuutta miljoonaa euroa viikossa?

- Ei se vielä pidä paikkaansa.

Ei vielä pidä paikkaansa – toivottavasti jo kesällä vai? Kuusi miljoonaa euroa viikossa on 312 miljoonaa (312 000 000) euroa vuodessa. Tämä on sama summa, joka kuluu rautatieverkon ylläpitoon vuodessa. Tällä summalla pyöritettäisiin yksittäistä terveyskeskusta noin viisi vuotta. Tällä summalla rakennettaisiin viitisenkymmentä kilometriä uutta moottoritietä. Tällä summalla saataisiin palkattua kymmeniä tuhansia lääkäreitä, psykiatreja ja sairaanhoitajia huolehtimaan esimerkiksi vanhuksista, joita nykyään pidetään kunnallisissa vanhainkodeissa huonommin kuin luomukarjaa navetoissaan. Tai sitten tulevaisuuden Pekka-Ericeille voisi olla tarjolla muutakin hoitoa kuin pillereitä käteen ja kotiin lisää masentumaan. Hyvä vaan ettei noin paljoa rahaa mene. Ei vielä.

Onko tilanne karannut viranomaisten käsistä?

- Vuosi 2007 oli all time low (kaikkien aikojen alhaisin), joten luvut näyttävät nyt suhteellisesti suurilta. Tilanne on todella haasteellinen, mutta ei ainakaan kukaan viranomaisista ole tullut minulle sanomaan, että tilanne olisi karannut käsistä.

Yksikään viranomainen tai muu pakolaisbisneksen parissa touhuava ei varmasti ole niin tyhmä, että tekee itsestään ”hyödyllisen idiootin” ja tulee oikeasti sanomaan töitä olevan liikaa. Tulijoiden virran kiihtyessä yhä useampi monikulttuurisasiantuntija, kotouttamisasiamies, vähemmistökielen tulkki ynnä muu viskaali voi pahimman laman keskelläkin nukkua yönsä rauhassa vailla irtisanomisen pelkoa – harmi vaan, että rahat tähän tulevat lähes poikkeuksetta veronmaksajien pussista. Bloggaaja Vasarahammer onkin kirjoittanut tästä aiheesta loistavan kirjoituksen ”Ihmisoikeusteollinen kompleksi”, jonka suosittelen lukemaan ajatuksella läpi.

Kuinka pitkiä ovat käsittelyajat?

- Se on nyt mennyt vuoteen.

Kun kysymykset asetetaan tähän järjestyksen, voidaan spekuloida, ettei Astridin muisti ole kovin pitkä: kolme kysymystä mahtui väliin, eikä aiemmin esitetty ”Euroopan yhteinen linja” ainakaan auta muuttamaan spekulaation suuntaa. Tilannehan ei siis mitenkään voi olla karannut viranomaisten käsistä, jos hakemusten käsittelyajat ovat venähtäneet vuoden mittaisiksi. Ei se yksinkertaisesti voi olla; musta on valkoista; Teneriffalla sataa lunta; ei ole edelleenkään karannut käsistä; Zimbabwe tekee miehitetyn avaruuslennon ensi viikolla; Euroshopperin kahvi on hyvää. Tärkeintä siis on, että vuoden käsittelyajasta huolimatta tilanne ei ole karannut viranomaisten käsistä.