Lyhyesti sanottuna Urpilainen siis esittää, että lääkäreiden tulisi jatkossa valita joko julkinen tai yksityinen sektori, jolla he tulisivat työskentelemään; tämä estäisi ilmeisesti yleisen tavan, jonka mukaan päivisin julkisella puolella toimivat lääkärit pitävät ilta-aikaan yksityistä vastaanottoa ja saavat siitä parempaa palkkaa kuin julkisen puolen päiväduunissaan.
Tämän lisäksi Urpilaisen ehdotuksen toinen (kirjaimellisesti) punainen lanka on Kansaneläkelaitoksen korvausten poistaminen yksityisvastaanotoilla kävijöiltä.
Tällä hetkellä tilanne esimerkiksi täällä Kuopiossa, joka on asukasluvultaan Suomen 9. suurin kaupunki (92 046 asukasta) ja pääkaupunkiseutu-etelärannikko -akselin lisäksi yksi maan harvoista kasvukeskuksista, seuraavanlainen:
Jos mielit päästä hammaslääkäriin, se ei onnistu enää tällä vuosikymmenellä: julkiseen hammasterveydenhuoltoon on tällä hetkellä noin 2½ vuoden jono – kirjallista viitettä ei valitettavasti ole tarjota, mutta kuulin asian olevan näin, kun sisareni tarvitsi hammaslääkärin palveluja.
Poliklinikkapäivystys hoidetaan Kuopion yliopistollisen sairaalan tiloissa sijaitsevissa tiloissa, ja ilta-aikaan päivystämässä on tasan yksi lääkäri, jonka tehtäviin kuuluu poliklinikkapäivystyksen lisäksi myös sairaalan tarkkailuosastolla olevien potilaiden tilan seuranta. Henkilökohtaisesti minun ei käy tätä lääkäriä kateeksi, sillä kahden homman päällekkäinen hoitaminen on raskasta helpommissakin ammateissa. Käytännössä tällainen järjestely tarkoittaa, että jos sairastut kello 16:n jälkeen, saat ottaa päivystykseen omat eväät mukaan nälkäkuoleman välttämiseksi; toki sairautesi voi tappaa nopeammin, mutta mukavampihan sitä on kuolla maha täynnä. Alalla toiminut henkilö totesi, että viiden potilaan jono tarkoittaa käytännössä kuuden tunnin jonottamista, ellei kyseessä ole hengenvaarallinen hätätapaus.
Päiväsaikaan henkilökuntaa on enemmän paikalla, mutta esimerkiksi reseptien uusiminen vaatii jonotuksen puolesta pomminpurkajan hermot. Ja evästä mukaan.
Jos asian laita on näin yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista, niin miten se on pikkukunnissa?
Edellinen todistanee suhteellisen varmaksi väitteen, että julkinen terveydenhuolto on ylikuormitettu. Tätä tilannetta onneksi helpottavat yksityiset vastaanotot, joilla esimerkiksi lääkereseptien uusiminen hoituu ilman hermoja raastavaa kuusituntista odottelua. Samoin hammaslääkäriin voi päästä jopa samana vuonna. Toki lysti maksaa enemmän, mutta työssäkäyville ihmisille pätee vanha liike-elämän laki eli ”time is money”.
Vasemmiston vihaamat ”porvarit” eli hyvätuloiset kävisivät edelleen yksityisvastaanotoilla, koska heillä todennäköisesti olisi siihen varaa ilman korvauksiakin.
Vasemmiston rakastamat ”työläiset” eli keskiluokka joutuisi hankalaan tilanteeseen: heillä todennäköisesti on nyt varaa käydä yksityisillä, jos valtio korvaa osan kuluista. Korvausten poistaminen joko pakottaisi keskiluokkaiset siirtymään julkisiin terveydenhuoltopalveluihin, jolloin ylikuormitus pahenisi entisestään ja jonot esimerkiksi hammaslääkäreille pitenisivät varovaisesti arvioiden puoleen vuosikymmeneen. Toinen vaihtoehto olisi, että keskiluokkaiset edelleen kävisivät yksityisillä, mutta käynteihin uppoava raha olisi pois perheiden ostovoimasta.
Vasemmiston ”rakastamat” köyhät eivät kävisi yksityisillä, koska heillä ei edelleenkään olisi siihen varaa.
Suhtaudun hyvin epäilevästi ajatukseen, että korvausten poistaminen toisi niin suuret säästöt, että näillä pystyttäisiin kattamaan edes nykyistä resurssivajetta (tätähän myös Suomen lääkäriliiton toiminnanjohtaja Heikki Pälve epäilee uutisessa esitetyssä haastattelussa). Puhumattakaan, kun julkisten palveluiden tarvitsijoita olisi kaksi kertaa enemmän. Suhtaudun niin ikään hyvin epäilevästi ajatukseen, että korvausten lakkauttamisesta saatavat säästöt käytettäisiin lyhentämättöminä pelkästään julkisen terveydenhuollon kehittämiseen.
Paitsi että uudistuksen seuraamukset olisivat katastrofaaliset johtuen julkisen terveydenhuollon nykyisestä infrastruktuurista, ajatus on mielestäni omituinen myös perinteisen vasemmistoideologian kannalta: Toteutuessaan korvausten poisto iskisi pahiten nimenomaan keskiluokkaan, kuten ylempänä totesin. Eli juuri samoihin duunareihin, joiden puolella vasemmistolaiset ovat perinteisesti ainakin olleet olevinaan. Jo nykyisellään työssäkäyvät keskiluokkaiset maksavat ansiotuloistaan suhteellisesti eniten veroja, saaden niistä vähiten hyötyä. Että tällaista työläisen puolella olemista tällä kertaa.
Urpilaisen kahden työn tekemistä koskeva vertaus kummastuttaa, sillä lääkärintyön vertaaminen kännykkäfirman insinöörin toimenkuvaan on logiikaltaan hieman hämärä. Olen käsittänyt asian nimittäin niin, että terveydenhuollossa kahden järjestelmän, eli yksityisen ja julkisen ei ole tarkoitus kilpailla toisiaan vastaan vaan toimia toisiaan täydentävinä rinnakkaisjärjestelminä. Yksityisille palveluille on kysyntää, koska julkinen puoli ei pysty hoitamaan riittävästi potilaita – eikä potilaiden kokonaismäärä varmasti vähene, vaikka heidät kaikki ohjattaisiinkin julkiselle puolelle jonottamaan.
Urpilaisen esimerkkinä käyttämää insinööriä ei mielestäni voi verrata yksityisvastaanottoa vapaa-ajallaan pitävään terveyskeskuslääkäriin, sillä Nokia ja Ericsson ovat liikeyrityksiä, joiden tarkoitus on kilpailla eli pyrkiä myymään tuotteitaan yhä useammalle ihmiselle ja pitää yrityksensä kehittämät liikesalaisuudet poissa kilpailijoiden korvista. Kukaan ei taatusti menetä henkeään, jos Ericsson tekee paremman kännykän ja sitä myydään enemmän kuin Nokian tekemää – hoitamattomat sairaudet sen sijaan tappavat ihmisiä ja aiheuttavat esimerkiksi menetettyjä henkilötyövuosia. Yksityisellä vastaanotolla käyvät potilaat ovat luonnollisesti poissa julkisen puolen kuormituksesta.
Lääkärien pakottaminen valitsemaan yksityisen ja kunnallisen sektorin välillä saattaisi johtaa myös toisen sektorin lääkäripulaan – ja arvatkoon jokainen itse, kumpi puoli se olisi. Todennäköisesti valitsemaan pakottaminen ruokkisi terveyskeskuslääkärien vajausta entisestään – tämä olisi askel kohti Amerikan mallia. Ulkomaille suuntautuvaa aivovuotoa unohtamatta…
Täten lienee sanomattakin selvää, että mielestäni kyseinen uudistus laskisi suomalaisen terveydenhuollon kokonaistasoa huomattavasti – pahimmillaan se jättäisi jopa kansalaisia terveyspalvelujen ulkopuolelle.
P.S. Jos Amerikan Yhdysvaltain malli terveydenhuollossa kiinnostaa, katsokaa Michael Mooren dokumenttielokuva ”Sicko”. Vaikka pätkä on tehty mooremaiseen tyyliin, eli amerikkalaisiin vetoavia shokkipaljastuksia hyväksi käyttäen, sisältää se silti melko lailla realistisen kuvan täydellisesti yksityistetyn terveydenhuollon haittavaikutuksista yhteiskuntaan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti