Uskonrauhaa kaikille

Päivän lehdet kertoivat, että helsinkiläinen Jussi Halla-aho on saanut syytteen maahanmuuttopolitiikkaa käsittelevien blogikirjoitustensa takia (linkki 1, linkki 2). Syytteen rikosnimikkeinä ovat ”kansanryhmää vastaan kiihottaminen” ja ”uskonrauhan rikkominen”. Tämä ei ole mitenkään yllättävää, mutta jälkimmäinen pistää kyllä silmään.

Syyte uskonrauhan rikkomisesta tuli Halla-ahon islaminuskoa käsittelevien kirjoitusten takia – en viitsi toistaa asiaa, käykää lukemassa niitä vaikka täältä. Aiemmin samaa nimikettä sovellettiin tamperelaisen Seppo Lehdon törkyblogien johdosta.

Täytyy ihmetellä, kuinka oikeuslaitoksemme on nostanut kaksi syytettä ja tuominnut yhden ”uskonrauhan rikkomisesta” eli entisessä laissa ”jumalanpilkasta” suhteellisen lyhyessä ajassa. Vielä oudompaa on, että molemmat tapaukset ovat koskeneet nimenomaan islaminuskoisten uskonrauhaa. Kristinuskon pilkkaamisesta rikosnimikettä on sovellettu tietääkseni edellisen kerran vuosina 1965–68 kirjailija Hannu Salaman oikeudenkäynnissä hänen kirjoittamansa kirjan ”Juhannustanssit” takia – jumalanpilkkaa siis käsiteltiin oikeusistuimissa edellisen kerran yli 40 vuotta sitten ja nyt kaksi kertaa lyhyen ajan sisään? Äkkiseltään sitä luulisi lain, jota ei ole sovellettu melkein puoleen vuosisataan, vaipuneen unohduksen syvään yöhön ja jääneen elämään vain entisajasta kertovana muinaisjäänteenä lakikirjoissa; nyt peto on kaivettu jälleen esiin häkistään.

Ennen varsinaista pohdintaani täytyy todeta, etten kannata mitään ”virallista” uskontoa, koska pidän niitä kaikkia aivan tasaveroisen turhina. Lähimpänä omaa mieltäni voisi olla buddhalaisuus, koska se ei maalaile mitään yliampuvia visioita esimerkiksi kuolemanjälkeisestä elämästä. Tästä myönnytyksestä huolimatta viihdyn paremmin herrojen Newton, Maxwell ja Darwin kuin Muhammed, Jeesus ja Gautama seurassa.

Näiden kahden tapauksen tultua ilmi alkaa vähemmästäkin tuntua, että jumalanpilkkakortti on valjastettu monikulttuurisuskovaisten keppihevoseksi edistämään Ehdottomasti Rikkaamman Kulttuurin lopullista murskavoittoa tylsästä ja tasaisen harmaasta suomalaisesta kulttuurista. Luulisi, että kotikutoisia uskovaisia eli lestadiolaisia, helluntai-ihmisiä ynnä muita olisi 40 vuoden aikana pilkattu enemmän kuin mitä kaksisataa Seppo Lehtoa olisi parissa vuodessa kerinnyt muslimeita pilkkaamaan. Halla-aho ei suoranaisesti keskittynyt halventamaan muslimeita (vrt. Salaman oikeudenkäynnissä syytteenä oli ”harkittu jumalan pilkkaaminen”), vaan toi esille muslimikulttuurin länsimaista sekularismia uhkaavia piirteitä – mainittakoon vielä, että hänen saamansa syyte napsahti asiayhteydestään irrotetulla lainauksella, jotka lehdissä esitettiin hänen mielipiteinään niiden sitä kuitenkaan olematta.

Eipä ole aikaakaan, kun ihmisoikeusliitto arvosteli vanhoillislestadiolaisia ehkäisykiellosta. Ottamatta kantaa perusteisiin tai ehkäisykiellon järkevyyteen ihmettelen, miksi tätä ei sitten tutkittu vanhoillislestadiolaisten uskonrauhan rikkomisena? Käsittääkseni heidän harjoittamansa ehkäisykiellon (toisin sanoen käsityksen ihmiselämän arvokkuudesta) voi rinnastaa esimerkiksi islaminuskoisten suhtautumiseen alastomuudesta tai suvun kunniasta – mikäli jälkimmäisiä eivät saa edes yksityishenkilöt blogeissaan kritisoida, miten kansallisesti tunnustettu järjestö voi ottaa kantaa toisen uskonnon harjoittamaan vastaavaan näkemykseen ilman minkäänlaisia toimenpiteitä?

Paitsi eri uskontokuntiin kuuluvat, kyseinen lakipykälä tuntuu asettavan myös uskontoa tunnustavat ja sitä tunnustamattomat eriarvoiseen asemaan, joka on kielletty muun muassa Suomen perustuslaissa: luonnontieteellistä ateismia kun ei määritellä uskonnoksi, joten en voi haastaa ketään oikeuteen uskonnollisen vakaumukseni vuoksi. Toisin sanoen, uskova voi vapaasti haukkua minua säälittäväksi ihmisperseeksi, joka joutuu ikuiseen kadotukseen ellei vastaanota jumalan (=heidän jumalansa) sanaa. Itselläni luonnontieteellisenä ateistina ei sen sijaan ole varaa sanoa julkisesti mitä ajattelen, eli että kaikenlainen yliluonnollisiin voimiin uskominen on täysin huuhaata, koska sillä ei ole empiirisesti todennettuja perusteita – en pidä herroja Newton, Maxwell tai edes Einstein minään jumalina, vaikka he merkittäviä asioita ovat ihmiskunnan eteen tehneetkin: jos joskus pystyn todistamaan heidän teoriansa vääräksi, pokkaan vain hommasta Nobelin, ryyppään viikon ja annan Seiskalle haastattelun eli ”no problem”. Ajatella, että tällaisen ääneen sanominenhan voisi tuoda vaikkapa syytteen uskonrauhan rikkomisesta. Ajan ilmapiirin huomioon ottaen paitsi tapauksessa, jossa syytteen nostaja olisi perisuomalaista uskontokuntaa noudattava…

Suomen oikeuslaitoksen päätöksen johdosta kyseessä on epäilemättä erilaisten uskontojen ja niitä tunnustavien ihmisten asettaminen eriarvoiseen asemaan, mikä on perustuslain nojalla kiellettyä. Onko islaminuskon uskonrauha arvokkaampi kuin esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuuden vastaava? Entä uskonnottomien oma uskonrauha – onko se vähemmän arvokas kuin uskovien uskonrauha?

Johtopäätös: uskonrauhaa koskeva laki asettaa tulkinnan nojalla eri uskontoja edustavat eriarvoiseen asemaan. Samoin laki asettaa uskontoa tunnustamattomat eriarvoiseen asemaan uskontoa tunnustaviin nähden: tästähän on tuoreena esimerkkinä tapaus, jossa Tampereen kaupungin liikennelaitos kielsi ”epäuskonnon” harjoittajien mainoskampanjan paikallisbussien kyljissä; tämäkin asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan heidän uskontonsa (olkoonkin se sitten ”epäuskontoa” tai ei) perusteella, mikä edelleen on perustuslaissa kielletty menettelytapa. Koska perustuslaki on korkein laki, ovat tämän lain vastaiset lait perusteettomia. Piste.

Tahtoisin uskonnollisen – tai epäuskonnollisen – vakaumukseni pohjalta sanoa, että jokaisella on oikeus uskoa mihin tahtoo, olkoon se sitten Newton, Buddha, Mohammad, Jeesus tai vaikka Joulupukki tai jopa Haikara – aivan vapaasti saatte uskoa mihin tykkäätte, kunhan ette harkiten vaikeuta teidän uskomustanne tunnustamattomien elämää, ja pyrkikö käännyttämään heitä. Kiitos arvostuksestanne.

Halla-ahoon palatakseni: milloin me kotikutoiset suomalaiset rynnimme kaduille polttamaan roskiksia ja autoja osoittaaksemme mieltä mielivaltaista valtiovaltaamme vastaan? Aika alkaisi olla, ellemme halua Mika Illman Roland Freisler –tyylisiä poliittisia oikeudenkäyntejä valtion harrastamaa politiikkaa vastaan kapinoivien toisinajattelijoiden hiljentämiseksi.

P.S. Keskustan kannatus putoaa edelleen, kiitos pääministerimme Matti Vanhasen. Toivotan tältä istumalta Savonmailta hyvää poliittista yötä koko puolueelle. Enää emme elä vanhassa agraari-Suomessa, jossa vanhemmat kertoivat lapsilleen, mitä puoluetta äänestää…